keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Ensimmäinen kesäpäivä

Siltä tämä päivä ainakin tuntui. Oli todella lämmin ja tunnelmakin jotenkin kohdillaan. Olen sitä ihmistyyppiä, joka istuu suuren osan ajastaan tietokoneen ääressä neljän seinän sisällä - ainakin talvisin. Kesällä minäkin uskaltaudun ulos nauttimaan kivasta kelistä. Tänään oleskelin ulkona ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan. Siis ihan kunnolla oleskelin vailla mitään toimitettavaa asiaa. Tosin kävimme kyllä Janin kanssa ottamassa koulutyöhöni kuvia. Hassua sinänsä, että olen toiminut mallina jo kahteen saman kurssin työhön ja nyt olen itse kameran takana. Tai no, ainakin välillä. Minkäs sille voi, että tykkään malleilla?

Annettu teema kuviin on kevät ja jalat. Kuvia pitää olla vähintään viisi, mutta enemmänkin saa olla. Ajattelin ottaa kevätkuvat vähän sellaisella antikevät-meiningillä. Minä kun en mistään typeristä leskenlehdistä aio pistää työhöni kuvan kuvaa. Ainaisena synkistelijämörrinä haluan tuoda esille myös kevään rumuutta.

Kuvausseossiosta jäi käteen muutama kevätkuva, sekä pari muuta kivaa otosta. Kaikkia en siis saanut läheskään otettua, joten näitä päivityksiä tulee vielä ainakin yksi lisää.

