lauantai 26. toukokuuta 2012

Suosikkini fantasiassa ja myyteissä

Jonkin tason fantasianörttinä ajattelin tehdä postauksen suosikeistani fantasiassa ja myyteissä. Postauksesta oli aluksi tulossa niin laaja, etten olisi jaksanut itsekään kirjoittaa sitä, joten typistin hieman. Suosikeita olisi moneen kohtaan tullut rutkasti enemmänkin, mutta postaus olisi venynyt pitkäksi. Ehkä kirjoitan puuttuvista suosikeistani jossain yhteydessä myöhemmin. Ajattelin myös tehdä joskus vastaavan merkinnän kauhusta. Mutta nyt, toivon että nautitte postauksesta. Kommentit ovat aina tervetulleita. Lueskelisin mielläni teidänkin suosikkejanne ja kenties inhokkejannekin.


Niin ja nämä suosikkini eivät ole sitten missään järjestyksessä, kunhan lätkin neljä parasta satunnaiseen järkkään.

Fantasiaolennot


Haltiat
Haltijoita on eri kansanperinteissä ja fantasiatarinoissa hyvin erilaisia. Itseäni kiehtovat nimenomaan nämä ”tolkienilaiset” haltijat: kauniit, voimakkaat ja eteeriset olennot. Heissä kiinnostaa tietynlainen mysteerisyys, luonnonläheisyys ja taikavoimat. Tietenkin myös kuolemattomuus on mielenkiintoinen piirre heissä. Etenkin Tolkienin haltijoiden kulttuurin erilaisten haltijatyyppien tutkiminen on hyvin mielenkiintoista. Haltioista on tarjolla aika paljon kirjallisuutta, mutta yksi ainakin perusteellisimmista teoksista on Tolkienin Silmarillion. Haltijat ovat inspiroineet myös monia muusikkoja ja kuvataiteilijoita, joista esimerkkejä alla:
  
Kuva by Sandara (Deviantart)















Bansheet

Bansheet ovat kuoleman enteitä irlantilaisessa mytologiassa. Ne esiintyvät itkevänä tai valittavana naishahmoina ja useimmissa lähteissä mainitaan niiden näyttävän kammottavilta torahampaineen ja muine irvokkaine piirteineen. Toisaalta niiden sanotaan voivan ilmestyä myös kauniin nuoren naisen hahmossa. Bansheen saattoi nähdä kuka tahansa, mutta jotkut sanovat niiden ennustavan ainoastaan ylhäisten aatelissukujen jäsenten kuolemia. Tavallinen pullainen saattoi siis bansheen nähdessään olla täysin vailla pelkoa.

Bansheisiin törmäsin ensimmäisen kerran lukiessani ala-asteikäisenä jotain kauhuhahmoista kertovaa kirjaa, jonka jälkeen en nukkunutkaan pariin yöhön kunnolla. Pienenä kuoleman enteet olivat minusta pelottavimpia osa-alueita kauhussa. Varsin hyvinhän nuo toimivat. Ajatus siitä, että saisi vaikkapa juuri bansheen muodossa tietää omasta tai jonkun toisen kuolemasta etukäteen on kieltämättä aika karmaiseva.

The Banshee by H.M. Ram




















Seireenit

Kreikkalaisesta mytologiasta tutut seireenit ovat julmia ja pahansuopia naispuolisia olentoja, jotka houkuttelevat laulullaan merimiehiä tuhoon. Nykyään seireenit kuvataan ennemminkin merenneitomaisina. Nämä merten viettelijättäret ovat kiinnostavia nimenomaan tuon "tappava kauneus" - ajatuksen vuoksi. Heissä on vähän samankaltaista viehätystä kuin esimerkiksi vampyyreissä. Joskus tulee myös näin musiikki-ihmisenä miettineeksi miltäköhän seireenin laulu todella kuullostaisi kaikessa lumovoimassaan.











Siren's Lament by Ironshod (Deviantart)




















Noidat ja velhot

Näistä on aika mahdoton ruveta selittämään yleisesti, sillä erilaisia loitsijoita on loputtoman paljon. Tällä hetkellä minua kiinnostavat eniten ehkä Brittein saarten mytologian (lähinnä Kuningas Arthurista ja kumppaneista kertovien tarujen) noidat ja velhot. Olen tässä muutamana päivänä tutustunut tarkemmin etenkin Morgan Le Fayhin. Merlin - elokuvan (1998 versio) kautta tuli perehdyttyä myös leffan nimikkovelhoon paremmin. Heissä kiehtoo se perinteinen noituus. Nykyisten teininoitasarjojen rinnalla myyttiset noidat ja velhot ovat aika paljon kiinnostavampaa tutkittavaa.
by Victoria Frances




















 Myyttiset henkilöt


Morgan Le Fay

Hänet mainittiinkin jo noidissa, mutta nyt pääsenkin sitten tarkentamaan. Morgan (tunnetaan myös nimillä Morgana, Morgaine ja Morgain) Le Fay on siis kuningas Arthurin sisarpuoli ja mahtava noita, jolla on joidenkin legendojen mukaan myös enemmän tai vähemmän osaa Merlinin kuolemassa. Hän juonittelee myös Arthuria vastaan vietellen tämän tullakseen raskaaksi miehelle. Syntynyt poika, Mordred, lopulta surmaakin kuninkaan, mutta kuolee samalla itsekin taistelussa. Morganissa kiehtoo hänen osansa voimakkaana ja vahvana naisena, sekä tapahtumarikas elämä.
Helena Bonham Carter Morgan Le Fayna elokuvassa Merlin (1998).




















