perjantai 30. maaliskuuta 2012

Randomkuvia

Oltiin Sannan kanssa ottamassa aika turhia kuvia lähinnä ajan tappamiseksi. Omistani tuli aika kälysiä, mutta väliäkö tuolla. Ei aina voi onnistua yhtä hyvin. Tästä tulee nyt aika tylsä kuvapostaus, mutta ehkä seuraavalla kerralla jotain tekstipainotteisempaa.








 Sellaista siis tänään. Viettäkää kiva viikonloppu, minä lähden Helsinkiin!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Saisinko hetken loman tästä elämästä?

En tiedä miten turha päivitys tästä tulee, mutten oikeastaan jaksa välittää. Kunhan pääsen purkamaan vähänä fiiliksiä johonkin.

Joo, oli tuossa sitten ruotsin YO. Arvatkaa vaan, menikö päin helvettiä? No toki. Lähdin ekojen joukossa pois salista, mutta mitäpä tuosta. Onhan mulla aikaa tehdä näitä. Tulee vaan ens syksylle vähän uusimista sitten. (Haluaisin ruotsista M:n tai vähintään C:n.) Vielä pitäisi sitten jaksaa lukea tuota historiaa, enkä ole varsinaisen innoissani. Nyt kun on taas sellaiset fiilikset, ettei jaksaisi tehdä oikein mitään. Mä olen niin stressaantunut, että ei tunnu riittävän voimat mihinkään. Ihan noiden kirjoitusten ja vähän muidenkin juttujen takia. Janita lupasi tulostaa mulle jonkun "Hakkaa päätäsi tähän" - lapun, jonka voin pistää seinälle. Se ainakin tulee tarpeeseen.

Totta puhuen ärsyttää koko kirjoitussysteemi. En tajua mitä järkeä on testata koko lukioaikana opittuja juttuja yhdellä kokeella, joka voi helposti mennä pieleen, jos sattuu lukemaan vääriä asioita tai on stressiä. Lisäksi noista tulee opiskelijoille hirveät paineet ja turhia kustannuksia itse kullekin.

Ja sitten vielä tämä systeemi, että on viisi pakollista (matematiikka, äidinkieli, vieras kieli, toinen kotimainen kieli ja reaali), joista voi jättää yhden pois. Ihan hieno juttu, sillä en satu olemaan noista lahjakas kuin äidinkielessä ja reaaleissa. Menee turhaan voimavaroja noihin muihin, eikä sitten pysty kirjoittelemaan sellaisia aineita, joista oikeasti kirjoittaisi hyvät arvosanat. Minä kun en mitään englantia, ruotsia tai etenkään helvetin matematiikkaa aio mennä opiskelemaan, joten hyödyt jäävät aika mineiksi. Mun mielestä opiskelussa pitäisi nostaa keskeisemmäksi teemaksi opiskelijan omia haluja ja lahjoja, ei jotain hemmetin yleissivistystä, jota kukaan ei lukiosta päästyään enää muista kuitenkaan.

Koko koulu- ja työelämä tuntuu tällä hetkellä ajatuksena vastenmieliseltä. Mä olen todella huono työskentelemään pakolla. Olen inspiraatiokeskeinen, taiteellinen ja luova ihminen, jonka vuoksi haluaisin myös tehdä töitä, joissa noita avuja pääsee käyttämään. Mitään toimistotyötä en ikinä tule tekemään, sillä minua alkaa ahdistamaan jo seillaisilla koulutunneilla, joissa pitää ajatella kaavamaisesti ja työskennellä mekaanisesti. Minulle sopivia aloja vaan ei hirveästi ole tai sitten palkkaus on hyvin alhaista. Kirjailija musta tulee joka tapauksessa, mutta varmaankin teen sitä jonkun pakkotyön sivussa, kun ei sillä itseään kovin moni elätä. No ehkä mä löydän jotain siihen lisäksi. Ainakin toivottavasti. Ainakaan ammatinvalintatesteistä ei ole mitään apua. Ne vaan tarjoaa mulle tuota kirjailijaa, joka nyt on selkeä ja sitten jotain näyttelyjuttuja tai musiikkia. Kaikki ne on yhtä epävakaita aloja, mutta ehkä mut sitten on luotu sellaiseen.

