lauantai 28. huhtikuuta 2012

Lempilainauksia

Ajattelin tehdä tänne blogiini listan lempilainauksista, elämänohjeista ja muista mitä on tullut tässä matkan varrella poimittua. Kaikkia niistä en ehkä täysin noudata, sanoillani tai teoillani tue, mutta ihanteita saa aina olla. Osa näistä nyt on englanniksi, sillä en löytänyt kaikille suomenkielisiä käännöksiä. (Tai jaksanut etsiä.) Joidenkin sitaattien perään olen lisäillyt myös omia näkemyksiäni kursivoituina. Mielipiteitä saa heitellä!

All the art of living lies in a fine mingling of letting go and holding on.
- Havelock Ellis 

Every man dies. Not every man really lives.
- William Wallace

Nykyään tuntuu olevan turhan paljon ihmisiä, jotka eivät elä. He vain toteuttavat sokeasti ihanteita siitä millainen ihmisen olisi oltava. Varmasti me kaikki teemme sitä. Se on lähes väistämätöntä, sillä ihminen kuitenkin tiedostamattaankin omaksuu asioita ympäristöstään. Tärkeää on kuitenkin kyseenalaistaa, miettiä asioita, joista todella nauttii ja toteuttaa niitä. Ihmisestä tekee elävän se, että hän pyrkii kohti sitä, mitä hän todella on.

Musiikki saa ihmisen tuntemaan olonsa niin romanttiseksi. Kun kuuntelen Chopinia, sieluni itkee syntien vuoksi joita en ole tehnyt.
- Oscar Wilde

Life is never easy for those who dream.
- Robert James Waller

Ne, jotka eivät unelmoi, eivät pety. Toisinaan toivoisin olevani realistisempi ihminen. Unelmat kuitenkin antavat elämälle maustetta, oli se miten katkeraa tahansa.

Every artist was first an amateur.  
- Ralph Waldo Emerson

 Minulla on mitä yksinkertaisimmat mieltymykset. Tyydyn aina vain parhaimpaan.
- Oscar Wilde

 Johdonmukaisuus on mielikuvituksettomien viimeinen suojapaikka.
- Oscar Wilde

Toisinaan inhoan kylmää järkeä. Olen hyvin tunnepohjainen ihminen ja minua ärsyttää, jos joku yrittää rajoittaa ajatuksiani tai tekemisiäni jollain kaavamaisella säännöllä, joka johtaisi tietynlaiseen lopputulokseen. Järki on niin intohimotonta ja tylsää. Hyödyllistä toisinaan, mutta on asioita, joita ei tarvitse aina ajatella niin pirun kaavamaisesti.

The artist belongs to his work, not the work to the artist.
- Novalis

The soul that sees beauty may sometimes walk alone.
- Goethe

Samaistun tähän hyvin pitkälti. Näen monet asiat aika eri tavalla ja kauneutta sellaisessa, missä toiset ehkä eivät tai jotain sinne päin. Olen itsekin aika huono selittämään itseäni.

Those who dream by day are cognizant of many things that escape those who dream only at night.
- Edgar Allan Poe

Falling's just another way to fly.
- Emilie Autumn

Karmeasti päättyvä lento, mutta lento kuitenkin. Sama huuma on siinäkin. Toiset valitsevat tuon tunteen perusteella kyseisen tien, vaikka lopputulos tiedetään.

 Moraali on vain se asenne, jonka omaksumme niitä ihmisiä kohtaan joista emme pidä.
- Oscar Wilde

Minua huvittaa ihmiset, jotka arvostelevat jotakin tekoa selkeästi vain sen vuoksi, että joku inhokki-ihminen nyt sattuu sillä tavalla tekemään. Tapauksia tulee mieleen montakin. Epämieluisaa henkilöä syytetään moraalittomuudesta ja sitten mennään kuitenkin tekemään itse sama asia perässä. Huvittavaa. Ystävien suhteen moraali taas ei ole suinkaan yhtä tiukka. Heidän toimintaansa katsotaan läpi sormien tai ainakin sallivammin. En sano, että kaikki toimisivat näin, mutta monien kohdalla tämä sitaatti pitää kyllä täysin paikkansa.
 Kaikesta mitä on kirjoitettu, rakastan vain sitä, mikä on kirjoitettu verellä.
- Nietzche 

Olen puhunut tästä aikaisemminkin. Ihmisen oma tunne ja sielu pitää näkyä jäljessä. Kaikki se luomisen tuska. Sellaista työtä arvostan eniten.

