maanantai 22. lokakuuta 2012

Miten kukaan voi olla näin julma?

Minun on nyt aivan pakko kirjoittaa tämä postaus, vaikka tavoitteeni onkin ollut etten julkaise yhtä merkintää enempää päivää kohden. Mutta tulin törmänneeksi aivan järkyttävään tapaukseen Facebookissa. Tai oikeastaan minulle raportoitiin siitä, sillä en ole tämän tapauksen osapuolten kaveri siellä. Ovat vain paikkakuntalaisia.

Eräät noin kuusitoistavuotiaat tytöt olivat bonganneet Kuvakkeesta yhden toisen mikkeliläisen, tosin pari vuotta heitä itseään nuoremman tytön jokseenkin paljastavat kuvat. Asian kauhisteluhan ei ollut jäänyt parin ihmisen piiriin, vaan kuva linkitettiin Facebookkiin seinälle ja siellä sitä ruodittiin sitten oikein urakalla. Foto keräsi myös muutamia kymmeniä tykkääjiä. Kommentit olivat suoraan sanottuna aivan kamalia. Sarkastisten "kiva pylly" - kommenttien seassa oli myös paljon raaempaa settiä. Heiteltiin esimerkiksi miten tapaus on ollut varmaan syntymästään asti lettu levällään. Kun tyttö oli sitten poistanut kuvan niin sitä harmiteltiin kovasti ja muutama huokaisi helpotuksesta tallennettuaan otoksen koneelleen.

Minua järkytti tällainen ihan sanoinkuvaamattoman paljon. Enkä väitä nyt olevani itse mikään pyhimys. Sanon itsekin toisinaan pahasti ja ruodin ihmisten tekemisiä ehkä turhankin ankarasti. Mutta minä en ikinä, ikinä voisi nöyryyttää ketään tuolla tavalla julkisesti. Joo, näin kyllä kuvan ja se oli aika mauton. Mutta oikeuttaako se silti levittämään sitä toisten haukuttavaksi? Ei todellakaan. Naurettavinta tässä on ehkä se, että nämä ruotijat ovat itse muutamaa vuotta vanhempia. Heidän pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, että teininä tulee töppäiltyä. 14-vuotiaana on varmasti moni muukin tehnyt vastaavanlaisia typeryyksiä hakiessaan hyväksyntää. Kyse tuskin on mistään seksin hakemisesta. Harva tuon ikäinen on ollut vielä "lettu levällään" yhtään kellekään.

En kyllä ymmärrä sitäkään, että jaksaa kärkkyä itseään monta vuotta nuoremman tapauksen kuvia ja linkkailla niitä sitten Facebookkiin. Itse en ainakaan edes jaksaisi nähdä moista vaivaa. Jotenkin vaikea uskoa, että takana olisi pelkkä huvittuneisuus. Kateuskortin käyttäminen jokaisessa mahdollisessa tilanteessa on minusta aika säälittävää, mutta tähän se taitaa sopia kuin nenä päähän. Koska tottahan se on, että tyttö saa tuolla kuvalla myös positiivista huomiota. Etenkin kun kyseessä oli ihan kaunis tapaus. Ärsyttääkö näitä haukkujia tuo huomio vai mikä on moisen käytöksen takana? Miksi se liikuttaa niin paljon?

Noiden tyttöjen olisi ihan omaksikin parhaakseen hyvä miettiä noita kysymyksiä. Jos ei omia motiivejaan ihmeemmin tarkastele niin on helppo heittää, että "musta on vaan naurettavaa, että toi laittaa noin järkyttäviä kuvia nettiin". Voi olla, mutta riittääkö tuollainen syyksi siihen, että se kuva laitetaan FB:hen ja oikein hakemalla haetaan siihen haukkuja? Pitääkö siinä yrittää jotenkin todistella itselleen, että kuva voi saada osakseen myös runsaasti negatiivista huomiota? Tai yrittää mustamaalata kyseistä tyttöä, koska koetaan oma asema jollain tavalla uhatuksi?

Oli syy mikä tahansa, niin ainakin nämä ihmiset todistivat juuri, että ovat itse vielä hyvin kaukana aikuisuudesta. Teon alhaisuutta, naiiviutta ja naurettavuutta eivät peitä edes kuvaan heitetyt hurskastelevat kauhistelukommentit heruttelijan iästä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Halloweenista

Minun halloween-hehkutukseni alkaa tänä vuonna jo aikaisin. Lempijuhlaani valmistautuminen on jo alkanut soittolistojen kasaamisella, asujen ja pippaloiden tarjoamisien suunnittelulla, sekä teemaan sopivan musiikin kuuntelulla. Odottavan aika on pitkä ja päivät tuntuvatkin matelevan varsin hitaasti. Saisi jo pitkäaikainen suosikkijuhlani koittaa.

Tulin tietoiseksi halloweenista varmaankin joskus ala-asteella. Siitä asti juhla on kiehtonut minua ja olinkin kovin harmissani, ettei Suomessa ihmeemmin vietetty sitä. Onneksi tilanne on tähän päivään mennessä korjaantunut ainakin näin nuorten keskuudessa.

Joillekin halloween saattaa olla yksi tekosyy muiden joukossa päästä ryypiskelemään, mutta itselleni se on muutakin. Olen aina pitänyt naamiaisista. Etenkin kauhuteemaisista. Rakastan saada suunnitella asua juuri näin viikkoja etukäteen ja lopulta sitten juhlailtana eläytyä hahmooni. Viime vuonna yritin kovasti saada tyttöjä kertomaan kameralle hahmojensa tarinan, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Vain pari ihmistä minun lisäkseni oli miettynyt esittämälleen henkilölle minkäänlaista taustaa. Mutta eipä se mitään, melkeinpä kaikki olivat sentään pukeutuneet - toivottavasti ovat tänäkin vuonna.

Halloweenin tunnelma on minusta yksi upeimmista asioista koko juhlassa. Tuokin tosin on aika pitkälti omissa käsissä. Viime vuoden juhlissa oli minusta huutava pula kunnon halloween-fiiliksestä. Tunnelmamusiikkia ja elokuvia oli kyllä, mutta porukan sietokyky kauhun suhteen vaihteli aika paljon. Itse tykkään fiilistellä oikein kunnolla. Karmivaa musiikkia, kauhujuttuja ja -leffoja täytyy olla. Minulla palaa päreet siinä vaiheessa, jos joku rupee halloweenina valittamaan, että tunnelma menee liian kammottavaksi. Se kun ei voi mennä liian kammottavaksi. Minun mielestäni on vain hyvä, jos loppuillasta ei uskalleta käydä nukkumaan tai mennä vessaan mörköjen pelossa.

Tänä vuonna olisi edessä kahdet pienet pirskeet. Pidänkin tuollaisista pienistä juhlista halloweenin yhteydessä enemmän, koska suuremmissa tunnelma tuppaa kärsimään. Isoista bileistä tulee helposti lähes tavalliset ryyppäjäiset. Mutta tämän enempää en aio vielä juhlista puhua. Näette sitten halloweenin jälkeen millaiset naamiaispirskeet ovat olleet kyseessä.

Suosittelen Cry Readseja. Nämä kauhujutut ovat keskimäärin ihan hyviä, jotkut jopa loistavia. Ainakin näiden ääressä saa mukavasti illan kulumaan ja Halloweenina mukavasti tunnelmaa peliin!