maanantai 5. maaliskuuta 2012

Suosikkikohtani elokuvissa

Ajattelin tällä kertaa tehdä postauksen lempikohdistani leffoissa. Olisi tuntunut jotenkin tylsältä ja tavalliselta ruveta tekemään ihan pelkkää lempileffasepostusta, joten parempi näin. Kaveri olisi ehdottanut sellaista videopostauksen muodossa, jolloin merkintä olisi ollut vähän persoonallisempi, mutta te ette ihan totta halua nähdä mua juuri nyt, migreenipäivän jälkeen. Mutta joo, lopetetaanpa jaarittelu ja siirrytään kohtauksiin. Kertokaahaan, löytyykö joukosta suosikkeja/inhokkeja.

The Phantom of The Opera - Why Have You Brought Me Here?/Raoul I've Been There

No joo, rakastan koko POTO:ta, mutta tää kohtaus on erityisen koskettava. Christinen tunteet Erikiä/Kummitusta kohtaan tulee upealla tavalla esille. Toisaalta tyttö tuntee jumalatonta pelkoa, toisaalta suorastaan palvovaa kiintymystä. Tämä kohtaus on kyllä sellainen, missä meinaa aina itku päästä. (Ellei sitten joudu kuuntelemaan kuittailuja Kummituksen muka peruuna muistuttavasta päästä, thanks Sanna.) Niin ja täytyy vielä sanoa, että jumaloin lisäksi Emmy Rossumin ääntä ja tässä pätkässä se pääsee oikein kunnolla oikeuksiinsa.


Frankly my dear, I don't give a damn


Legendaarinen lopetus legendaariselle elokuvalle. Puhun siis Tuulen viemää - leffasta. Tuo Rhettin lähtö aikaansai minussa ekalla katselukerralla oikein kunnon itkupotkuraivarit. Vihdoinkin, kun Scarlett tajusi, että halusi todella Rhettin (eikä sitä kamalaa nössöä Ashleytä), mies oli jo poissa. No, kaikessa sydäntä särkevyydessään kohtaus on aivan loistava.

"After All This Time?" "Always"

Kaikkien Harry Potter - elokuvien koskettavin kohta on ehdottomasti tämä. Ylipäänsä Kalkaroksen paljastuminen hyvikseksi ja hänen rakkautensa Harryn äitiin saivat sydämen jättämään lyönnin väliin, mutta kaunista tässä oli myös esitystapa. Alan Rickmanin roolisuoritus oli jälleen kerran täydellinen ja musiikki... ihan pistää itkettämään. (Tässä postauksessa ei taideta muusta jauhaakaan kuin minun vollottamisestani. :D)

Hoist The Colours
Olin - ja olen edelleen ihan vaikuttunut tästä The Pirates of The Caribbean kolmosen alusta. Upea, mahtipontinen ja oikein syvältä koskettava kohtaus. Nostaa oikein kylmät väreet pintaan.

"Say my name, Elizabeth"
Tämä pätkä riipaisi oikein syvältä. Mary Shelleyn Frankensteinen huippukohta on kammottava, surullinen ja myös erittäin kaunis. Muuta en oikeastaan osaa tästä sanoa. Upea.  
Have A Little Priest
En saanut tähän videota, kiitos Blogger. Mutta itse kohtaukseen: Mitä nerokasta hulluutta! Sairas, mutta kiehtova tuo koko Sweeney Toddin tarina. Karmivaa ajatella, että tuollainen putiikki olisi tuolla keskellä kaupungin hälinää, helvetti keskellä arkea. Tämä kohtaus mielestäni sopi luomaan tuollaista fiilistä aivan loistavasti: Todd ja Mrs. Lovett lauleskelemassa sairasta suunnitelmaansa kepeään sävyyn mahdollisten seuraavien uhrien kävellessä ikkunan vierestä pahaa aavistamatta.