 Mikään ei ole hyvää tai pahaa, ellemme sitä siksi ajattele.
- William Shakespeare 

- Kauneus on symbolien symboli. Kauneus paljastaa kaiken, koska se ei ilmaise mitään. Kun se näyttää meille itsensä, se näyttää meille koko hehkuvanvärisen maailman. Kauneus on ainoa asia, jota aika ei voi vahingoittaa. Filosofiat sortuvat kuin hiekka, uskonnot väistyvät yksi toisensa jälkeen kuin syksyn lakastuvat lehdet, mutta kauneus säilyy kaikkina vuodenaikoina ja ikuisesti. Kauneus on nerouden muoto - on itse asiassa neroutta korkeampi, koska se ei tarvitse selityksiä. Se on yksi maailman suurista tosiasioista kuten auringonvalo tai kevätaika tai kuuksi kutsumamme hopeinen heijastus tummaan veteen.
- Oscar Wilde

Tämä on, no, hyvin kaunis ajatus, vaikka aukkoja kyllä löytyy. Kauneusihanteet muuttuvat ja aikaisemmin kauniina pidetty voi muuttua hyvinkin rumaksi.  Kauneus on kuitenkin selittämätöntä. Voimme aina toki kysyä, miksi pidämme jotain asiaa/ilmiötä kauniina, mutta kysymysketjua voi jatkaa loputtomiin. Täydellistä selitystä emme voi antaa. Emme oikeastaan pääse puusta pitkälle, vaikka miten jatkaisisimme kyselyä siitä, miksi joku asia on kaunis. Mutta toisaalta aika monet asiat toimivat samalla logiikalla. Äh, minä ja kaaottinen ajatusmaailmani.

Taivaasta puuttuvat kaikki mielenkiintoiset ihmiset.
- Nietzche

Puutteet tekevät ihmisistä mielenkiintoisia. Taivas on täynnä tylsyyttä, jos kriteerit sinne pääsemiseksi olisivat todella niin tiukat kuin tietyt tahot antavat ymmärtää.

 Ei pahaa, ettei siinä olisi jotain hyvää.
- Ranskalainen sananlasku

Aina kun tekee vaikutuksen johonkin niin saa heti uuden vihollisen. Vain keskinkertainen henkilö voi olla todella suosittu.
- Oscar Wilde

Tämän olen huomannut ihan päivittäisessä arjessa. Voimakkaita piirteitä omaavat, persoonalliset, lahjakkaat, älykkäät tai poikkeuksellisen kauniit ihmiset harvoin ovat niitä suosittuja. Yleensä suosittuja ovat mahdollisimman mitäänsanomattomat ja keskinkertaiset tapaukset. Siis ihmiset, joiden seurassa en itse ihmeemmin viihdy.

 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
- Raamattu

En ole Raamatun ahkerin lukija, mutta tämä kohta nyt sattuu löytymään Harry Potterista. Mielestäni se on niin kaunis, että halusin laittaa sen tänne sekaan. En oikeastaan tiedä, mikä tässä sitaatissa niin puhuttelee, mutta se vain puhuttelee.

 Itsemurhan ajatus on vahva lohdutus: sen avulla pääsee ihminen yli monen huonon yön.
- Nietzche

Tavallaan hyvin ironista, mutta silti kovin totta. Jos asiat eivät tunnu millään korjaantuvan, niin ainakin tietää, että on jokin tie päästä niistä. Tavallaan viimeinen oljenkorsi. Vaikkei sitä nyt käyttäisikään, on hyvä tietää sen olevan olemassa. Niin ja haluan nyt korostaa, etten ole ketään itsemurhaan kannustamassa, vaan puhun tässä itsemurha-ajatuksesta, nimenomaan ajatuksesta, selviytymiskeinona.