Lady Of Shalott

Jälleen yksi henkilö Arthurin legendoista. Shalott on mystisen kirouksen takia saarelleen vangittu nainen, joka kykeni kuitenkin taikapeilin kautta tarkkailemaan saarensa ohitse matkustavia henkilöitä. Yhtenä päivänä hänen silmiinsä sattuu kuuluisa Sir Lancelot, joka vie oitis tytön sydämen. Tietäen, ettei koskaan voi saada Lancelotia Shalott päättää kuolla. Hän kirjoittaa nimensä veneeseen, jonka lipuessa Camelotiin nainen kylmettyy kuoliaaksi. Tämä on tosin vielä väritetympi versio Elaine Astolatin tarinasta. Hänen onneton tarinansa alkaa siitä, kun Lancelot saapuu hänen kotilinnaansa hoidettavaksi saatuaan vakavia vammoja. Elaine rakastuu Lancelotiin heti ja pyytääkin isältään lupaa saada hoitaa itse miestä. Lancelotin parannuttua lähdettyä Elaine kuolee suruun, kun ei saanut tunteilleen vastakaikua.

Lady Of Shalottin tarina on traaginen, mutta kaunis tarina, suuresta, jo sairaalloiseksi menevästä rakkaudesta. Minun makuuni aivan loistava kertomus. Shalott palasi mieleeni muutama vuosi sitten Emilie Autumnin saman nimisen kappaleen kautta. Olin kuullut legendan aikaisemminkin, mutta se oli jo kerjennyt unohtua mielestäni. Kappaleen kuuntelun jälkeen palautin mieleeni myös Tennysonin runon.


Kullervo

Kyllähän tänne nyt joku piti saada edustamaan Suomea. Kullervo on siis hyvin epäonnisen kohtalon osakseen saanut henkilö Kalevalasta. Hänen perheensä surmasi Untamon suku, joka yritti päästää pojankin päiviltä siinä kuitenkaan onnistumatta. Kullervo myytiin orvoksi Ilmariselle, josta tämä pakenee lopulta tapettuaan miehen vaimon.

Myöhemmin Kullerovolle selviää, että hänen vanhempansa ovatkin elossa, mutta sisko kadonnut. Eräällä matkallaan hän tulee vietelleeksi nuoren naisen, joka paljastuu hänen sisarekseen. Tyttö tappaa itsensä tämän seurauksena ja Kullervo lähtee masentuneena sotaretkelle Untamolaan. Miehen perheenjäsenet kuolevat sotaretken aikana ja epätoivoin vallassa Kullervo lopulta surmaa itsensä.

Kullervon kohtalo on hyvin traaginen ja synkkä, mutta siten myös erittäin koskettava. Itseäni surulliset ihmiskohtalot viehättävät paljon iloisia enemmän. Kalevala on yleensäkin mielenkiintoinen kansalliseepos ja pidänkin siitä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Kreikan mytologiasta. Suomessa on loppujen lopuksi aika kiinnostavaa kansanperinnettä.















Kullervon kirous by Akseli Gallen-Kallela




















Lilith

Lilith on juutalaisessa mytologiassa lapsia ryöstelevä ja surmaava naispuolinen demoni. Hänet kuvataan usein siivekkääksi ja viehättäväksi viettelijättäreksi. Kabbalan mukaan hän on myös Aatamin ensimmäinen vaimo, joka karkoitettiin paratiisista. Parin yhtymisen seurauksena syntyivät demonit. Saman myytin mukaan Eevan kiellettyä hedelmää puraisemaan houkutellut käärme olisi ollut nimenomaan Lilith. 
















Lilith by DonatellaDrago (Deviantart)



















Fantasiahahmot


Aragorn

Samooja ja kuningas. Salaperäinen ja mystinen hahmo, joka jättää harvan kylmäksi. (Missä mielessä sen sitten ottaakin, heheh.)  Ei mikään tyypillisin prinssityyppi, joka on yksi syy siihen, miksi Aragornista niin kovasti pidän. Hän ei myöskään ole mikään aivoton pojankloppi vaan oikeasti viisas persoona. Olen huomannut, että monesti juuri Aragornin kaltaiset henkilöt, joissa on enemmän kuin päälle päin näyttää, nousevat suosikeikseni.






























Zevran Aranai

Vähän pelihahmoja mukaan. Kyseessä on siis yksi Dragon Age: Originssin pelattavista hahmoista, joka kasvoi orpona aluksi lähinnä prostitoitujen, myöhemmin assassiinien (Antivan Crowns) elätettävänä. Tätä kautta Zevranista tuli selviytyjä. Hänen on todella täytynyt kamppailla selviytyäkseen. Jonkun mielestä Zevranin moraalikäsitykset ja elintavat voivat olla jokseenkin arvelluttavia, mutta omasta mielestäni ne sopivat persoonaan loistavasti. Zevran on myös yksi pelin ehdottomasti hauskimmista hahmoista. Parasta hänessä on kuitenkin puoli, joka nousee esiin, jos hän sattuu platonisella tai romanttisella tavalla kiintymään pelaajan omaan hahmoon. Hänestä nousee esiin rakastava, huolehtivainen ja suojelevainen puoli. Syventää hahmoa aika roimasti.
DA Zevran by SmaiLika07 (Deviantart)




