 Karkaan tuonne.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kuvailuja

Tänään en jaksanut välittää historian YO:sta, vaan vietin aikaa ystävieni kanssa. Tuli aamulla vähän kiire, kun minun oli määrä mennä Annin luokse kuvailemaan vasta illalla, mutta tulikin lähtö Outille jo yhdeltä. Siinä sitten vaan pakkailemaan rekvisiittaa ja miljoonan kassin kanssa autoon.

Perillä Outilla meillä oli varsin hauskaa, kun etsittiin netistä jotkut kädestä ennustamisohjeet ja sieltä tuli ihan jänniä kohtaloita kummallekin. Outia harmitti kovasti, kun siitä ei tulekaan sarjamurhaajaa. Itse taas olin aika kauhuissani, sillä käteni väittää, että saisin neljä lasta. Tosin kolme viivoista oli katkonaisia, joka kuulema voi tarkoittaa joko keskenmenoa tai ottolasta. Saa nähdä, miten tuokin ennustus pitää paikkansa.

Mutta niin, Annin kanssa kuvailtiin tosiaan hänen koulutyöhönsä erilaisia otoksia. Hänen tehtävänään oli kuvata eri tunnetiloja, joista valitsi minulle ylpeyden, pelon ja kaipuun. Toki sain itsekin vaikuttaa hieman valintoihin. Tuskin Anni olisi minulle onnea pistänytkään, mutta sitä olisi ollut erittäin vaikea esittää. En oikein osaa feikata hymyä kameralle. Minun tekohymystäni nimittäin kyllä huomaa, että se on tekohymy. Tässä näitä otoksia, tehtävänannon mukaisia ja ihan huvikseen napsittuja:


Ylpeys
Tästä tuli aika klassinen peilin edessä otettu kuva. Tämän kehittelyssä meillä ei mennyt kauan. Olisi ehkä voinut olla omaperäisempi tms. mutta mielestäni idea on kuitenkin ihan toimiva ja toteutettu ihan mukiinmenevästi.


Kaipuu
Kaipuun lähtötilanne oli ehkä kaikista paras. Meillä oli selkeä visio kuvasta ja sen tarinasta. Ideanahan oli siis kaipuu lapsuuteen, kun aikuisiällä ymmärtää, ettei sen aikaiseen kauneuteen enää voi palata. Myös maskeerauksessa onnistuin mielestäni oikein hyvin. Ihme sinänsä, sillä aikataulumme oli aika tiukka. Valmiit kuvat näyttävät ihan hyviltä, mutta voisivat kyllä olla parempiakin. Idea olisi ehkä voinut välittyä vielä selkeämmin. Lähinnä tuo oli minun mokani. Olisin voinut ilmeelläni enemmän viestittää tunnetta.




Pelko
Meille jäi ehkä puoli tuntia aikaa toteuttaa pelkokuvat, ihan kaikkine maskeerauksineen päivineen. Joten kiire oli, mutta otoksista ei tullut lainkaan huonoja. Manattiin aluksi huonoa valoa ja tulevaa paskaa laatua, mutta huomattiin, että oikeastaan kuvien tärähtäminen olikin sangen edullista lopputuloksen kannalta. Se, että kuvat eivät olleet niin selkeitä, toi niihin kivasti tunnelmaa.  