Ihmiset sanovat, että kauneus on vain pintaa. Saattaahan se ollakin, muttei ainakaan yhtä pinnallista kuin ajatukset. Minulle kauneus on ihmeiden ihme. Vain pintapuoliset ihmiset eivät arvioi ulkonaisten seikkojen mukaan. Todellinen mysteeri on näkyvä, ei näkymätön.
- Oscar Wilde

Kyllä se vaan on niin, että loppujen lopuksi ihmisistä näkee paljon myös päälle päin. Eleet, ilmeet, pukeutuminen, ynnä muu paljastavat myös persoonasta. Joko tiedostaen tai tiedostamattaan ihmiset tuovat ulkonäössään esille arvojaan, jotka saattavat ilmaistuissa mielipiteissä olla hioutuneet pois. Lisäksi minua ärsyttää ihmisten ajatukset siitä, etten minä esimerkiksi voisi olla syvällinen siksi, että huolehdin ulkonäöstäni. Ulkonäölläni kuvastan persoonaani. Onko sitten runoilemisenikin pinnallista, kun teen silläkin samaa?

 Auktoriteettiusko lisääntyy luovien voimien vähentyessä.
- Nietzche

Eiköhän tämä ole nähty moneen otteeseen. Kun ei oma älli riitä, mennään sitten sellaisten voimien perässä, jotka koetaan korkeina. 

Se joka ajattelee syvällisesti, tietää, että hän on aina väärässä, riippumatta siitä, miten hän menettelee tai miten hän asioita arvostaa.
- Nietzche

Löydän jatkuvasti loputtomia ristiriitoja ajatuksistani ja olen hyväksynyt sen, etteivät minun mielipiteeni ole oikeita siinä missä kenenkään muunkaan. Olemme kaikki täysin väärässä kaikesta. Ihanan kaaottista, eikö? 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kevätfiilistelyä


Näin aurinkoisena ja lämpimänä päivänä tämäkin pimeän huoneen asukki päätti lähteä pistäytymään päivänvaloon. Kävimme Rosan ja Outin kanssa pienellä kävelylenkillä Rantakylästä Kirjalaan. Väli on varmaankin joku kolme kilometriä, joka oli minunlaiselleni laiskalla liikkujalle ihan kohtuullinen määrä, vaikkei nyt mistään hikoilulenkistä ollutkaan kyse.

Fiilikset ovat olleet aika vaihtelevat. Välillä on ollut parempi ja välillä taas vähän huonompi. Kuten yleensäkin. Eräs tuttava kerran kuvaili luonnettani jokseenkin maanis-depressiiviseksi, vaikken kyseistä sairautta sairastakaan. Vähän ärsyttävää kyllä välillä tämä mielialojen heitteleminen, mutta saanpahan ainakin monipuolisempia näkökantoja elämään. Niin ja kirjoituksieni kautta tuo on ainoastaan hyväksi.

Kirjoituksista tulikin mieleen, että olen alkanut koota runokirjaa noista teksteistäni. Onhan noita jo sen verran reilusti kerääntynyt. Enkä muutenkaan halua jättää niitä minnekään laatikon pohjalle pölyyntymään. Kyllä ne pitää kansien väliin saada. Lisäksi olen päättänyt opetella maalaamaan ihan kunnolla. Pitää vaan harjoitella aktiivisesti niin eiköhän se siitä. Itse olen sitä mieltä, että minulla on kyllä lahjoja kuvataiteellisella puolellakin, mutta olen vielä hyvin raakile. Osaan piirtää hyvin kasvoja, varjostaa ja muuta, mutta esimerkiksi asennot tarvitsevat kyllä hiomista.

Minua inspiroisi maalailla mytologia- ja mystiikka-aiheista sekä historiasta. Myös kauhuromanttiset ja makabeerit aiheet kiinnostavat. Musta tuntuu, että näin keväisin inspiraatio toimii aika hyvin. Tekee mieli kokeilla kaikkea uutta.