Severus Kalkaros

 Severus Kalkaros on Harry Potterissa Tylypahkan noitien ja velhojen koulun liemimestari. Hän on älykäs ja suorastaan riemastuttavan sarkastinen hahmo. Hän on myös kaksoisvakooja Feeniksin killassa ja Kuolonsyöjissä ja tätäkin kautta hyvin väärinymmärretty henkilö. Kalkaroksesta annetaan aivan viimeisimpiin osiin asti jokseenkin luihu ja pahansuopa kuva, mutta loppujen lopuksi hänestä paljastuu paljon muutakin. Vaikka Kalkaroksen loikka Feeniksin killan puolelle ei tapahtunutkaan aatteellisista syistä, vaan hänen rakkaudestaan Harry Potterin äitiin, Voldemortin surmaamaan Lily Evanssiin, oli se silti jalo ja koskettava teko. Muista syistä tehty loikka olisi saattanut laskea häntä lempihahmolistallani hieman, sillä itsehän kallistun hieman pimeälle puolelle.















Koskettava kohtaus elokuvasta Harry Potter ja kuoleman varjelukset part 2. Pillitän aina.

Bellatrix Lestrange

Bellatrix, sillä hänellä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja vaiherikas elämä ensin aristokraattisen perheen tyttärenä, sitten Lordi Voldemortin uskollisimpana seuraajana, elinkautisvankina, sekä lopulta järkensä lähes täysin menettäneenä psykopaattina. Tosin Bellatrixin mielipuolisuudesta on monenlaisia näkemyksiä. Jotkut ajattelevat hänen olleen täysjärkisempi ennen Azkabanin velhovankilaa, jotkut taas kokevat Bellan olleen yhä mielipuolinen koko elämänsä ajan. Myös tällaiset aukot hänessä tekevät mielenkiintoisen hahmon: niitä pääsee täydentelemään itse.















Bellatrix Lestrange by fya-shellk (deviantart)




















Fantasian ja myyttien koskettavimmat rakkaustarinat


Lily Potter & Severus Kalkaros

Todella kaunis tarina, joka alkaa aivan hahmojen lapsuudesta. Ensimmäiset vastoinkäymiset tulevat jo alkumetreillä, kun Lily lajitellaan Rohkelikkoon ja Severus Luihuiseen. Nämä tuvat eivät ole mitenkään hyvissä väleissä toistensa kanssa ja niiden jäsenten ideologiatkin ovat monesti aivan vastakkaiset. Tämä alkaa näkyä myöhemmin, kun Severuksen tupalaisten verisääty-ajatukset alkavat kyteä hänessäkin. Lilyhän on näiden oppien mukaan alinta kastia olessaan kahden jästin (=ei taikovan) lapsi. Tämä aiheuttaa heidän välillään kitkaa, kun Severus kiperissä paikoissa antaa aatteiden näkyä myös Lilyn seurassa. Severuksen rakkaudesta huolimatta välit huononevat. Samaan aikaan Lily alkaa seurustella James Potterin kanssa ja myöhemmin myös saa lapsen tämän kanssa.

Myöhemmin ollessaan Kuolonsyöjissä Severus saa kuulla ennustuksesta, joka liittyy Lilyn lapseen. Harry-poika voisi kasvaessaan tulla kukistamaan Voldemortin, Severuksen mestarin ja verisäätyoppien vaalijan. Hän vie tiedon mestarilleen, joka alkaa suunnitella pojan surmaamista.Voldemort epäonnistuu, mutta samalla tappaa Lilyn, mistä Severus murtuu täysin. Katkerana Voldemortille vaihtaa Severus puolta, toimien tulevassa sodassa vakoojana Albus Dumbledoren johtamalle Feeniksin killalle. Hän myös suojelee Harry Potteria, rakastamansa naisen ja pahimman koulukiusaajansa poikaa, sitä kuitenkaan tälle ilmaisetta kuin vasta viimeisillä hetkillään.












Snape and Lily - Always by Serena-Kenobi (Deviantart)


















 Lancelot & Guinevere

Lancelotin ja Guineveren tarinasta on monenlaisia tulkintoja, mutta lähtökohdat ovat aina samat. Guinevere on kuningas Arthurin nuori puoliso, joka rakastun silmittömästi ehkä kuuluisimpaan Pyöreän pöydän ritareista eli Lancelotiin. Lancelot ja Guinevere aloittivat salasuhteen Arthurin selän takana, mutta tämä saa myöhemmin tietää siitä poikansa Mordredin kautta. Vasten tahtoaan hänen joutui tuomitsemaan vaimonsa poltettavaksi roviolla. Lancelotia odottaisi vastaavanlainen kohtalo, mutta hän pakenee Ranskaan. Guineveren joutuessa roviolle Lancelot kuitenkin palaa pelastamaan tämän ja onnistuikin tavoitteessaan.

Tarina haarautuu tästä moniin versioihin. Jokaisessa Arthur kuitenkin käsittääkseni armahtaa Guineveren, jonka jättää Mordredin suojelukseen. Mordred kuitenkin peträä Arthurin yrittämällä keplotella kuninkaaksi. Tämän hän pyrkii toteuttamaan avioitumalla Guineveren kanssa. Joissain versioissa Guinevere suostuu, joissain ei. Lancelot ja Guinevere kuitenkin tapaavat vielä kerran, jonka jälkeen nainen vetäytyy nunnaluostariin sekä Arthurin, että Mordredin kuoltua.















