tiistai 17. heinäkuuta 2012

Shoppailu-unelmia

Haluan aivan liikaa kaikkea.Oikeastaan jo välttämättömyydet ovat rahapussilleni liikaa. Onneksi sentään sain töitä! Aloitan nimittäin elokuussa eräällä siivousfirmalla. Olen varsin tyytyväinen. Toki tuo tulee olemaan rankkaa, kun pitää hoitaa samalla koulu ja harrastukset, mutta onneksi noita kursseja nyt ei ole enää montaa jäljellä. Sen jälkeen helpottaa vähän. Saanpahan nyt ainakin rahaa hieman päivien piristykseksi.

Nyt soinkin itselleni vapauden unelmoida hieman kaikesta mukavasti. Nyt minulla olisi rahaa ostaa Bordellon kengät, joista olen pitkään haaveillut. Toisaalta myös Iron Fistit houkuttelevat. Niin ja sitten vielä se pikkuseikka, etteivät nuo kumpikaan ole sieltä välttämättömimmästä päästä. Minulla on ennestään kahdet korkokengät joita käytän, sekä yhdet matalapohjaiset. Pärjäisin niillä varsin hyvin kesän loppuun. Mutta tämä houkutus!

Mutta joo, voisin listata tähän vähän kaikkea, mitä shoppailu-unelmiini sisältyy:


Tarvitsisin uuden korsetin. Käytän vaatekappaletta monena päivänä viikossa, jonka vuoksi neljän korsetin varastoni ei ole mikään suuri. Yksi uusi olisi vallan tervetullut. Nuo kaksi upeutta löytyvät Fabella.fi - sivustolta. Itse varmaankin haalin jossain vaiheessa itselleni kummatkin, mutta punainen vöytärökorsetti tuntuu nyt tarpeellisemmalta. Vyötärökorsetit ovat jonkin verran käytännöllisempiä ja helpommin yhdistettävissä erilaisiin asukokonaisuuksiin kuin rinnanyli-versiot. Lisäksi ne ovat hieman edullisempia, joka on minulle varsin ratkaiseva tekijä vielä jonkin aikaa köyhäillessäni.



No sitten mekot. Ainainen rakkauteni. Ensimmäinen on Boutique Louloulta ja täydellinen vaikkapa baariin muutaman korun (ja vaikkapa niiden Bordello heelssien) kanssa. Toinen on Nelly.comilta ja yksi kauneimmista maxi-mekoista, joita olen nähnyt. Kaipaan vaatteisiini siroutta ja tuosta leningistä sitä löytyy.
Viimeiset kaksi mekkoa ovat pinupclothing.comilta. Hannabella linkkasi minulle kyseisen kaupan ja löysinpä itsekin muutamia varsin mieleisiä vaatteita. Harmi vain, että ovat suhteellisen hintavia. Tuollaisen samettimekon voisin tosin pyytää mummoani tekemään, kunhan hankkisin kankaan itse.


Minusta tuli kenkäintoilija vasta löydettyäni Bordellot ja Iron Fistit. Sitäkin ennen vaadin kengiltä kyllä paljon, mutten ostanut niitä kuin todellisen tarpeen tullessa. Näiden kahden merkin myötä kengät pääsivät osaksi päiväuniani. Brandokselta löytämäni Iron Fistin Ruff Riderit ovat yksinkertaisesti seksikkäät, kun taas Shotguneissa on niiteistä ja ketjuista huolimatta jotain klassisen kaunistakin. Boutique Loulousta tuli taas bongattua Bordello-kaunokaiset. Kummatkin ovat yksinkertaisesti täydelliset kengät.




Blackgroupin ja EMP:in ihania koruja. Koruvillitys minuun on iskenyt aivan äskettäin. Aikaisemmin en juuri niitä haalinut, mutta nykyään olen yhä useammin löytänyt itseni selailemasta korukauppoja. Kalliiksi tulee, jos tätä vauhtia rakastun erilaisiin tuotteisiin. Mutta tuo viktoriaanisvaikutteinen kaulakoru on ainakin pakko saada!

Mitenköhän kauan olen suunnitellut tämän kirjan ostoa? Viimeistään ensimmäisen palkkapäivän koittaessa tämä on kyllä ostettava. Emilie Autumnin levyjä voisin myös hankkia, niitä kun ei löydy yhtä ainoata kappaletta hyllystä. Mutta levyistä en rupea puhumaan tämän enempää, sillä niitä olisikin mukava lista sitten.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Lonely Soul

Haluanpa jakaa teidänkin kanssanne viimeisimmän lyijykynätyöni. Paranteluun käytin myös Photoshoppia. Heijastuskin on oikeastaan sillä tehty, kun minä idiootti unohdin sen käsin tehdä. Mutta tulipa ainakin identtinen.

Siinäpä on! Palaute on tervetullutta.

torstai 5. heinäkuuta 2012

"Winter is coming"

Sisältää juonipaljastuksia 1. ja 2. kaudelta!