Mutta joo, tämä postaus oli aika lailla tyhjää täynnä, sillä blogipuolella ei jotenkin inspiroi. Olisiko teillä mielessä postausaiheita? Nyt saa heitellä ihan vapaasti. Kiitän mahdollisista ehdotuksista jo etukäteen.






 

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Animaatiosuosikkeja

Ystäväpiirissäni on viime aikoina ollut aikamoinen Disney-villitys, joka yhdessä ystäväni Rosan Disney-postauksen kanssa inspiroi minut kirjoittamaan tätä tekstiä. Tällaisia elokuvia siis löytyy Belsissan suosikkianimaatiolistalta, kurkatkaa jos kiinnostaa!

Pienenä suorastaan rakastin prinsessaelokuvia. Disneyn Tuhkimo, Prinsissa Ruusunen, Joutsenprinsessa ynnä muut olivat suuressa kulutuksessa. Pidän niistä edelleen yhtä paljon kuin tuolloinkin, vaikka syyni niistä tykkäämiselle ovatkin muuttuneet. Nykyään ehkä suurin syy katsella noita elokuvia on niiden nostalginen arvo. Kyllähän ne toki ovat kauniita tarinaltaan ja maailmaltaan, mutta muistot ovat kullanneet niitä entisestään.

Prinsessaleffat eivät olleet ainoita elokuvia, joita tykkäsin katsoa. Suosikkejani olivat myös esimerkiksi Mulan ja Oliver ja kumppanit. Noissa oikeastaan viehätti niiden henki. Oliverin ja kumppaneiden vapaus tehdä mitä huvittaa ja ryhmähenki iskivät silloin ja yhäkin. Mulanissa tuo yhteishenki on myös keskeinen syy sille, miksi pidän elokuvasta, mutta siinä viehättää ehkä vielä enemmän Mulanin sisäinen vahvuus.

Myöhemmin mukaan ovat tulleet Tim Burtonin animaatiot Corpse Bride ja The Nightmare Before Christmas. Pidän siitä, miten ne on tehty lastenelokuvamaiseen malliin, mutta elokuvissa eivät seikkailekaan prinsessa ja prinssi, vaan kuolleet, vampyyrit ja ties mitkä muut yön lapset. Elokuvien tarinat ovat myös erittäin koskettavia. Niissä on kummassakin aimo annos rakastamaani melankoliaa.

Noiden lisäksi olen aina pitänyt vanhoista saduista tehdyistä animaatioista, muistakin Disneyn versioista. Lumikuningatar-piirretystä olen aina pitänyt, vaikken pidä suomenkielisestä duppauksesta sitten yhtään. Piirtotapa on kuitenkin ihan kiva ja Andersenin tarina on kaunis. Muistan myös katsoneeni pienenä jotain kummitustarinasarjaa, jossa oli erittäin kauniita satuja. Harmi, kun en enää muista sen sarjan nimeä.

Muumeja ei tietenkään saa unohtaa. Ihana sarja! Pidän monista Muumien hahmoista, vaikka itse muumeista pidänkin vain Muumipapasta. Nuuskamuikkunen, Hemuli ja Taikuri ovat kuitenkin aivan loistavia hahmoja, joihin olen tykästynyt. Niin ja muumien maailmahan on ihan uskomattoman kaunis eivätkä tarinatkaan ole huonoja.

Sitten näihin kohtauksiin (Eivät mene mitenkään järjestyksessä.):
Tämä kohtaus on vain yksinkertaisen kaunis. Minuun iskee tuollaiset unijutut melkein aina. Auroran ja prinssin välinen kehonkieli on myös erittäin hyvin toteutettu. Suloista, miten Auroran suojakuori vähitellen murtuu kappaleen aikana.

Pidän I’ll make a man out of you:n hengestä. Siinä korostuu Mulanin sisäinen vahvuus ja kehitys elokuvan aikana. Kappale on myös erittäin tarttuva.


