maanantai 19. maaliskuuta 2012

Saisinko hetken loman tästä elämästä?

En tiedä miten turha päivitys tästä tulee, mutten oikeastaan jaksa välittää. Kunhan pääsen purkamaan vähänä fiiliksiä johonkin.

Joo, oli tuossa sitten ruotsin YO. Arvatkaa vaan, menikö päin helvettiä? No toki. Lähdin ekojen joukossa pois salista, mutta mitäpä tuosta. Onhan mulla aikaa tehdä näitä. Tulee vaan ens syksylle vähän uusimista sitten. (Haluaisin ruotsista M:n tai vähintään C:n.) Vielä pitäisi sitten jaksaa lukea tuota historiaa, enkä ole varsinaisen innoissani. Nyt kun on taas sellaiset fiilikset, ettei jaksaisi tehdä oikein mitään. Mä olen niin stressaantunut, että ei tunnu riittävän voimat mihinkään. Ihan noiden kirjoitusten ja vähän muidenkin juttujen takia. Janita lupasi tulostaa mulle jonkun "Hakkaa päätäsi tähän" - lapun, jonka voin pistää seinälle. Se ainakin tulee tarpeeseen.

Totta puhuen ärsyttää koko kirjoitussysteemi. En tajua mitä järkeä on testata koko lukioaikana opittuja juttuja yhdellä kokeella, joka voi helposti mennä pieleen, jos sattuu lukemaan vääriä asioita tai on stressiä. Lisäksi noista tulee opiskelijoille hirveät paineet ja turhia kustannuksia itse kullekin.

Ja sitten vielä tämä systeemi, että on viisi pakollista (matematiikka, äidinkieli, vieras kieli, toinen kotimainen kieli ja reaali), joista voi jättää yhden pois. Ihan hieno juttu, sillä en satu olemaan noista lahjakas kuin äidinkielessä ja reaaleissa. Menee turhaan voimavaroja noihin muihin, eikä sitten pysty kirjoittelemaan sellaisia aineita, joista oikeasti kirjoittaisi hyvät arvosanat. Minä kun en mitään englantia, ruotsia tai etenkään helvetin matematiikkaa aio mennä opiskelemaan, joten hyödyt jäävät aika mineiksi. Mun mielestä opiskelussa pitäisi nostaa keskeisemmäksi teemaksi opiskelijan omia haluja ja lahjoja, ei jotain hemmetin yleissivistystä, jota kukaan ei lukiosta päästyään enää muista kuitenkaan.

Koko koulu- ja työelämä tuntuu tällä hetkellä ajatuksena vastenmieliseltä. Mä olen todella huono työskentelemään pakolla. Olen inspiraatiokeskeinen, taiteellinen ja luova ihminen, jonka vuoksi haluaisin myös tehdä töitä, joissa noita avuja pääsee käyttämään. Mitään toimistotyötä en ikinä tule tekemään, sillä minua alkaa ahdistamaan jo seillaisilla koulutunneilla, joissa pitää ajatella kaavamaisesti ja työskennellä mekaanisesti. Minulle sopivia aloja vaan ei hirveästi ole tai sitten palkkaus on hyvin alhaista. Kirjailija musta tulee joka tapauksessa, mutta varmaankin teen sitä jonkun pakkotyön sivussa, kun ei sillä itseään kovin moni elätä. No ehkä mä löydän jotain siihen lisäksi. Ainakin toivottavasti. Ainakaan ammatinvalintatesteistä ei ole mitään apua. Ne vaan tarjoaa mulle tuota kirjailijaa, joka nyt on selkeä ja sitten jotain näyttelyjuttuja tai musiikkia. Kaikki ne on yhtä epävakaita aloja, mutta ehkä mut sitten on luotu sellaiseen.

 Karkaan tuonne.

10 kommenttia:

  1. Joo mustaki tuo yo-järjestelmä on vähän hassu. Tai ku itekki oisin mielummi kirjottanu esim kolme reaalia ja äikän, koska reaaleissa on paljon enemmän kiinnostavia vaihtoehtoja. Mut sit taas en nähny järkeväks kirjottaa niin montaa kun oli pakko valita ruotsin, enkun ja matikan joukosta kaksi. Ja nuo sattuvat olemaan juuri ne aineet joissa olen huonoin... Argh. Ei näytä yo-todistuksessa hyvälle, mutta minkäs teet !

    VastaaPoista
  2. Joo näinpä nimenomaan. Ihan sulaa hulluutta koko järjestelmä. No, onneksi on sitten kuitenkin pääsykokeet, jotka vaikuttavat kanssa. Muuten olisin aika kusessa.

