tiistai 22. toukokuuta 2012

Avoimia ovia ja kuningasideoita

Näin kesän kynnyksellä mielialani on poikkeuksellisen iloinen. Ehkä osittain siksi, että on ollut niin paljon tekemistä, muttei kuitenkaan stressaavissa määrin. Tämä tekeminen on vielä kaiken lisäksi ollut varsin mieluista.

Ensinnäkin kävin pääkirjastossa lainaamassa vuoren teoksia. Yritin hamstrata oikein kunnolla sen mennessä pian remanttiin. Laina-aikaa onkin sitten useampi kuukausi, jeij! Aivan kaikkea etsimääni en löytänyt, enkä oikein edes viitsinyt kauheasti etsiä, ettei Jani olisi tylsistynyt kuoliaaksi minua odotellessaan. Mukaan tarttui kuitenkin monia sellaisiakin opuksia, joita en ollut suunnitellut lainaavani.

Poikkeuksellisesti lainasin vain yhden kaunokirjallisen teoksen, joka kantaa nimeä Deverryn taru 1: Hopeatikari. Tätä Katherine Kerrin fantasiakirjaa olin varta vasten lähtenyt etsimään, sillä idea kuullostaa mieleiseltä ja maailma suorastaan upealta. Kelttivaikutteet ovat lähellä sydäntä.

Fantasiaan liittyen ostin myös tietokirjan kaiken maailman mielikuvitusörvelöista eli toisin sanoen Judy Allenin Fantasiatiedon. Kerkesin jo lukemaan kirjan lähes kokonaan ja olen nyt aika fiiliksissä siitä. Opuksesta inspiroituneena ajattelin tehdä postauksen tässä lähipäivinä lempi fantasia- ja kauhuhahmoistani. En tosin varsinaisesti erillisistä henkilöistä vaan ryhmistä. (Tyyliin vampyyrit, haltijat ym.) Oikeastaan voisin lisätä mukaan myös myyttejä. Pitää nyt katsoa mitä syntyy.

Kirjoitin talvella postauksen siitä, miten fantasia, keskiaika, kelttiläisyys ja New Age ovat alkaneet kiehtoa minua. Innostukseni ei ole suinkaan laantunut viimeisenkään kohdalla ja lainasinpa myös sitä käsittelevän kirjan. Sitäkin olen jo kerjennyt hieman selailla. Laajaa aihetta käsitellään mielestäni varsin hyvin, antaen erilaisista osa-alueista lyhyt ja ytimekäs kuvaus.

Lainasin myös "Mitä wicca on?" - teoksen. Wiccalaisuuskin on alkanut kiehtoa minua suuresti lähiaikoina. En ole suinkaan mikään asiantuntija, mutta pääpiirtettäin tiedän mistä on kyse. Olen useaan otteeseen tullut vierailleeksi muun muassa Varjojen kirja - sivustolla. Joskus on tultu tehtyä jopa tuo auratesti ihan huvin vuoksi. Jospa lainaamani opus syventäisi tietojani wiccalaisuudesta ja kenties innostaisi lukemaan lisääkin kirjallisuutta aiheesta.

Tähän samaan kategoriaan voisi jotenkin lukea myös mukaan tarttuneen, druideista kertovan kirjan. Myös druidien kulttuuri kiehtoo minua, vaikka tiedänkin siitä vain äärimmäisen vähän. Jonkinlaisen kuvan olen saanut lähinnä elokuvien ja kirjallisuuden kauttta. Aikaisemmin en ole varsinaisesti paneutunut druideihin. Mutta jos sekin asia nyt korjaantuisi.

Näiden lisäksi lainasin myös kauhuteemaisia kirjoja. Haamulinnan perillisiä käsittelee kauhun eri osa-alueita. Se siltää eri kirjoittajien tekstejä, joissa on käytetty apuna erilaisia genreen lukeutuvia teoksia. Toinen kauhuaiheinen kirja on Verikekkerit, joka taas paneutuu erilaisiin kauhuhahmoihin.

Kaiken tämän päälle päätin vielä raahata mukaani Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta - kirjan, jonka sisällön voikin päätellä jo nimestä. Vaikka en missään nimessä koe elämänkatsomustani samanlaiseksi kuin saatananpalvojilla, olen kuitenkin kiinnostunut tästä kultista. Tuo opus oli varsinainen löytö, sillä aiheesta ei tunnu olevan kovinkaan paljon materiaalia tarjolla.

Paitsi että olen lainaillut kirjoja, olen myös kirjoitellut itse. Olen vihdoinkin saanut hieman inspiraatiota fanfiction- tarinoideni loppuun kirjoittamiseen. Nykyään olen kirjoitellut enemmän runoja ja novelleja, joten fanfiction on jäänyt hieman uupumaan. Siihen vaikuttaa toki myös se seikka, että ficcejä ei voi sanoa täysin omiksi tuotoksiksi. Noilla on kuitenkin hyvä harjoitella varsinaisia omia tuotoksia varten.

