lauantai 23. kesäkuuta 2012

Suhteestani uskontoon

Hyvää juhannusta kaikille! Itse en tosin vielä juhannuspostausta tee, vasta sitten kun juhannuspäiväkin on mennyt menojaan. Sen sijaan ajattelin vähän kirjoitella lähiaikoina mielessäni pyörineistä teemoista. Lähinnä suhteestani uskontoon.

En ole pariin vuoteen enää tuntenut itseäni kristyksi. Vaikka enhän minä koskaan mikään kiihkokristitty olekaan ollut. En esimerkiksi ole koskaan jaksanut pahemmin käydä kirkossa. Onhan siellä oma tunnelmansa, mutta saarnat ovat olleet mielestäni lähinnä tylsiä ja ärsyttäviä. En ole ollut myöskään mikään innokkain raamatunlukija. Joskus tulin tutkineeksi sitä vähän enemmänkin, mutta oikeastaan siitä lähtikin liikkeelle vieraantumiseni kristinuskosta.

Jo peruskouluaikoinani minulla oli epäilykseni opuksen suhteen. Vasta sieltä päästyäni aloin kuitenkin kiinnittää uskontoni epäkohtiin tarkempaa huomiota. Osittain itsenäisesti, osittain koulun kautta opin tuntemaan hieman kirjan syntyvaiheita, joista jo yksin saattaa päätellä, ettei raamattu enää ole sitä, mitä se oli syntyaikoinaan. Tiesin toki jo aikaisemmin, että se on varmasti muuttunut tässä 2000 vuoden aikana. Lapsellisesti kuitenkin uskoin, etteivät kirjoittajat olisi tahallaan, itsekkäistä syistä, muunnelleet sen sanomaa. Jotenkin minulla vaan oli joskus uskonmiehistä niin puhtoinen kuva.

Kirkkohistoria avasi silmäni. Tajusin sen myötä, miten Raamattua ja kirkon oppia ollaan muokattu itsekkäiden kirkonmiehien lähtokohdista suuntaan ja toiseen. Jätetty pois ja lisätty mitä mieli tekee. Raamattuun en siis enää usko yhtään millään tapaa. Siellä täällä saattaa olla totuuden häiven, mutta ei sen enempää.

Uskon kyllä, että esimerkiksi Jeesus on voinut olla olemassa. En myöskään kiellä, etteikö hän todella olisi jotakin tavallista tallaajaa korkeampaa. Mutta minä en usko kristinuskon pyhään kirjaan. Moni muukin on varmasti huomannut, että monet esimerkiksi vanhan testamentin opeista ovat suorastaan sairaita. Vanhan testamentin Jumala esiintyy muutenkin hyvin julmana, enkä minä koe minkäänlaista yhteenkuuluvuutta sellaisen voiman kanssa. En myöskään pidä kristinuskon tavasta jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin, jonka mukaan nämä sitten menevät taivaaseen tai helvettiin. En yleensäkään usko, että mitään ikuista kadotusta on olemassakaan. Hyvin harvat ihmiset ansaitsisivat tuollaista jos kukaan.

Minulla onkin ollut pieni kriisi uskontoni suhteen. En osaa sijoittaa itseäni oikein mihinkään niistä. Uskon oikeastaan, että kaikki uskonnot palvovat samaa jumaluutta, mutteivät vain itse käsitä sitä. Tätä tukee myös se, että monille eri uskontojen henkilöille löytyy toisista uskonnoista vastineet. Lisäksi uskon sieluun ja sen erkanemiseen ruumiista kuolemassa. Sen jälkeen luulen ihmisen syntyvän jälleen uuteen elämään. Toisaalta olen huomannut ajatusmaailmassani jotain yhtäläisyyksiä spiritualismiin.

Lähiaikoina minua ovat viehättäneet pakanuus ja wicca. Tarkemmin en ole vielä ehtinyt niihin syventyä, sillä olen käyttänyt aikani lähinnä Arthurin legendojen kahlaamiseen ja kaikenlaisiin muihin menoihin. Kirjastosta lainaamaani "Mitä wicca on?" - kirjaa olen ehtinyt hieman tarkastella, mutta tarkempaan lukemiseen ei minulla ole suuremmin ollut aikaa.