Olisihan noita vielä jonkin verran, mutta en voi oikein ruveta kaikkia listaamaan. Lisäksi Youtubessa on loppujen lopuksi aika kehno kohtausvalikoima... Mutta asiasta toiseen: Ehdottakaahan postausideoita, rakkaat lukijani. Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä te haluaisitte lukea, jos vaikka saisin inspiksen jostain ehdotuksesta. Ehdottakaa siis rohkeasti, kaikki ideat otan mielelläni vastaan! :)

8 kommenttia:

  1. Oi, sieltähän löytyi paljon omiakin suosikkeja. Potterista, Piratesista, Frankensteinista ja Sweeney Toddista - eritoten Sweeney Toddista, joka kokonaisuudessaan on varastanut sydämeni. Tuulen viemää on pitkän aikaa pitänyt jo katsoa, mutten vielä ole saanut aikaiseksi ja Oopperan kummitus sitten taas... no, toinen lempimusikaaleistani, mutta ei ehkä tuo kuitenkaan oma lempikohta, vaikka mahtava onkin.

    Niin paljon tulee kyllä kaikkia muistoja mieleen tästä postauksesta, että sitähän melkein liikuttuu... :)

    http://sennamiila.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Hei kiva kuulla! Mulla tuo POTO:n kohtaus on nyt noussut ykköseksi. Ennen tykkäsin eniten varmaankin The Music of The Night ja The Point of No Return - kohtauksista. Niin ja tietenkin lopusta. Tällä hetkellä on tuo, vaikka nuo vaihtelee aika paljon. Yleensä se vaan menee niin, että pillitän koko leffan liikutuksesta. :D

    VastaaPoista
  3. Oi, tuo Phantom of the Opera -kohtaus on yksi omiakin suosikkeja! (Tai no, mikäpä siitä elokuvasta ei olis, haha.) Tosin meinaan aina itkeä kun tiedän että kohta tulee se rakkauslaulu jota kummitus kyynelehtien kuuntelee ja ei luoja.

    Hoist the Colors on kanssa aivan älyttömän upea, samoin tuo minkä Potterista olit valinnut (leffasarjan parhaita kohtia ehdottomasti!). Ja A Little Priest on kans tajuttoman hieno.

    Siulla on ärtsin hyvä maku, sen vaan sanon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mulla ihmeemmin ole sun kommenttiisi lisättävää, sillä olen ihan samaa mieltä. :D Nähtävästi on sitten sullakin hyvä maku! :)

      Poista
  4. Ainoa elokuva noista, jota en ole nähnyt, on Tuulen viemää, joten siitä en osaa sanoa oikein mitään. Mutta nuo kaikki muut, elokuvat kokonaisuudessaan on todella hyviä, ja valitsemasi kohtaukset myös mielestäni todella ihania. Hyvin samanlainen maku meillä, vaikka jos minun pitäisi valita suosikkikohtaus Oopperan kummituksesta, valitsisin jonkun muun kuin kyseisen minkä olet itse valinnut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, samaa mieltä. Tuo valitsemani POTO:n kohtaus on varmasti harvinainen ihmisten suosikkikohtauksien listalla, enkä sinänsä ihmettele, sillä se ei ole suinkaan dramaattisin tai traagisin kohtaus elokuvassa. Tällä hetkellä olen kuitenkin mieltynyt tuohon, kun olen enemmän paneutunut Christinen näkökulmaan. Kuten jo aikaisemmin sanoin, suosikkikohtaukseni vaihtelee, mutta juuri tällä hetkellä tuo tuntuu parhaalta. :)

      Poista
    2. Jep, tuo on tuttua että suosikit vaihtelevat melko usein. Ennen tykkäsin esimerkiksi juuri Oopperan kummituksessa eniten Point of no Return -kohdasta, mutta nyk. lempparini on siinä suht lopussa kun kummitus meinaa tappaa Raoulin jos Christine ei jää hänen luokseen :D siinä on sitä dramatiikkaa.

      Poista
  5. Jep. Tosin kirjassa tuo finale on vielä mielenkiintoisempi ja siitä löytyy kaksin verroin dramatiikkaa. Että suosittelen lukemaan sen, jos kerran tuostakin kohtauksesta pidät sen dramatiikan takia. :)

    VastaaPoista