Sitten vähän näitä muita kuvia:



Viimeisenä uusin musiikillinen rakkaus:

torstai 15. maaliskuuta 2012

All she saw was a silhouette of a gun - far away on the other side

Voisin sanoa, että tämä päivä oli jopa ihan hyvä, sillä kävimme Janitan kanssa markkinoilla, jotka järjestettiin Mikkelin torilla. Pienethän ne olivat, mutta söpöt sinänsä. Tuollaiset tapahtumat kuuluvat kotikaupunkini hyviin puoliin: rakastan kaikenlaisia markkinoita, Kirkkopuiston kesäkonsertteja ynnä muuta sellaista. En oikeastaan tiedä, mikä niissä viehättää, kun en minä markkinoiltakaan hirveästi mitään ostellut ja puistokeikoillakaan harvoin soittaa mieleisiäni bändejä. Kai se on vain se tunnelma.

Joka tapauksessa, minulla oli ihan hauskaa. Ostin vähän todella suloisia ja herkullisen näköisiä englantilaisia toffeita, joita sitten Janitan kanssa testailtiin. Kyllä ne näyttivät paremmilta kuin maistuivat, mutteivät siltikään olleet varsinaisesti mitään kuraa. Sitä paitsi myyjä oli oikein sydämellinen. Myöhemmin kävin myös ihanien tyttökaverieni kanssa syömässä, sekä Sannan kanssa muun muassa kirpparilla.

Stressi minua tosin vaivaa ja pahasti. Historian kirjoitukset ovat aivan ovella ja lukutilanteeni on surkea. Kieltämättä tunnen itseni epäonnistujaksi. En vain jotenkin osaa päntätä noita kirjoja. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, että oppisin pakottamalla itseni siihen. Olen ylipäänsä huono pakottamaan itseäni yhtään mihinkään. Teen kyllä paljon sellaisten asioiden eteen, jotka minua kiinnostavat, mutta tällä hetkellä ei inspaa hissan pänttääminen. Sen sijaan olen viime aikoina kirjoitellut aika paljon. Varsinaista huippua en kuitenkaan koe saavuttaneeni, josta olen erittäin närkästynyt. En tunnu olevan lähellekään sitä, vaan tekstini pysyvät samalla tutun turvallisella tasollaan. Tästä haluaisin päästä eroon. Tarvitsisin nyt inspiraation johonkin oikein ravistelevaan tekstiin - ehkä saisin siten hieman väriä harmaaseen mielialaani.

Viimeisenä voisin vastata tällaiseen jännään kyselyyn. En itse tykkää lukea blogeja, joissa niitä on paljon, mutta joku satunnainen sopivaan väliin tuskin haittaa ketään. Ainakin toivon niin.

Osa 1 – Esittele itsesi ja elämäsi noin suurin piirtein
- Heippa, olen Bels, 18-vuotias kirjailijanalku. Asun Mikkelissä, mihin minulla on aika ristiriitainen suhtautuminen. Elämääni kuuluu tällä hetkellä lähinnä stressiä YO- ja muista kirjoituksista.

Osa 2 – Eka rakkaus
- Jani.

Osa 3 – Minun vanhempani
- Ovat molemmat omalla tavallaan vaikuttaneet suuresti elämääni.

Osa 4 – Tätä olen syönyt tänään
- Sipsejä, Amarillon jälkkäriä ja englantilaista toffeeta. Varsin monipuolista, eikö?

Osa 5 – Parasta musiikkia
- Voimakas ja mahtipontinen musiikki, jonka soitinkirjo on mahdollisesti laaja. Tärkeintä on kuitenkin, että siinä on sitä jotain. Että biisi iskee. Sitä ei voi sanoin selittää, se on vain tunne, joka tulee tai ei tule.

Osa 6 – Minun päiväni
- Oli ihan mukiinmenevä.

Osa 7 – Paras ystäväni
- Näitä on monia. Toki Jani, muutama tyttökaveri ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä tietokoneeni. Ainakin vietän sen kanssa eniten aikaa. :D

Osa 8 – Kouluaikani
- On nykyisin yhtä lusmuamista. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.