Guinevere's Temptation by Georgina Gibson (Deviantart)




















Frik & Morgan Le Fay

Elokuvassa Merlin (1998) Frik on elokuvan pääpahiksen keijukaiskuningatar Mabin lähin palvelija, joka tapaa Morgan Le Fayn ensimmäisen kerran tämän ollessa aivan pieni lapsi. Morgan lupaa Frikin pyynnöstä laittaa kirotun kiven tuoreen velipuolensa (kuningas Arthurin) kehtoon. Seuraavan kerran Frik ja Morgan tapaavat tytön ollessa jo nuori nainen. Jälleen Mabin pyynnöstä Frik häikäisee Morganin taikavoimillaan tekemällä tästä kauniin. Samalla Frik itsekin muuttaa ulkonäkönsä menninkäismäisestä komeaksi aristokraatiseksi. Morganille ja Frikille syntyy intohimoinen romanssi, joka päättyy vasta Morganin kuolemaan. Katsojalle on tätä ennen jäänyt epäselväksi, onko heidän välisensä suhde vain intohimoa vai onko taustalla jotain syvempääkin. Loppunsa Morgan kohtaa Mabin käden kautta, kun hän yrittää estää poikaansa Mordredia lähtemästä Mabin matkaan. Tämän vuoksi Frik kääntyy Mabia vastaan. Koskettavinta koko elokuvassa oli ehkä, kun Frik kumartui kuolevan Morganin ylle ja sanoo naiselle tämän olevan yhä kaunis, vaikka Mabin loitsun vaikutus oli jo haihtunut kummankin yltä. Viimeistään Morganin vastatessa Frikille samoin olin valmista kauraa pillittämään.

















Davy Jones & Kalypso

The Pirates Of The Caribbeanin Davy Jonesin ja Kalypson tarina on murheellinen, mutta koskettava kertomus ihmisen ja jumalattaren välisestä rakkaudesta. Davy Jones oli merimies, joka rakastuneena jumalatar Kalypsoon otti tältä vastaan tehtävän korjata merillä kuolleet ja opastaa nämä tuonpuoleiseen. Vastineeksi kymmenen vuoden työstä hän saisi yhden päivän kymmenestä vuodesta aikaa Kalypson kanssa maissa. Ensimmäisen tällaisen päivän koittaessa Kalypso ei kuitenkaan saapunut paikalle ja Jones alkoi laimnlyödä tehtäväänsä, sekä repi itseltään sydämen piiloettaen sen kirstuun tullakseen tunteettomaksi. Samalla hän katkeruudessaan suostutteli Brethrenin oikeuden vangitsemaan Kalypson ihmishahmoon. Myöhemmin vapautuessaan ihmishahmostaan Kalypso saa tietää Jonesin petoksesta. Kaikesta katkeruudestaan huolimatta Davy Jonesin kuollessa hänen viimeinen sanansa oli "Kalypso", joka kieli siitä, ettei tämä kaiken tapahtuneen jälkeenkään ollut lakannut rakastamasta jumalatarta.
















Fantasiamaailmat 


Camelot
Myyttinen kuningas Arthurin valtakunta ritareineen, linnanneitoineen, velhoineen ja hirviöineen. Keskiaikainen maailma kiehtoo minua muutenkin ja nuo elementit yhdistettynä siihen ovat täydellisyyttä. Tarvitseeko tässä oikeastaan enää muuta sanoa?
Camelot by Cemac (Deviantart)














Harry Potterin velhomaailma
Rowling on lunout aivan uskomattoman universumin pienine yksityiskohtineen. Suklaasammakot, liikkuvat valokuvat ja purevat kirjat tuovat mukavan lisäyksen basiliskien ja hevoskotien tarunhohtoiseen maailmaan. Yksinään ajatus taikamaailmasta on mielenkiintoinen, mutta nuo pienet yksityiskohdat tuovat siihen oman viehätyksensä lisäksi myös todentuntuisuutta. Nimim. Odotan edelleen kirjettä Tylypahkasta.
Wizarding World by Simolka (Deviantart)




















Keski-maa
Yleisesti Tolkienin luoma fantasiamaailma. Täynnä vaikka mitä mystistä ja mielenkiintoista. Hobittien asuttama Kontu on uskomattoman suloisen oloinen paikka, haltijoiden asuttamat salaperäiset seudut varsin kiehtovia ja Mordorkin olisi ihan mielenkiintoista nähdä. En edes maailman laajuudesta johtuen kykene muistamaan läheskään kaikkia keskeisiäkään paikkoja. Käsittämätöntä miten joku voikin osata luoda Keski-maan kaltaisen, upean, suuren ja samaan aikaan yhteinäisen maailman.
Way To Mordor by Iribel ( Deviantart)


































Liisa Ihmemaassa- maailma

Kaikkine kummallisuuksineen hyvin mielenkiintoinen, lapsena pidin sitä jopa hieman pelottavana. Siksi Liisa Ihmemaassa ei pienenä kuulunutkaan lempikertomuksiini/leffoihini, vaan vasta nyt vanhemmalla iällä olen oppinut arvostamaan sitä. Outoudet ovat muuttuneet pelottavista kiintoisiksi ja Tim Burtonin elokuvaversio antoi jälleen uutta ainesta omaan näkemykseeni Ihmemaasta. Ei mielestäni yllä aiemmin mainittujen tasolle, mutta on kuitenkin kaikessa monipuolisuudessa ja mielikuvituksellisuudessaan mainittavan arvoinen.
Alice In Wonderland by Mr Jack (Deviantart)


tiistai 22. toukokuuta 2012

Avoimia ovia ja kuningasideoita

Näin kesän kynnyksellä mielialani on poikkeuksellisen iloinen. Ehkä osittain siksi, että on ollut niin paljon tekemistä, muttei kuitenkaan stressaavissa määrin. Tämä tekeminen on vielä kaiken lisäksi ollut varsin mieluista.

