sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Helsingin reissusta ja muista menoista

Kesäni on lähtenyt käyntiin vallan mainiosti. Mielialani on ollut huomattavasti tavallista korkeammalla. Poikkeuksellisen hyvään oloon minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen, sillä koen kirjoittavani parempia kaunokirjallisia tekstejä hieman melankolisissa fiiliksissä. Toisaalta olen kyllä nyt saanut aikaiseksi suhteellisen hyvää jälkeä ihan pirteälläkin mielialalla.

Varmasti valolla on jollain tasolla tekemistä mielialanikohoamisen kanssa. Olen myös uskaltautunut neljän seinän sisältä ulkoilemaan. Olen aikamoinen vilukissa, joten ulkoileminen talvella ei ole lempipuuhaani. Oletettavasti tunkkaisen sisäilman vaihto raittiiseen vaikuttaa vireen kautta kirjoituksiinikin. Elämällä tuntuu olevan muutenkin enemmän sisältöä. Mielenkiintoni keltteihin, kuningas Arthurin legendoihin, Irlannin mytologiaan ja pakanuuteen on kasvanut entisestään, joten noiden teemojen parissa tuntuu vierähtävän päivä jos toinenkin. Kirjaston materiaalit ovat osoittautuneet varsin hyviksi, ei juuri valittamista.

Kaikenlaista juhlaa ja muuta reissaamista on myös kuulunut päiviini. Muutamien viikkojen takaisien muutamien ylioppilasjuhlien lisäksi oli myös isäni viisikymppiset. Niin ja pappani saatettiin haudan lepoon. En oikein tiennyt mitä ajatella asiasta. En tavannut isoisääni kuin muutaman kerran, mikä on tavallaan sääli. Olisin halunnut edes tietää kenen hautajaisissa olin. Mutta on syitä, joiden takia on ehkä parempi näin.

En kuitenkaan viitsi vaivata lukijoitani moisella enempää. Voisin sen sijaan kertoa hieman perjantaisesta Helsingin reissustani Hannabellan seurassa. Meillä oli varsin miellyttävä päivä eikä ilmakaan ollut suinkaan huono. Niinpä vietimmekin paljon aikaa ulkosalla muun muassa räpsimässä kuvia. Kiersimme myös läpi muutaman liikkeen, vaikken itse aikonut ostaa kuin syntymäpäivälahjan Janille. Morticiassa muutama vaatekappale olisi houkutellut ostamaan, mutta onneksi minulla ei ollut mukana ihmeemmin rahaa tuhlattavaksi. Muuten olisin varmaankin päätynyt ostamaan jotain täysin tarpeetonta, mutta ihanaa.

Reissu onnistui tosiaan varsin hyvin, vaikka jalkani eivät kotiin päästyäni olleet huonon kenkävalinnan vuoksi mitenkään ihanteellisessa kunnossa. Vielä en kuitenkaan saanut levätä, vaan kotiinpaluun jälkeen oli alettava saman tien harjotella neljää kappaletta, jotka lauloin sitten isäni synttäreillä. Valitsin mahdollisimman erilaiset biisit, tavoitteenani, että jokaiselle löytyisi joukosta jotain. Luottoni eli Nightwishin Turn Loose The Mermaids sujui tavalliseen tapaan, eli ihan hyvin. Samoin Taylor Swiftin The Best Day, jonka omistin suoraan isälleni. Swift ei ole suosikkiartistejani, mutta kappale sattui silmään etsiessäni vanhemmille kirjoitettuja lauluja. Valitsin sen osuvien sanojen vuoksi. Lisäksi lauloin Heather Dalen The Prydwen Sails Again:in, joka olisi voinut kyllä sujua paremminkin. Jännityksen vuoksi vaikeammat kohdat eivät kuullostaneet kovin luonnollisilta. Mutta kai tuokin meni ihan kelvollisesti sentään.

Parhaiten lauloin niin itseni kuin yleisönikin mielestä Taisto Wesslinin säveltämän ja Eino Leinon sanoittaman Nocturnen. Siinä ääneni pääsi oikeuksiinsa myös matalien äänten puolesta. Lisäksi tuo kappale oli minulle itselleni henkilökohtaisin, jonka vuoksi oli liikuttavaa huomata yleisössä jopa nieleskeltävän kyyneliä. Sanoma taisi siis mennä varsin hyvin perille. Esitykseni jälkeen en oikein osannut sanoa mitään, vaan otin hämilläni taputukset vastaan ja istuin hetkeksi ajattelemaan yksikseni. Tuo kappale saa aina miettimään omaa elämäänsä, sen suuntaa ja rajallisuutta. Kunhan toivun tuosta esityksestä, voisin ehkä laittaa tännekin versioni kappaleesta.

Mutta joo, seuraavaksi ajattelin pistää vähän kuvia kuluneilta päiviltä. Neljää viimeistä ja omaa kuvaansa lukuunottamatta Hannabellalle kuuluu kiitos onnistuneista kuvista.







Seppälästä löytyi mielenkiintoisia boksereita.


Asu isän viisikymppisille.




(Punainen paita & nahkatakki Gina Tricot, korsetti Back Street, hame H&M, kengät Spiritstore, koru Glitter, kiiltävä musta mekko Vero Moda.)

10 kommenttia:

  1. Ihanat kenkulit ja kivan näköinen asu, kiva kun ihmiset jaksaa pitää korsettia arkena :) Itse olen laiska ja alkanut myydä pois kaikki korsettini :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Itse pidän korsettia aika usein, osittain senkin vuoksi, että minulla ei hirveästi ole erikoisempia yläosia. Kaikki aika yksinkertaisia. Pitäisi varmaan hankkia rahatilanteen salliessa sellaisiakin, koska kauhean tiukalle kiristettynä korsetti ei kyllä tee hirveän hyvää muutenkin paskassa kunnossa olevalle selälleni. Jotenkin kummasti minulle vaan tuppaa usein käymään vaateostoksilla niin, että paitoja etsiessä mukaan tarttuu sitten nimenomaan korsetti. :D

      Poista
  2. Itseottamasi kuvat ovat myös kauniita. Tuot mekkoinesi mieleen Madmen-sarjan. Toki hameesi on lyhyempi kuin 60-luvun alun helmamuoti. Matto hymyilyttää viimeisessä juhla-asukuvassa sojottavine hapsuineen. Näyttää aika paljonkin siltä että mattoa syyhyttää lähteä lentämään. ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Matto tosiaan näyttäisi olevan lähtövalmiudessa. :D Tuo vaan oli ainut onnistunut kuva, missä mekko näkyi kokonaan. Mieluummin epäedustava matto kuin minä. :D

      Poista
  3. Mutta emmä valita. Matto oli just hauska kevennys! :'DD

    VastaaPoista
  4. Aikas tuima ilme kuva numero kolmosessa mut hei nättei kuvia ja juu sitä lauluviideoo odotelles! :)

    VastaaPoista
  5. Apua, nuo kengät ovat ihanat! :) <3 Kauniita kuvia siusta ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään itsekin. :) Vähän huonolaatuiset vaan ovat, olivat varsin kuluneen näköiset jo muutaman käyttökerran jälkeen... Mutta kiitoksia! :)

      Poista