    VastaaPoista
  3. Voi ei, tätä tekstiä lukiessa tulee ihan mieleen oma lukioaika ja kirjoituksiin valmistuminen... Se aika voi olla todella stressaavaa. Vaikka mulla ainoat todelliset haasteet olikin vain englannin kanssa (ruotsin jätin suosiolla kirjottamatta, hui kamala), niin kyllä se silti stressasi. Ja se pakolla lukeminen syö motivaatiota ihan tajuttomasti! Vaikka aihe periaatteessa kiinnostaiskin, mutta kun se on pakko suorittaa jossakin tietyssä määräajassa ja kaverina on pari muutakin ainetta niin huh. Ja lisäksi kirjotuksissa kävi yhden realin kanssa niin, että vaikka multa odotettiin yhtä parhaista tuloksista niin koetilanteessa pää löi niin tyhjää etten paperille saanut kuin jotain jonninjoutavuuksia. Se on vaan niin ahdistava se tilanne.

    Siitä on nyt kolme vuotta kun oon ylioppilaaksi kirjottanu, ja täytyy sanoa ettei niistä papereista oo mulle ollu kyllä ikinä mitään hyötyä. Päin vastoin, monesti ne tuntuvat olevan vain esteenä. Mä oon ollu keskinkertanen suorittaja, ja ne jotka tulee ammattikoulusta hyvillä papereilla saa esimerkiksi amk:ssa pääsykokeissa helposti paremmat pisteet. No, eipä siinä, kokeilin ammattikorkeakouluopintoja ja totesin että mun paikka ei oo sielä. Tuntuu, että sieltä tosiaan valmistuu ainoastaan noita toimiston penkin kuluttajia. Sitten, kun päätin hakea ammattikouluun, niin enää ei pääsekään peruskoulutodistuksen pohjalla kun on lukio käyty. Ja lukiopohjaisia otetaan useisiin kouluihin todella pieni prosentti... Pitäs kirjottaa se kuus L:ää, niin todistuksesta olis jotain hyötyäkin, mutta muuten sillä voi oikeesti pyyhkiä perseensä. -_____-

    VastaaPoista
  4. Joo, mulla on esimerkiksi historian kanssa tuo, että kiinnostaisi, mutta pakkolukeminen syö motivaatiota. Terveystieto mua ei sinänsä kiinnosta, mutta se on helppoa. Siinä kävi noin niin kuin sulla oli käynyt tuon vahvan reaalin kanssa. Arvosana olikin sen mukainen. Mulla on TT kymppi todistuksessa, mutta M tuli. Uusiksi menee helvetti sekin. Mulla on nyt uusittavana tod. näk. ruotsi ja sitten tuo TT. Äikänkin kanssa voi käydä huonosti, koska pelasin riskillä ja kirjoitin novellin.

    Tuo sun kommenttisi ei suuremmin kannusta mua ajattelemaan positiivisemmin koko paskasta systeemistä, mutta sen sijaan se kertoo, että tuossa järjestelmässä on oikeasti jotain pielessä. Toivotaan, että päättäjätkin sen ymmärtäisivät joku päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiosta valmistumisessa ja ylioppilaskirjoituksissa on tottatosiaan jotakin, mitä voisi ehkä hieman hioa, mutta ei se lukio sentään ihan kakkaa ole vaikka ne paperit niin turhilta tuntuvatkin. Jos sitä esimerkiksi päätyy lukion kälkeen sinne ammattikorkeakouluun opiskelemaan, niin vaikka sinne pääseminen ehkä tuntuu vaikeammalta mutta sielä selviäminen lukion takia on kuitenkin hieman helpompaa. On nimittäin jo sen 3 vuotta ehtinyt harjoitella pitkien essee- tyyppisten vastausten kirjoittamista ja kirjojen määrä ei välttämättä kauhistuta yhtä paljon, kuin sellaista ammattikoulusta tullutta, joka on tottunut kertomaan vastauksensa ranskalaisin viivoin ja kirjoja ei juuri ole käytetty. Sitten taas jos päättääkin lähteä ammattikouluun, niin voi mitä lasten leikkiä se onkaan! Siinä vaiheessa opiskelusta voi oikeesti nauttia, olettaen että ala kiinnostaa. Mulla esimerkiksi lukion takia on ollut nyt kahdessa jaksossa vain kolmena päivänä viikosta koulua, ja nekin päivät mitä koulussa käy on melko lyhyitä ja lepposia, jos vertaa johonkin muuhun. :) Eli kyllä se lukossa käyminen onneksi jotakin avuja elämään antaa, vaikka niillä papereilla ei paljon mitään teekään :/

      Poista
    2. Mä olen pyrkimässä yliopistoon, jonka kannalta etenkin on hyvä, että noita esseevastauksia yms. on harjoiteltu. Amiksessa ei oikein tunnu olevan mulle mitään, muutenhan se olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, kun nopeasti olisi päässyt työelämään.