Ensinnäkin kävin pääkirjastossa lainaamassa vuoren teoksia. Yritin hamstrata oikein kunnolla sen mennessä pian remanttiin. Laina-aikaa onkin sitten useampi kuukausi, jeij! Aivan kaikkea etsimääni en löytänyt, enkä oikein edes viitsinyt kauheasti etsiä, ettei Jani olisi tylsistynyt kuoliaaksi minua odotellessaan. Mukaan tarttui kuitenkin monia sellaisiakin opuksia, joita en ollut suunnitellut lainaavani.

Poikkeuksellisesti lainasin vain yhden kaunokirjallisen teoksen, joka kantaa nimeä Deverryn taru 1: Hopeatikari. Tätä Katherine Kerrin fantasiakirjaa olin varta vasten lähtenyt etsimään, sillä idea kuullostaa mieleiseltä ja maailma suorastaan upealta. Kelttivaikutteet ovat lähellä sydäntä.

Fantasiaan liittyen ostin myös tietokirjan kaiken maailman mielikuvitusörvelöista eli toisin sanoen Judy Allenin Fantasiatiedon. Kerkesin jo lukemaan kirjan lähes kokonaan ja olen nyt aika fiiliksissä siitä. Opuksesta inspiroituneena ajattelin tehdä postauksen tässä lähipäivinä lempi fantasia- ja kauhuhahmoistani. En tosin varsinaisesti erillisistä henkilöistä vaan ryhmistä. (Tyyliin vampyyrit, haltijat ym.) Oikeastaan voisin lisätä mukaan myös myyttejä. Pitää nyt katsoa mitä syntyy.

Kirjoitin talvella postauksen siitä, miten fantasia, keskiaika, kelttiläisyys ja New Age ovat alkaneet kiehtoa minua. Innostukseni ei ole suinkaan laantunut viimeisenkään kohdalla ja lainasinpa myös sitä käsittelevän kirjan. Sitäkin olen jo kerjennyt hieman selailla. Laajaa aihetta käsitellään mielestäni varsin hyvin, antaen erilaisista osa-alueista lyhyt ja ytimekäs kuvaus.

Lainasin myös "Mitä wicca on?" - teoksen. Wiccalaisuuskin on alkanut kiehtoa minua suuresti lähiaikoina. En ole suinkaan mikään asiantuntija, mutta pääpiirtettäin tiedän mistä on kyse. Olen useaan otteeseen tullut vierailleeksi muun muassa Varjojen kirja - sivustolla. Joskus on tultu tehtyä jopa tuo auratesti ihan huvin vuoksi. Jospa lainaamani opus syventäisi tietojani wiccalaisuudesta ja kenties innostaisi lukemaan lisääkin kirjallisuutta aiheesta.

Tähän samaan kategoriaan voisi jotenkin lukea myös mukaan tarttuneen, druideista kertovan kirjan. Myös druidien kulttuuri kiehtoo minua, vaikka tiedänkin siitä vain äärimmäisen vähän. Jonkinlaisen kuvan olen saanut lähinnä elokuvien ja kirjallisuuden kauttta. Aikaisemmin en ole varsinaisesti paneutunut druideihin. Mutta jos sekin asia nyt korjaantuisi.

Näiden lisäksi lainasin myös kauhuteemaisia kirjoja. Haamulinnan perillisiä käsittelee kauhun eri osa-alueita. Se siltää eri kirjoittajien tekstejä, joissa on käytetty apuna erilaisia genreen lukeutuvia teoksia. Toinen kauhuaiheinen kirja on Verikekkerit, joka taas paneutuu erilaisiin kauhuhahmoihin.

Kaiken tämän päälle päätin vielä raahata mukaani Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta - kirjan, jonka sisällön voikin päätellä jo nimestä. Vaikka en missään nimessä koe elämänkatsomustani samanlaiseksi kuin saatananpalvojilla, olen kuitenkin kiinnostunut tästä kultista. Tuo opus oli varsinainen löytö, sillä aiheesta ei tunnu olevan kovinkaan paljon materiaalia tarjolla.

Paitsi että olen lainaillut kirjoja, olen myös kirjoitellut itse. Olen vihdoinkin saanut hieman inspiraatiota fanfiction- tarinoideni loppuun kirjoittamiseen. Nykyään olen kirjoitellut enemmän runoja ja novelleja, joten fanfiction on jäänyt hieman uupumaan. Siihen vaikuttaa toki myös se seikka, että ficcejä ei voi sanoa täysin omiksi tuotoksiksi. Noilla on kuitenkin hyvä harjoitella varsinaisia omia tuotoksia varten.

En tosin ole nyt parhaassa mahdollisessa inspiksessä, sillä tiedonjano on tällä hetkellä päällimmäinen tunteeni. Tällä hetkellä inspiraationi liittyy vahvasti noihin aiheisiin, joista lainasin kirjojakin. En vaan koe tietäväni niistä kaikista tarpeeksi kirjoittaakseni niistä. Ovathan fantasia ja kauhu tuttuja genrejä, mutta haluan virkistää nyt aivojani aivan uudenlaisilla kokemuksilla. Nuokin genret ovat loppujen lopuksi erittäin laajoja. En halua aina jauhaa samoista asioista.