En tosin ole nyt parhaassa mahdollisessa inspiksessä, sillä tiedonjano on tällä hetkellä päällimmäinen tunteeni. Tällä hetkellä inspiraationi liittyy vahvasti noihin aiheisiin, joista lainasin kirjojakin. En vaan koe tietäväni niistä kaikista tarpeeksi kirjoittaakseni niistä. Ovathan fantasia ja kauhu tuttuja genrejä, mutta haluan virkistää nyt aivojani aivan uudenlaisilla kokemuksilla. Nuokin genret ovat loppujen lopuksi erittäin laajoja. En halua aina jauhaa samoista asioista.

Mutta sitten hieman arkisempiin aiheisiin. Kävin tänään Outin kanssa kesän ensimmäisellä piknikillä! Minä rakastan kaikenlaisia suloisia teekutsuja ja muita vastaavia, minkä vuoksi piknikitkin ovat mielestäni jotain aivan ihanaa. Tosin tämänkertainen oli aika kiireinen ja sen myötä hätäisesti pystytetty. Olisi ollut kiva leipoa oikein kunnolla, keittää teetä ja viettää koko päivä nurmikolla makoillen. Olisin voinut vaikka kirjoitella ja lukea siinä samalla. No, pitää toteuttaa joku päivä oikein kunnon piknik. Onhan tässä aikaa.

Pari kuvaa piknikiltämme:


Ehkä vähän turhia otoksia, mutta väliäkö tuolla. Joskus on kiva pistää ihan vain fiilistelykuviakin mukaan. Mutta pistänpä tähän nyt vastapainoksi vielä muutamia koulutyöhöni ottamiani kuvia. En kyllä ole kauhean tyytyväinen näihin, mutta pistänpä nyt kuitenkin esille, kun olen aikaisemmatkin laittanut.

Harmittaa oikeasti, ettei ole järkkäriä. Tämä kuva olisi ollut oikein kiva paremmalla kameralla otettuna. Nämä ajatukset liikkuivat päässäni myös tätä kuvaustilanteessa. Jotenkin ironista, että hetki kuvan ottamisen jälkeen ohitseni käveli mies, jolla oli oikein hienon näköinen järkkäri kourassaan. Ilmeeni oli lievästi sanottuna hapan.

Tätä kuvaa pidän kohtuullisen onnistuneena vastakohtaisuutensa vuoksi. Tykkään, että mukana on sekä kauniita kukkasia, että ällöttävää, liejuista maata. Mielestäni kuvaa kevättä aika hyvin.

Tämä kuva ei ole missään määrin onnistunut, mutta päätinpä nyt kuitenkin ottaa sen mukaan työhöni. Pyrin kuvaamaan kahlittua yksinäisyyttä. Siinä sentään onnistuin mielestäni ihan kohtalaisesti. Meni vähän ohi teemojen, (Kirkastan vielä muistianne: ne olviat kevät ja jalat.) mutta noiden suhteen ei tunnuta olevan turhan tiukkoja. Kunhan on muutamia teemaan kuuluvia kuvia. Eniten minua tässä häiritsee, tuon puun katkeaminen tuossa kohdassa. Tämä olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kauempaa.

Tässä otouksessa pyrin kuvaamaan uutta alkua, tilaisuutta tai maailmaa synkän metsässä tarpomisen jälkeen. Pääsyä rannalle ja pian kenties ulapalle.

Valoisampaa tulevaisuutta kohti tässäkin.

Niin ja viimeisenä vielä yksi kuva minusta itsestäni. Laitan tämän siitä syystä, että mielestäni otos on onnistunut. Visioni kuvasta oli hieman erilainen, mutta tällaisenäkin tämä toimii ihan hyvin. Kiitokset Rosalle onnistuneesta otoksesta!


4 kommenttia:

  1. Viimeisessä kuvassa on poikkeuksellisen hyvä rajaus. Yleensä kuvasi on rajattu joko liian pieniksi (esim. tuo kuva jossa sinulla on juomalasi kädessä) tai jätetty turhan avariksi. "Valoisampaa tulevaisuutta kohti tässäkin" -otoksen idea on melko hyvä, mutta kuva näyttäisi olevan ylivalottunut.

    Minulla oli joskus Olymposin kuusipikselinen digipokkari. Silti silläkin pystyi muuttamaan valoisuutta. Oikein kirkkaassa valossa valoisuutta kuuluu vähentää ja pimeämmällä lisätä. Tutustupa kamerasi käyttöohjeisiin. Tulet yllättymään, mihin pokkaritkin pystyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvoista! Mutta olen kyllä jo kokeillut noita kameran valoisuuksien muuttamista. Kun kuva on käytännösä suoraan päin aurinkoa niin ei ainakaan minulla auta. Muutenkin tekee kuvasta jotenkin rakeisemman. Olisi ehkä pitänyt kokeilla jotain muuta kuvakulmaa.

      Omasta mielestäni kuvan idea on aika kliseinen, mutta kyllä se nyt koulutyötä varten oli ihan ok. (Tosin loppujen lopuksi unohdin laittaa tuon kuvan muiden sekaan tikulle. :D)

      Poista
  2. Sä kyllä oot tosi kaunis tossa vikassa kuvassa! :)

    VastaaPoista