Tässä pidän Megin asenteesta. Tykkään Megistä yleensäkin, sillä hän on perus Disney-prinsessoja persoonallisempi ja omapäisempi. Tämä kappale kuvaa omasta mielestäni hänen luonnettaan aika hyvin. Pistin biisistä englanninkielisen version, sillä inhoan suomenkielisiä käännöksiä.
Aah, mitä nostalgiaa! Oliveria ja kumppaneita tuli pienenä katsottua ties kuinka monet kerrat. Leffa on ihana, perusteet annoinkin aikaisemmin jo. Tämä kappale vaan kuvaa täydellisesti sitä vapautta, mikä leffassa on yleensäkin keskeisenä osana.

Pidän tästä kohdasta, sillä siinä on paljon suloista haaveksintaa. Some day my prince will come on jo yksin kaunis kappale, mutta piirretyn kanssa siitä tulee täydellinen.
Tämä kohtaus saa aina sisäisen pikkutyttöni sydämen läpättämään ihastuksissaan. Lisäksi pidän yleensäkin Tuhkimon piirtotyylistä ja tämän kohtauksen miljööstä.
Hyvin surumielinen ja kaunis kohtaus. Laulajan ääni sopii kappaleeseen aivan uskomattoman hyvin ja muistankin jo pikkutyttönä ihailleeni sitä. Näin myöhemmin olen ihastunut myös sanoihin.
Tästä kohtauksesta pidän, koska samaistun Belleen ja tähän kappaleeseen. Oikein pikkukaupungit ja muutkin mukana. Gastonille en tosin voi kuin tehdä facepalmit.
Tämä kohtaus tiivistää Pocahontaksen idean aika hyvin. Sen lisäksi Colors Of The Wind on kappaleena hyvin kaunis kaikin puolin. Pidän Pocahontaksessa luonnon keskeisestä roolista, joka nousee tässäkin kappaleessa hyvin esille. Hyvin erilainen näkökulma tarkastella asioita kuin nykyinen rahakeskeinen tapa.
Tämä kohtaus on herkkä kuin mikä. Timon ja Pumba tuovat tosin mukavan huumorilisäyksen, ihania rakastuneen peruskavereita! Ihana kokonaisuus!
Sitten Egyptin prinssiä. Tämä on hyvin mahtipontinen ja vaikuttava kohtaus. Ihanaa dramatiikkaa. Aivan täydellisesti toteutettu. Muistan pienenä suorastaan pelänneeni tätä kohtaa leffassa.
Hyvin kaihoisa kohtaus. Burtonin leffoissa on tunnelmat kohdallaan, eikä tämä kohtaus ole ollenkaan huonoin esimerkki siitä.


Egyptin prinssi on kokonaisuudessaan hyvin vaikuttava elokuva ja mielestäni tämä kappale kokoaa idean varsin hyvin yhteen. Tulee oikein kylmät väreet, vaikken mikään himouskovainen olekaan. Muistan pienenä pelänneeni Egyptin prinssin joitain kohtauksia aivan kamalasti ja tässäkin jännitti vähän, kun pikkuinen Mooses ajelehti korissa jokea pitkin krokotiilien ja ties minkä muiden armoilla.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Emilie Autumn esiintyi Helsingissä - minä istuin kotisohvalla

Minulla oli liput odottamassa kirjahyllyssäni, mutta viikko ennen keikkaa tajusin, ettei minulla oikeastaan ole rahaa maksaa junia tai muuta elämistä Helsingissä. Yritin kaikkeni kerätä itselleni noita rahoja, mutta ei siitä sitten tullut mitään. Jäin siis kotiin. Voitte vaan arvata miten ärsytti aamulla huomata, että isäni oli laittanut minulle sittenkin rahaa juuri sen verran, että olisin päässyt tuolla keikalle. No, myöhäistä se nyt kai on surkutella. Ehkä ensi kerralla.

Olen todella ärtynyt, sillä Emilie Autumn on yksi lempiartisteistani ja olen odottanut tuota keikkaa melkeinpä edellisestä lähtien. Löysin siis hänet muistaakseni noin viikko sen jälkeen, kun hän oli edellisen kerran keikkaillut Suomessa. Taisi siis olla 2009. Ensimmäisellä kuuntelukerralla en vakuuttunut. Pidin Emilien laulutyyliä jokseenkin ärsyttävänä ja melodioita hieman sekavina. Dead Is The New Alive jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja niinpä kuuntelin sen uudelleen jonkin ajan päästä. Huomasin pitäväni kappaleesta. Vähitellen uskaltauduin kuuntelemaan Emilien muitakin biisejä. Jostakin syystä hänen äänensä ei kuullostanut enää lainkaan ärsyttävältä vaan aloin todella pitää siitä. Melodiatkin alkoivat tuntua kiinnostavilta omaperäisyydessään.