Entä te, mihin te uskotte vai uskotteko mihinkään? Mitä uskotte tapahtuvan kuoleman jälkeen? Millainen suhtautuminen teillä on raamattuun tai muiden uskontojen pyhiin kirjoihin?

7 kommenttia:

  1. Olen kanssasi melko pitkälti samaa mieltä asioista uskonnon suhteen. Itse tosin kuulun kirkkoon vielä, mutta luulen senkin asian muuttuvan jossain vaiheessa. Tällä hetkellä itseäni on sielä vielä pidätyttänyt aikeeni mennä kuitenkin naimisiin perinteisesti kirkossa.

    Sen verran joskus myös huvikseni lueskelin raamattua ja totesin samat asiat ettei kirja ole minua varten, niiden ristiriitaisten sanojen takia. Mutta en myöskään tuomitse niitäkään jotka siihen (omasta mielestä hölynpölyyn) haluaa uskoa. Enkä oikein tiedä mikä uskontoni nyt sitten on. Vaikka tarviiko sitä loppujenlopuksi itseään lokeroida johonkin tiettyyn kastiin sen puolesta!:) Uskoo siihen mikä tuntuu itsestä hyvälle, vaikka se olisikin sekoitus kaikkia maailman eri uskomus tyyppejä!!:) Esimerkiksi itse uskon että noituutta ja taikuutta on joskus ehkä ollut tai on olemassa, uskon myös että ihminen herää uudessa hahmossa kuoltuaan. uskon myös hyvään ja huonoon onneen ja että niillä on jotain merkitystä ihmisen elämässä!:) Eikä näistäkään omista mietteistä puoletkaan ole edes lähellä toisiaan lajeittain!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyllä kuulun vielä kirkkoon. En tiedä eroanko sieltä välttämättä koskaan. Kirkkohäät houkuttelevat kyllä minuakin. Vielä enemmän kuitenkin mietityttää tuo hautauspuoli sitten kun sitä joskus heittää henkensä. Haluaisin tulla haudatuksi kirkkomaahan, kuten kaikki läheisenikin.

      Mutta se, että kuuluu kirkkoon, ei tosiaan tarkoita sitä, että kaikkia sen oppeja tarvitsisi sisäistää tai noudattaa. Hyvä meille. Kyllä minä tunnistan itsessäni vielä hieman kristittyäkin, vaikka en enää ehkä sellaiseksi itseäni kutsuisikaan.

      Minäkään en välttämättä edes halua lokeroida itseäni mihinkään. Otan uskonnoista ne piirteet, jotka tuntuvat itsestäni hyviltä. En pakota itseäni noudattamaan mitään sellaisia säännöstöjä, joita pidän hölynpölynä.

      Sinulla on mielenkiintoisia uskomuksia. Kiva kuulla, että joku muukin "napsii" sellaisia eri uskonnoista. Olen yleensäkin kiinnostunut siitä, mihin ihmiset uskovat. En tuomitse helposti kenenkään uskoa. Oikeastaan vain siinä tapauksessa, jos siitä on haittaa muille tai henkilölle itselleen.

      Poista
  2. Vanhasta testamentista sen verran että sen täytyy olla pelkkää hölynpölyn puppuuta niiden. ns. sääntöjensä kanssa, jossa sanotaan että homot saa tappaa koska he tekevät syntiä ja se on heille _oikein_. En uskonut lukevani raamatusta ainakaan että kenenkään tappaminen olisi oikeutettua.

    VastaaPoista
  3. Pakko kommentoida... Hauska kuulla, että Mitä Wicca On-opus on eksynyt sinullekin. Minun käsialaani on kirjassa oleva Maagiset mausteet-juttu. Mukava wtf-hetki, kun lukee uutta blogia, ja löytää tällaisen yhtymäkohdan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, mukava kuulla! Pidin kovasti tuosta nimenomaisesta jutusta.

      Poista