Tulin kirjoittaneeksi jokin aika sitten postauksen suosikkisarjastani Merlinistä ja päätinpä nyt tehdä samanlaisen toisesta vastaavasta. Kyseessä on siis Game Of Thrones, joka perustuu George R.R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Itse en ole vielä kirjoja lukenut. Valtaistuinpeliä olen lueskellut englanniksi ensimmäiset parisataa sivua.

Sarjan juonihan keskittyy pitkälti aatelissukujen valtasuhteisiin. Alussa ensimmäisen kauden ehkäpä keskeisin hahmo, Eddard Stark, houkutellaan Talvivaaran linnastaan kuninkaan Kouran, eli tämän lähimmän neuvonantajan tehtäviin. Edellinen Koura on kuollut hyvin hämärissä olosuhteissa, minkä vuoksi tehtävä ei ole  mikään mieluinen. Eddard kuitenkin suostuu ollaakseen lojaali ystävälleen kuningas Robertille. Samaan aikaan Starkin poika Bran yritetään murhata ja vallastaan syrjäytetyt Targaryenit suunnittelevat palaamista anastettuun valtakuntaansa.

Game of Thorinesissa on monia hahmoja, joista pidän, mutta myös niitä joita en voi sietää. Joistakin hahmoista mielipide on muuttunut suurestikin sarjan edetessä. Esimerkiksi Tyrion Lannisterista en alkuun pitänyt ollenkaan. Hän vaikutti jotenkin ärsyttävältä. Mielipiteeni muuttui Tyrionin paljastuessa varsin älykkääksi persoonaksi. Kääpiö on myös tavallaan kovin hellyttävä hahmo. Hän on ehkäpä ainut Lannistereista, jolta riittää empatiaa myös suvun ulkopuolisille henkilöille. 


Mutta ei se silti tarkoita, ettenkö pitäisi muista Lannistereista. Cercei on badass-hahmo minun makuuni. Naurekelin kovasti kohdalle, jossa sodan koittaessa muut naiset uikuttivat säälittävinä pelosta, mutta Cersei vaan kaatoi itselleen lisää viiniä. Tokihan kuningatarkin tuntui olevan hyvinkin huolissaan tilanteesta, mutta suhtautui siihen ehdottomasti rohkeammin kuin muut hovin naiset. Rohkeus ja omanarvontunto ovat piirteitä, joista Cerseissä pidän. Hän jos joku osaa kantaa itseään oikein.


Minusta on myös koskettavaa, että miten tahansa kylmä ja julma kuningatar osaakin olla, hän silti huolehtii läheisistään. Olin pillahtaa itkuun kohtauksessa, jossa Cersei meinasi juottaa pojalleen Tommenille myrkkyä uskoessaan heidän häviävän taistelun. Kellä tahansa ei välttämättä olisi pokkaa tehdä omalle lapselleen samaa, vaikka tietäisikin vihollisen surmaavan pojan kenties paljon julmemmin. Luojan kiitos Tywin Lannister kuitenkin saapui juuri tuolla hetkellä valtaistuinsaliin ilmoittamaan heidän voittaneen taistelun. 


Tywinin hahmosta pidän myös varsin paljon. Hänkin on kyllä varsin häikäilemätön oman edun tavoittelija, mutta miehessä on myös varsin ihailtavia puolia. Pidän erityisesti juuri tuosta kuvaamastani kohtauksesta, jossa Tywin esiintyy sukunsa pelastajana, sekä Aryan ja miehen välisistä keskusteluista. Tulen ikävöimään niitä kovin nyt, kun Arya onnistui karkaamaan. 


Aryan pakoon auttaneesta Jaqen H'gharista sain myös itselleni yhden uuden suosikin. Mies oli sopivan mystinen päästäkseen lempihahmoihini. Hänen tappojaan oli mielenkiintoista seurata, sillä uhrit eivät näyttäneen oikein kerkeävän edes tajuamaan mikä heihin iski. Hyvin salakavalaa toimintaa. Assassiinit ovat aina kiehtoneet minua kovasti ja Jaqen oli ehdottomasti sivan poikkeuksellisen mielenkiintoinen sellainen. Heheh ja komea. Harmi vaan, ettei ollutkaan aivan sitä mitä näytti. Viittaan kakkoskauden loppuun, kun Jaqen paljastuukin vain yhdeksi hahmon peitepersoonista, jonka hän lähtiessään jättää taakseen.


Sansaa ahkerasti suojeleva Sandor Clegane "The Hound" kuuluu myös suosikkihahmoihini, ehkä juuri sen vuoksi, että hänellä tuntuu olevan heikko kohta tytölle. Muuten hyvin karski, barbaarinen ja suorastaan julma Sandor syvenee sopivasti tuon piirteensä kautta. Jo ykköskaudella Sandor kiinnitti huomioni itseensä, mutta kakkosessa hän vasta nousi lempparikseni. Todella kiehtova tapaus. Toivottavasti häntä näytetään vastaisuudessa entistä enemmän.