Mutta sitten hieman arkisempiin aiheisiin. Kävin tänään Outin kanssa kesän ensimmäisellä piknikillä! Minä rakastan kaikenlaisia suloisia teekutsuja ja muita vastaavia, minkä vuoksi piknikitkin ovat mielestäni jotain aivan ihanaa. Tosin tämänkertainen oli aika kiireinen ja sen myötä hätäisesti pystytetty. Olisi ollut kiva leipoa oikein kunnolla, keittää teetä ja viettää koko päivä nurmikolla makoillen. Olisin voinut vaikka kirjoitella ja lukea siinä samalla. No, pitää toteuttaa joku päivä oikein kunnon piknik. Onhan tässä aikaa.

Pari kuvaa piknikiltämme:


Ehkä vähän turhia otoksia, mutta väliäkö tuolla. Joskus on kiva pistää ihan vain fiilistelykuviakin mukaan. Mutta pistänpä tähän nyt vastapainoksi vielä muutamia koulutyöhöni ottamiani kuvia. En kyllä ole kauhean tyytyväinen näihin, mutta pistänpä nyt kuitenkin esille, kun olen aikaisemmatkin laittanut.

Harmittaa oikeasti, ettei ole järkkäriä. Tämä kuva olisi ollut oikein kiva paremmalla kameralla otettuna. Nämä ajatukset liikkuivat päässäni myös tätä kuvaustilanteessa. Jotenkin ironista, että hetki kuvan ottamisen jälkeen ohitseni käveli mies, jolla oli oikein hienon näköinen järkkäri kourassaan. Ilmeeni oli lievästi sanottuna hapan.

Tätä kuvaa pidän kohtuullisen onnistuneena vastakohtaisuutensa vuoksi. Tykkään, että mukana on sekä kauniita kukkasia, että ällöttävää, liejuista maata. Mielestäni kuvaa kevättä aika hyvin.

Tämä kuva ei ole missään määrin onnistunut, mutta päätinpä nyt kuitenkin ottaa sen mukaan työhöni. Pyrin kuvaamaan kahlittua yksinäisyyttä. Siinä sentään onnistuin mielestäni ihan kohtalaisesti. Meni vähän ohi teemojen, (Kirkastan vielä muistianne: ne olviat kevät ja jalat.) mutta noiden suhteen ei tunnuta olevan turhan tiukkoja. Kunhan on muutamia teemaan kuuluvia kuvia. Eniten minua tässä häiritsee, tuon puun katkeaminen tuossa kohdassa. Tämä olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kauempaa.

Tässä otouksessa pyrin kuvaamaan uutta alkua, tilaisuutta tai maailmaa synkän metsässä tarpomisen jälkeen. Pääsyä rannalle ja pian kenties ulapalle.

Valoisampaa tulevaisuutta kohti tässäkin.

Niin ja viimeisenä vielä yksi kuva minusta itsestäni. Laitan tämän siitä syystä, että mielestäni otos on onnistunut. Visioni kuvasta oli hieman erilainen, mutta tällaisenäkin tämä toimii ihan hyvin. Kiitokset Rosalle onnistuneesta otoksesta!


lauantai 19. toukokuuta 2012

Lisää kuvailuja

Kaksinkertainen nimipäiväni (Milla Emilia, kummatkin samana päivänä) alkoi hieman epämiellyttävästi, sillä jo aamusta huomasin olevan sen verran pahasti kipeä, etten jaksaisi ainakaan treenata. Tänään olisi ollut suunnitelmissa käydä vähän pyöräilemässäkin, mutta sen sai unohtaa. Jani kävi kuitenkin hieman piristämässä päivääni ja toi ruusunkin tullessaan. Ehkä päivä ei siis ole totaalisesti pilalla.

Kävin tässä yksi päivä vähän kuvailemassa lisää koulutyötäni varten. Vieläkään en tosin ole täysin tyytyväinen. Parhaat kuvat puuttuvat vielä ja inspiraatiokin takkuilee. Lisäksi näissä joissain nyt otetuissa kuvakulmat ja tarkennukset feilasivat vähän, mutta eiköhän nämä menettele.

 
 Näillä jalkakuvilla pyrin kuvaamaan selviytymistä ja voittamista. Sirpaleet kuvaavat vaikeuksia ja kipuja, jotka ihminen on kohdannut ja seisoo nyt raunioiden päällä voittajana. Kuvan voi oikeastaan ymmärtää aika monella tapaa, mutta alkuperäinen idea on tämä.
 Nämä kuvat jäivät epätarkoiksi, mutta ovat mielestäni silti ihan hyviä. Kuvian ottamishetkellä minulla ei oikeastaan ollut siihen ideaa vaan pikemminkin fiilis. Halusin siihen jotain rumaa, hylättyä ja vanhaa. Toisaalta halusin mukaan myös jotain uutta ja nykytrendien mukaista. Janin Converset kävivät hyvin. Itse koen tämän kuvan jälkeen päin kuvaavan aika hyvin nykypäivän kuluttamista. Tavarat vaihtuvat nopeasti, vanhat viskotaan ties minne homehtumaan ja uutta hamutaan pakkomielteisesti. Se on herra, jolla on trendikkäimmät ja tuliterimmät vaatteet ja verneet. Siitä ei kanneta juuri huolta, mihin vanha jää pölyyntymään.