      Poista
  5. Ai että, osuvasti osasit kirjottaa pitkälle munki mielipiteistä ja ajatuksista. Yo jutuista en tiiä kyllä mitään koska päätin silloin joskus, että lukiota en käy. Juurikin tämän lukemisen ja kirjoitusten takia. Tiesin, että kun iteki suhteellisen herkkä stressaamaan asioita olis ainaki mulla menny täysin plörinäksi koko juttu.
    Kauppaoppilaitoksen ite suoritin, mutta ei sitäkää ilman stressiä käyty. Viime syksynä, vuoden "tauon" jälkeen päätin palata taas kouluun koittamaan ihan toista alaa. Voin sanoa, että tähän mennessä ei hirveää menestystä siltäkään puolelta. Stressaan edelleen, motivaatio ja innostus on täysin miinuksen puolella. Poissaoloja on kertynyt vähän liikaakin ja osa niistäkin vain, koska ei ole yksinkertaisesti viitsinyt mennä.. Hävettää ja ärsyttää itseä moinen tilanne, koska ei mulla oo tapana vaan jäädä pois ja laiminlyödä asioita. Mtta tähän on tultu.. Sen takia oonki tässä melkeimpä koko tämän vuoden miettiny, että kävisin tämän vuoden loppuun ja ehkä sitten lopetan ton koulun ja yritän keksiä muuta.

    Töitäkin tuntuu olevan kiven alla. Ja monetkahan ammatinvalintatestit mäkin oon tehny. Eikä oo tähän mennes auttanu kyllä yhtää. Mullekki heittelee aikalailla vaan noita taiteelliseen painottuvia ammatteja. Muuten hyvä, mutta tosiaan vähä huonosti töitä ja se palkka...


    Oho, oli varmaan pisin kommentti jonka oon hetkeen kirjottanu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja tunteita minullekin nuo laittamasi. Ihmiset on raivostuttavia sen suhteen, että taide tuntuu kiinnostavan yhä vähemmän. Tai ainakin tietynlainen. Kuvataiteilijat elättävät itsensä erittäin surkeasti, elokuvia katsotaan enemmän kuin kirjoja luetaan yms yms ja noilla hikisillä markkinoilla pitäisi sitten pärjätä. Ei hyvä...

      Poista
  6. Aivan samoja juttuja mietin iässäsi ja vihasin kaikkea tavallista, 8-16, puolukan pakastamista ja kaksi lasta, rivari ja kultainen noutaja juttuja.

    Laillasi kuvittelin myös olevani todella hyvännäkäinen ja erityisen fiksu ja lahjakas. Olin pikkuvanha ja näsäviisas ihan pienestä asti ja se paheni tuonne 20-vuotiaaksi.

    Olen aina olllut luova. Ajattelin olevani loistokas kirjoittamana, kympin vedinkin äikästä ja kuviksesta aina. Minusta povattiin kirjailijaa. Näyttelijää. Jotain suurta.

    En olisi halunnut työskennellä saadakseni asioita. Olisin halunnut tön, jossa saa kirjoitella päivä pitkät, jos huvittaa. Ja matkustella ja syödä ilmaisia lounaita ja juoda shampanjaa kauniiden ihmisten kanssa.

    Nyt olet 41v. Olen saanut huomata olevani lopulta aika keskinkertainen, sekä ulkonäössä että lahjoissani. 8-16 on oikeestaan ihan jees, perhe parhautta. Tavallisuus ja rutiinit, joita sydämestäni vihasin, ovat hyviä juttuja.

    Kaikkea hyvää sinulle! Kiva että pidät blogia, niin voit palata ajatuksiisi aikuisena. Itse olen kirjoittanut päiväkirjaa 8-vuotiaasta asti ja kirjoitan edelleen.

    VastaaPoista
  7. Minä en oikeastaan vaadi itsestäni mitään suurta. Onhan se unelma, mutta minulle on tärkeintä, että vain yksinkertaisesti saan kirjoittaa ja toteuttaa itseäni taiteella.

    Mieli voi muuttua, mutta juuri tällä hetkellä minusta tuntuu, että 8-16 ei ole minun juttuni. Vapaus on minulle tärkeää ja tuollainen työ saisi minut ahdistuneeksi. Jo koulunkäynti tuntuu henkisesti haastavalta, koska se on niin kahlitsevaa.

    Matkustelusta en suuremmin edes välitä, ilmaiset lounaat nyt voisivat olla ihan käytännöllisiä ja shamppanjasta kauniiden ihmisten kanssa en ihmeemmin välitä. Ulkonäkö on yliarvostettua.

    Katsoo tosiaan, mitä elämäni on sitten vaikkapa kahdenkymmenen vuoden päästä. Voi tosiaan olla, että olen vakituisessa työssä ja tyytyväinen siitä. Ken tietää. :)

    VastaaPoista