Sanat ovat kuitenkin seikka, joka Emilien musiikissa eniten miellyttää. Pidän niiden dramaattisuudesta ja intohimoisuudesta. Moniin niistä samaistun täydellisesti. Oma suhtautuminen maailmaan ja omaan itseen on aika samanlaista kuin Emilien kappaleissa. Lisäksi pidän hänen tavastaan käyttää kieltä. Hänen sanoituksensa eivät ole vain jotain ideatonta sanahelinää, vaan niistä monet ovat mielestäni ihan kirjallisessakin mielessä mestariteoksia. Emilie käyttää paljon kivoja kielikuvia ja muutenkin iskeviä sanavalintoja. Hänhän on kirjoittanut myös runoja, joita en pidä myöskään ollenkaan huonoina.

Yksi asia, mitä Emilie Autumnissa erityisesti arvostan on se, että hän tekee kappaleensa itse. En osaa arvostaa sellaisia artisteja samalla tavalla, jotka ovat vain antaneet äänensä kappaleelle. Eivät kappaleet silloin ole niin henkilökohtaisia, eivätkä kumpua artistin omasta sielusta. Emilien kohdalla biiseistä jo kuulee sen, että ne ovat hänen oman elämänsä inspiroimia.

En osaa nimetä mitään lempikappaletta Autumnilta, mutta voisin listata tähän eniten kuuntelemiani kappaleita:

  
1. Opheliac
Samaistun tähän kappaleeseen täysin. Kaikki tässä on täydellistä. Emilien tapa laulaa tukee Opheliac:in ideaa aivan loistavasti lisäten siihen dramaattista tunnelmaa. Tämä biisi on tullut kuunneltua ties kuinka monet kerrat, mutta en vain osaa kyllästyä. Yksi ikisuosikeistani.



2.Swallow
Swallow:ssakin iskevät sanat. Yksi niistä biiseistä, jotka tuntuvat olevan kuin omasta elämästäni kirjoitettu. Tässäkin iskee kappaleen dramaattisuus, kuten suuressa osassa Emilien biiseissä. Minä rakastan kappaleita joissa on voimakas ja omaperäinen tunnelma ja sitä tässä todellakin on. 
3. Let The Record Show
Tämän kappaleen intohimoisuus on saanut minut monet, monet kerrat painamaan replay-nappulaa. Tässä on sopivasti epätoivoa, kostonhalua ja katkeruutta sekaisin. Mahtava kappale. 
4. Shalott
Rakastan Alfred Tennysonin "Lady of Shalott" - runoa, jonka tarinasta Emilie on tehnyt aivan loistavan version. Pidän hänen tavastaan ehkäpä jopa enemmän kuin alkuperäisestä. Siitä epätoivo huokuu vielä selvemmin kuin alkuperäisestä runosta. Tähänkin kappaleeseen tykäistyin aluksi sen samaistuttavuuden vuoksi.
 
5. I Know Where You Sleep
 Sopivan vittuileva ja kostonhaluinen kappale minulle. Jos tunnen itseni loukatuksi tai olen vihainen, tarvitsen oikeasti hyvin tunnelmallista musiikkia noiden tunteiden saralta ja tämä on sitä. Täydellinen kappale silloin kun tuntee tulleensa pahasti loukatuksi.