Seuraavaksi taas muutamia kuvia kevät-teemalla. Itse kuvat olisivat voineet onnistua paremminkin, mutta muokkaus ja idea ovat mielestäni ihan ok. Toki Rosan malleilukin sujui erinomaisesti. Hän onnistui ilmeissä aivan loistavasti. Juuri sellaista epätoivoista apaattisuutta mitä kaipasinkin. Mutta niin, näistä kuvista ainakin itselleni pomppaa ensimmäiseksi silmille pahoinvointi. Kuvan henkilö näkee paremman maailman, muttei kykene tavoittamaan sitä. Se on lasin takana ja kaukana hänen mustavalkoisesta todellisuudestaan. Alemmassa kuvassa koitin silmien kautta korostaa nimenomaan sitä, että henkilö kuuluu sisimmältään enemmän tuohon toiseen, vihreään maailmaan.

Sellaista tällä kertaa. Vielä yksi postaus koulutyöni kuvia on tuloillaan - kunhan saan räpsittyä inspikseni niiksi.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Hyvän mielen haaste

Sain Kuudes piiri -blogin Hirttoyrtiltä Hyvän mielen haasteen. Tarkoitus on listata hyvää mieltä tuottavia asioita (10kpl) satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen haaste pitää pistää viidelle eteenpäin!

 1. Hyvä sää
 - Kliseinen, mutta varsin toimiva piristin. Kyllä minua ainakin auringonpaiste ilahduttaa ja synkkä ilma taas masentaa.

2. Onnistuneet hengentuotteet
 - Onnistunut teksti, piirros tai laulusuoritus vaikuttaa suuresti mielialaan, mutta myös itsetuntoon. Etenkin jos siitä saa vielä positiivista palautetta. Tässä on siis oikeastaan kaksikin asiaa, jotka saavat hymyn huulille.

3. Mielenkiintoiset ihmiset
 - Persoonalliset, omia mielipiteitä omaavat ihmiset erottuvat positiivisesti harmaudesta. Etekin taiteilijoiden tapaaminen on usein innostava kokemus. Ei tunnu niin yksinäiseltä. Toisaalta ihan ulkonäöllisetkin erilaiset ihmiset kiinnittävät kyllä huomion ja piristävät katukuvaa.

4. Musiikki
 - Tietysti riippuu vähän musiikkityylistä. Tietynlainen musiikki voi masentaa, vaikka olisi miten hyvää. Mutta sellaisella musiikilla haenkin tietynlaista mielentilaa lähinnä tekstejäni varten tai sitten puran negatiivisia fiiliksiä.

5. Hyvä ulkonäköpäivä
 - Piristää muuten kummasti. Jos muuten on ollut kamala päivä niin voi todeta että "No, näytänpähän ainakin hyvältä."


6. Koukuttava kirja tai sarja
 - Oi sitä tunnetta, kun tulee kotiin rankan päivän jälkeen ja pääsee lukemaan oikein hyvää kirjaa. Muistan vieläkin, miten LOTR:in lukemisen aikoihin odotin aina koulupäivän loppumista. Olisi huippua löytää jälleen joku yhtä koukuttava kirja. Sarjojen uusia jaksoja on myös kiva jännittää. Harmi kun Game of Thrones loppui kakkoselta. Se oli sarja, jonka uutta jaksoa odotti aina kuin kuuta nousevaa. Toivottavasti Yle ottaa fantasiasarjan kakkoskaudenkin ohjelmistoonsa.

7. Erilaiset mukavat tapahtumat
 - Vähän vaihtelua arkeen. On kiva, kun on jotain mitä odottaa. Jo se tapahtuman odottamisen fiilis on itsessään piristävää.

8. Velvollisuudet hoidettuna
 - Ainakin itselläni on huomattavasti parempi olo, jos ei ole mitään velvollisuuksia painamassa mieltä. Nyt olen koulun kanssa aika liemessä. Kursseja pitäisi laittaa poikki, kurssivalintalaput ovat monta viikkoa myöhässä yms. Pieni stressi päällä noiden takia lähes koko ajan.

9. Mukaansa tempaava projekti
 - Esimerkiksi tämä meneillään oleva valokuvauskurssi. Sain tänään taas aivan mahtavia ideoita kuviin. Viikonlopun aikana yritän päästä toteuttamaan ne ja pistämään kuvia tänne blogiin. Hihii, olen aivan lapsenomaisen innostunut!

10. Hyvä ruoka
 - parempi mieli.

Haastan:

Under the Thundercloud
Buduaari
Goottipäiväkirja
Enchantment Of Satin
Slutgarden

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Ensimmäinen kesäpäivä

Siltä tämä päivä ainakin tuntui. Oli todella lämmin ja tunnelmakin jotenkin kohdillaan. Olen sitä ihmistyyppiä, joka istuu suuren osan ajastaan tietokoneen ääressä neljän seinän sisällä - ainakin talvisin. Kesällä minäkin uskaltaudun ulos nauttimaan kivasta kelistä. Tänään oleskelin ulkona ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan. Siis ihan kunnolla oleskelin vailla mitään toimitettavaa asiaa. Tosin kävimme kyllä Janin kanssa ottamassa koulutyöhöni kuvia. Hassua sinänsä, että olen toiminut mallina jo kahteen saman kurssin työhön ja nyt olen itse kameran takana. Tai no, ainakin välillä. Minkäs sille voi, että tykkään malleilla?

Annettu teema kuviin on kevät ja jalat. Kuvia pitää olla vähintään viisi, mutta enemmänkin saa olla. Ajattelin ottaa kevätkuvat vähän sellaisella antikevät-meiningillä. Minä kun en mistään typeristä leskenlehdistä aio pistää työhöni kuvan kuvaa. Ainaisena synkistelijämörrinä haluan tuoda esille myös kevään rumuutta.