 Tämä kuva on tätä "kunhan räpsittiin" - kategoriaa. En siis ole pistämässä tätä työhöni. Tarkoituksenani oli lähinnä viestittää fiilistä, ei niinkään mitään ihmeellisempää ajatusta. Tässä fiilis on hieman pelokas ja epävarma ja pyrin samaan olemukseeni vähän sellaista eksyneen tyttörukan meininkiä.
Tässä on vähän sama juttu. Fiilis on kuvassa tärkein. Tämä on kuitenkin ensimmäisestä hyvin poikkeava otos, sillä kuvaa ennemminkin suhtautumistani metsään rauhoittavana ja harmonisena ympäristönä.
"Putkikuva" on tälle ehkä vähän huono nimitys. Pitäisi varmaan keksiä otokselle oikea nimi. Ällöttävä kuva, eikö? Se on tarkoituskin. Ajattelin, että olisin voinut tämän suhteen leikkiä vielä hieman Photoshopilla saadakseni oikein räikeillä väreillä ja toisaalta vähäisellä kirkkaudella oikein häiritsevän ilmeen kuvaan. Tässä siis halusin nimenomaan korostaa sitä, miten keväällä kaikenmaailman paskavedet virtaavat valtoimenaan ja tekevät ympäristöstä varsin karun näköistä. Kevätkään ei siis ole pelkästään hiirenkorvien ja laululintujen aikaa. Huomatkaa ne kuuluisat leskenlehdet likavedessä. Hahaha, siinä kaunis kevätkuva kaikille hempeille kukkaistytsyille.
 Kun olin vielä blondi, tykkäsin mennä synkkiin ympäristöihin kuvaamaan, sillä toisinaan lähes valkoisina kiiltävät hiukseni loivat kivan kontrastin. Oli aika helppoa ottaa viattomuutta, puhtautta ja avuttomuutta symboloivia kuvia. Kikka on toiminut varsin hyvin, joten nyt vähä ärsytti, kun ei enää voinut hyödyntää sitä. Keksinkin siis jotain aivan erilaista. Ajattelin sulautua synkkyyteen ja paeta kevään mukanaan tuomaa valoa. En enää otakaan Päivänsäteen roolia vaan vaihteeksi Menninkäisen.
 Tässä jatketaan samalla teemalla. Ei oikeastaan juuri mitään lisättävää.
 Tässä otoksessa pyrin ilmaisemaan varovaista uteliaisuutta. Ilme olisi voinut olla kuvaavampikin, mutta muuten kuva on mielestäni aika onnistunut. Ajattelin myös, että tässä voisi olla vähän sellaista "muodon vuoksi" piilottelua. Puun taakse piiloutuminen on aika toivotonta ja säälittävääkin, mutta ihminen tarvitsee jonkun, edes näennäisen suojan itselleen.
 Valinnanvaikeus. Se on tämän teemana. Ilmeeni on kuvassa mietteliäs ja jopa pahaa-aavistava. Takanani avautuu synkkä metsäpolku ja edessäni taas on valoisampi vaihtoehto. Silti minulle ainakin tulee sellainen fiilis, että olen menossa metsään päin ja vain kääntynyt kuuntelemaan mahdollisia vaaroja. Pimeän metsän kautta rämpimisellä voi ehkä saavuttaa enemmän kuin tasaisen, valoisan tien kulkemisella. Ainakin se kasvattaa luonnetta enemmän. Helpoin tie ei aina ole se paras.
 No niin, sitten tuleekin vähän angstista settiä. Tämän ehkä vähän kliseisenkin kuvan inspiroi ottamaan se, että keväällä tehdään kaikista eniten itsemurhia. Siksi tämä sopiikin loistavasti antikevät-teemaani. Hylätyillä kiskoilla olisi ehkä voinut viskata kiskoille kokonaisen kenkävuoren symboloimaan itsemurhien suurta määrää, mutta käytössä olevilla sellainen ei kannattanut. Tavallaan olisi ollut hienoa laittaa kaikenlaisia erilaisia kenkiä mukaan symboloimaan erilaisia ihmisiä ja eri syitä kyseiseen päätökseen. Mutta toisaalta tällaisessa yksinäisessäkin kengässä on oma symboliikkansa. Etenkin kun kyseessä on niinkin yleinen kenkä kuin Converse. Sitä tuntuu löytyvän kovin monelta nuorelta. Kuvaa sopivasti sitä, miten yleisiä itsetuhoiset ajatukset nykyään ovat ja miten ne ovat Conversen tapaan melkein muodostuneet trendiksi.
 Ilmeeni oli tässä sen verran eksynyt, että pidän kuvaa onnistuneena. Tämä kuva pääsi postaukseeni myös siitä syystä, että tässä on hippunen sitä viattomuutta, mitä blondina ottamistani metsäkuvista löytyy.
Hahaha, viimeisenä muttei vähäisimpänä tämä hassunkarmea otos. Minulle tuli mieleen joku vastenmielinen painajaisuni, Janille kuulema teleporttaus. Varsin mielenkiintoinen kuva siis. :D

9 kommenttia:

  1. hyviä kuvia! varsinkin toi kenkä junaradalla on todella upea. tekisi itsekin mieli mennä ulos räpsimään ns "taiteellisia" kuvia mutta parempi kamerani meni paskaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos! Mene ihmeessä, ois kiva päästä tsekkailee sun otoksia! :)

      Poista
  2. Varsin hienoja kuvia olette saaneet napattua :) Nämä kuvat innostaa itseäkin lähteä jonnekin metsään kuvaamaan ja kokeilemaan, että mitä kaikkea sieltä voisikaan saada kameran kanssa aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että inspiroivat muita! :)

      Poista
  3. Minun mieleeni paras oli metsäpolku, siinä selkeästi näkyy tuo mainitsemasi ajatus. Olisin varmaan itse kehittänyt samanlaisen, jos olisin joskus tajunnut - nyt ei onnistu ilman plagiointia =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit yhä kehittää, ei siinä mitään. :D Tai keksit jotain mukavaa muuta lisää siihen, muuntelet ajatusta tms.

      Poista
  4. Ihania kuvia ja hyvin selitetty kuvien ideat!

    VastaaPoista