Sitten viimeiseen lemppariini: Daenerys Targaryeniin. Hänet nosti listalle huikea muutos hauraasta prinsessasta voimakkaaksi khaleesiksi, joka lopulta surmauttaa julmasti ja välinpitämättömästi häntä kohdelleen veljensä (vaikka olihan Viserys ihan söpö) ja ymmärtää paikkansa lohikäärmeprinsessana. Daeneryksesta kuoriutui vahvempi hahmo kuin olin koskaan osannut kuvitella. Melkein jo odotin hänestä tulevan se pakollinen pelastettava prinsessa. Onneksi näin ei käynyt. 


Inhokeitakin joukosta löytyy, kuten jo mainitsinkin. Esimerkkinä Joffrey Baratheon. Voiko olla ärsyttävämpää, itsestään enempää luulevaa kakaraa? Totta kai Joffreyn luonne johtuu varmasti osittain siitä, että hänet on ikänsä kasvatettu ajattelemaan itsensä ylempänä kuin muut. Mutta kun hän ei edes välitä alamaisistaan. Hyvän kuninkaan täytyisi sisäistää ajatus, että hän kuuluu valtakunnalle, eikä toisin päin. Joffrey   tuntuu ajattelevan, että koko kuningaskunta on olemassa vain hänen viihdykkeekseen. 


Tämänkin kaiken olisin jotenkin vielä voinut sulattaa, mutta sitten tapahtui muutamia asioita, joiden johdosta aloin toivoa pikkuprinssin päätä pölkylle. Ensinnäkin Ned Starkin mestauttaminen vain oman vallan merkiksi. Siinä vaiheessa olisi vain tehnyt mieli hyökätä telkkarin läpi kuristamaan Joffrey. Myöskään Sansan syrjäyttämisestä Margaery Tyrellin vuoksi en pitänyt ollenkaan, vaikka sen saatankin paremmin ymmärtää. 


Starkeista en ole suuremmin puhunut mitään. Heistä minulla on enimmäkseen aika positiivinen kuva lukuunottamatta Catelyniä. Inhoan sitä naista ihan hänen ärsyttävän perusluonteensa takia. Kauhea kälättäjä-akka. Olen aloittanut nyt myös Valtaistuinpeli-kirjan lukemisen ja siinä hän on vielä ärsyttävämpi. Teki mieli hakata päätä seinään, kun Catelyn meni vapauttamaan Jaime Lannisterin saadakseen tyttönsä takaisin. Ei suotta ollut typerä teko. Tekipä sen sitten vielä salaa pojaltaan, mahdollisesti tulevalta kuninkaalta. Käytännössähän Catelyn syyllistyi valtiopetokseen. Olisin mielläni katsonut, kun hänen kaulansa olisi katkaistu, mutta eihän Robb tietenkään sellaista olisi sallinut. Sääli.


Myöskään Catelynin käytöstä Jon Snowta kohtaan en pidä millään lailla hyväksyttävänä. Ei se Jonin vika ollut, että Ned kävi vieraissa. Sekoilisi mieluummin miehelleen. Kaikista törkein kommentti häneltä oli "It should have been you" viitaten siihen, että Brannin kohtalon olisi Catelynin mielestä kuulunut langeta Jonin päälle. "No, Catelyn. It should have been you", vastaisin. 

Inhokkeja löytyy kyllä lisääkin. Muun muassa Stannis Baratheon ja Ser Allister Thorne nostattavat karvat pystyyn. Heistä minulla ei kuitenkaan ole suuremmin sanottavaa. Kunhan ovat vaan ärsyttäviä hahmoja. Heidän lisäkseen on toki tapauksia, jotka pistävät kiehumaan välillä, mutta joista toisinaan myös pidän. Tällaisia ovat muun muassa Lord Varys ja Littlefinger. En ole oikein vieläkään osannut päättää pidänkö heistä vai en. Toisinaan kummatkin ovat olleet lemppareissani, mutta myös inhokeissani. Sinänsä siis varsin mielenkiintoisia hahmoja. 


Game Of Thronesin juoni on aivan loistava ja moniulotteinen. Pidän siitä, miten siinä ei varsinaisesti ole hyviksiä tai pahiksia. On vain sukuja, joilla on jokaisella omat syynsä haluta vallankahvaan. Kaikki keskeiset hahmot on rakennettu varsin hyvin syventämistä unohtamatta. Hieno asia on myös, että valtaistuinkamppailun ohella sarjassa on niitä fantasiaelementtejäkin. Puhun nyt siis muurista ja sen takaisista tapahtumista. Niitä on vähintäänkin yhtä mielenkiintosta seurata kun sukujen kamppailua. Sama koskee Daeneryksen lohikäärmeitä. Odotan innolla, että nuo suloiset pikkuliskot kasvavat kunnioitusta ja pelkoa herättäviksi taruolennoiksi.


Kerrankin tunnun löytäneen kaikin puolin täydellisen sarjan. Game Of Thronesissa en näe juuri valitettavaa. Mutta mitä sanotte te? Oletteko seuranneet sarjaa ja jos olette, niin mitä olette pitäneet?