Kuvausseossiosta jäi käteen muutama kevätkuva, sekä pari muuta kivaa otosta. Kaikkia en siis saanut läheskään otettua, joten näitä päivityksiä tulee vielä ainakin yksi lisää.

 Tämä kuva on tätä "kunhan räpsittiin" - kategoriaa. En siis ole pistämässä tätä työhöni. Tarkoituksenani oli lähinnä viestittää fiilistä, ei niinkään mitään ihmeellisempää ajatusta. Tässä fiilis on hieman pelokas ja epävarma ja pyrin samaan olemukseeni vähän sellaista eksyneen tyttörukan meininkiä.
Tässä on vähän sama juttu. Fiilis on kuvassa tärkein. Tämä on kuitenkin ensimmäisestä hyvin poikkeava otos, sillä kuvaa ennemminkin suhtautumistani metsään rauhoittavana ja harmonisena ympäristönä.
"Putkikuva" on tälle ehkä vähän huono nimitys. Pitäisi varmaan keksiä otokselle oikea nimi. Ällöttävä kuva, eikö? Se on tarkoituskin. Ajattelin, että olisin voinut tämän suhteen leikkiä vielä hieman Photoshopilla saadakseni oikein räikeillä väreillä ja toisaalta vähäisellä kirkkaudella oikein häiritsevän ilmeen kuvaan. Tässä siis halusin nimenomaan korostaa sitä, miten keväällä kaikenmaailman paskavedet virtaavat valtoimenaan ja tekevät ympäristöstä varsin karun näköistä. Kevätkään ei siis ole pelkästään hiirenkorvien ja laululintujen aikaa. Huomatkaa ne kuuluisat leskenlehdet likavedessä. Hahaha, siinä kaunis kevätkuva kaikille hempeille kukkaistytsyille.
 Kun olin vielä blondi, tykkäsin mennä synkkiin ympäristöihin kuvaamaan, sillä toisinaan lähes valkoisina kiiltävät hiukseni loivat kivan kontrastin. Oli aika helppoa ottaa viattomuutta, puhtautta ja avuttomuutta symboloivia kuvia. Kikka on toiminut varsin hyvin, joten nyt vähä ärsytti, kun ei enää voinut hyödyntää sitä. Keksinkin siis jotain aivan erilaista. Ajattelin sulautua synkkyyteen ja paeta kevään mukanaan tuomaa valoa. En enää otakaan Päivänsäteen roolia vaan vaihteeksi Menninkäisen.
 Tässä jatketaan samalla teemalla. Ei oikeastaan juuri mitään lisättävää.
 Tässä otoksessa pyrin ilmaisemaan varovaista uteliaisuutta. Ilme olisi voinut olla kuvaavampikin, mutta muuten kuva on mielestäni aika onnistunut. Ajattelin myös, että tässä voisi olla vähän sellaista "muodon vuoksi" piilottelua. Puun taakse piiloutuminen on aika toivotonta ja säälittävääkin, mutta ihminen tarvitsee jonkun, edes näennäisen suojan itselleen.
 Valinnanvaikeus. Se on tämän teemana. Ilmeeni on kuvassa mietteliäs ja jopa pahaa-aavistava. Takanani avautuu synkkä metsäpolku ja edessäni taas on valoisampi vaihtoehto. Silti minulle ainakin tulee sellainen fiilis, että olen menossa metsään päin ja vain kääntynyt kuuntelemaan mahdollisia vaaroja. Pimeän metsän kautta rämpimisellä voi ehkä saavuttaa enemmän kuin tasaisen, valoisan tien kulkemisella. Ainakin se kasvattaa luonnetta enemmän. Helpoin tie ei aina ole se paras.
 No niin, sitten tuleekin vähän angstista settiä. Tämän ehkä vähän kliseisenkin kuvan inspiroi ottamaan se, että keväällä tehdään kaikista eniten itsemurhia. Siksi tämä sopiikin loistavasti antikevät-teemaani. Hylätyillä kiskoilla olisi ehkä voinut viskata kiskoille kokonaisen kenkävuoren symboloimaan itsemurhien suurta määrää, mutta käytössä olevilla sellainen ei kannattanut. Tavallaan olisi ollut hienoa laittaa kaikenlaisia erilaisia kenkiä mukaan symboloimaan erilaisia ihmisiä ja eri syitä kyseiseen päätökseen. Mutta toisaalta tällaisessa yksinäisessäkin kengässä on oma symboliikkansa. Etenkin kun kyseessä on niinkin yleinen kenkä kuin Converse. Sitä tuntuu löytyvän kovin monelta nuorelta. Kuvaa sopivasti sitä, miten yleisiä itsetuhoiset ajatukset nykyään ovat ja miten ne ovat Conversen tapaan melkein muodostuneet trendiksi.
 Ilmeeni oli tässä sen verran eksynyt, että pidän kuvaa onnistuneena. Tämä kuva pääsi postaukseeni myös siitä syystä, että tässä on hippunen sitä viattomuutta, mitä blondina ottamistani metsäkuvista löytyy.
Hahaha, viimeisenä muttei vähäisimpänä tämä hassunkarmea otos. Minulle tuli mieleen joku vastenmielinen painajaisuni, Janille kuulema teleporttaus. Varsin mielenkiintoinen kuva siis. :D