6. Fight Like A Girl
Niin paljon kuin kyseistä sanaa inhoankin, tämä on aika pitkälti sellainen "girlpower"-kappale. Ei tosin mitään Spice Girls-kamaa, vaan ehkäpä ennemminkin darkside-versio. Ensiksi olin aika järkyttynyt tästä biisistä, sillä tämä kuullostaa enemmän maistreamilta kuin monet muut Emilien kappaleet. Tuoreena biisinä se vähän säikäytti minut. Pelkäsin, että Emilie on mennettänyt persoonallisen tyylinsä. On tässä kuintenkin vielä hyvin paljon sitä tuttua Emilie Autumnia jäljellä. Toivottavasti hän ei kuitenkaan mene tästä enää maistreamimpaan suuntaan. Emme me tarvitse enää uutta Lady Gagaa. 
7. Thank God I'm Pretty
Tuttuja tunnelmia. Olen monesti törmännyt näihin samoihin asioihin arkielämässä. Jos sattuu olemaan vähänkin ulkonäköä, pitämään huolta ulkoisesta olemuksestaan ja olemaan siihen päälle vielä nainen, niin tuskin voi kokonaan välttyä aliarvionnilta. Itse en ainakaan ole välttynyt. Se on valitettavaa, mutta toisaalta on ihan hauskaa pistää sovinistisille idiooteille jauhot suuhun.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Mikseivät minun iltani ikinä mene niin kuin suunnittelen?

Viimeisen viikon(?) aikana en ole pahemmin majaillut kotona. Olen nyt ensimmäistä iltaa täällä pitkästä aikaa. Mitään erityistä syytä sille ei ole, kunhan olen pyörinyt kavereiden nurkissa. Niin ja tosiaan käväisin siellä Helsingissä.

Jotenkin suunnitelmani eivät ole pelanneet tässä viime aikoina. Etenkään boheemin runoiluillan suhteen, joka meidän oli tarkoitus pitää Outin ja Rosan kanssa. Jani naureskeli suunnitelmillemme jonkin verran ja kuvasi illanviettoamme niin, että istuisimme pummiksi pukeutuneina, kolme viikkoa auki olleiden, pölyisten viinipullojen kanssa jossain vesilätäkössä huutelemassa ohikulkijoille vallankumousta. Illan jälkeen tulimme Rosan kanssa todenneeksi tuon kuvauksen olevan ehkä turhan hieno jos mietitään, mitä todellisuudessa tapahtui. Istuimme Outin luona koneet sylissä ja kuunneltin kukin omaa musiikkiamme. Minulla olisi ollut muuten aivan ihanteellinen fiilis kirjoittaa, mutta päätäni alkoi särkeä melkein saman tien, kun aloitin juomaan. Viinit ja vastaavat eivät tunnu oikein sopivan minulle. Mutta kyllähän se ilta siitä lutviutui, mutta vähän erilaisissa merkeissä kuin oli tarkoitus.

Runoilemisen, vallankumouksellisen keskustelun ja kurjuuden romantisoinnin sijaan päädyimme katsomaan Rosan johdolla jotain idioottimaisia dubbauksia Taru Sormusten Herrasta - trilogiasta. Meidän huumorintajumme on aina niin älykkään oivaltavaa, että huhhuh. Tilanne ei tuosta juuri parantunut. Loppujen lopuksi kikateltiin milloin millekin ääliömäiselle jutulle ja minä taisin olla meistä ainut, joka oli missään tekemisissä yhdenkään runon kanssa koko iltana. (Älkää kuitenkaan käsittänyt väärin, en minäkään toteuttanut illan ideaa yhtään sen paremmin kuin ystävänikään. :D)

Illanistujaiset päättyivät oikeastaan jokaisen meidän kohdalta ankaraan vitutukseen. Vaadin uusintaa illalle, sillä tuo ei vastannut alkuperäistä ideaa ollenkaan. Miten minusta tuntuu, että meidän juhlamme nykyään karkaavat jollain tavalla käsistä?

Seuraavana olisi vuorossa Harry Potter-maraton, jossa on pukeutumissuositus ja siihen liittyvää syötävää. Tulee vähän mieleen jotkut lastenkutsut, mutten sano, että se olisi paha asia. Suloista oikeastaan.

Erittäin hemaisevana.

 Rosan hieno idea yrittää jäljitellä Martinia. Tuossa drinkissä oli vaikka mitä ja oliivin sijaan viinirypäle. Kaukaa haettua? :D
 Rosa ja Outi.
Pakollinen metrokuva Helsingistä.