Osa 9 – Uskoni
- Uskon jonkinlaiseen korkeampaan voimaan, mutten osaa sanoa tarkkaan, että millaiseen. Olen havainnut uskovani jossain määrin myös kohtaloon.

Osa 10 – Rakastan
- Näitä asioita on paljon, mutta sanotaan, että kirjoittaminen. Jos se vietäisiin minulta, voisin saman tien hypätä sillalta alas.

Osa 11 – Sisarukset
- Löytyy kolme veljenpuolikasta.

Osa 12 – Käsilaukussani
- Siellä on kuule vaikka mitä. Koulutavaraa, syötävää, meikkejä, rahaa ja miljoona kuittia.

Osa 13 – Tällä viikolla
- Olen ollut oikein kunnon lusmu, mutta samaan aikaan myös stressaantuneempi kuin pitkiin aikoihin.

Osa 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
- Äääh, en jaksa luetella.

Osa 15 – Unelmani
- Tämän maailman olemuksen pakeneminen & tulla onnelliseksi.

Osa 16 – Eka suudelmani
- Oli joskus ala-asteella.

Osa 17 – Mieleisin muistoni
- Näitä on monia. Lapsuusmuistoilla on toki aivan erityinen paikka sydämessäni.

Osa 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
- Hmm, olisikohan joku lapsuuden syntymäpäivistä. Halusin aina jonkun teeman juhliini, välillä se oli prinsessaa, välillä viidakkoa ja välillä kauhua. Isälläni ja äitipuolellani oli tapana lavastaa yksi huone täysin teeman mukaiseksi. Oli älyttömän jännittävää joutua suorittamaan tuollaisessa huoneessa tehtäviä, kun jouduin varomaan milloin mitäkin kummitusta tai kannibaaliheimon päällikköä. (Mua huvittaa vieläkin ajatella iskää siinä afroperuukissa.)

Osa 19 – Kaduttaa
- että mässytän näitä sipsejä. Pitäisi syödä terveellisemmin.

Osa 20 – Tässä kuussa
- kirjoitukset loppuvat. ♥

Osa 21 – Ikimuistoinen tapahtuma
- Öö... No ainakin se, että äkkäsin tänään saaneni ruotsin 5-kurssista kasin. Olin jo heittänyt toivoni koko aineen suhteen ja tuo numero tuli ihan puun takaa. Valoi kieltämättä hieman uskoa itseeni opiskelijana.

Osa 22 – Paras muisto viime kesältä
- Lukekaa edellisiä päivityksiäni, niin eiköhän sieltä löydy useampikin. En halua ruveta toistamaan itseäni.

Osa 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
- Outin heitot asiaan kuin asiaan. Tuo tyttö on pelastanut minut niin monelta ahdistavalta tunteelta humoristisilla letkautuksillaan. Lisäksi toisinaan myös kirjoittaminen. Välillä se vaan pahentaa fiiliksiä, mutta olen valmis tekemään uhrauksia hyvän tekstin vuoksi.

Osa 24 – Tämä saa minut itkemään
- Liian moni asia. Olen nykyään toisinaan kuin joku vesiputous. Mutta jos pitää yksi asia sanoa niin koskettavat kirjat.

Osa 25 – Jos saisin toivoa mitä vain
- niin toivoisin, että maailmassa olisi enemmän kaltaisiani ihmisiä. (Tämä kohta on tainnut aiheuttaa jotain väärinkäsityksiä. En siis tarkoita, että olisin täydellinen ihminen, jonkalaisia olisi maailman oltava pullollaan, vaan haluaisin maailmaan enemmän ihmisiä, joiden kanssa voisin tuntea yhteenkuuluvuutta samankaltaisten ajatusmaailmojen osalta.)

Osa 26 – Pelkään
- kasvojeni menettämistä.

Osa 27 – Suosikkipaikkani
- Oma koti kaikkine muistoineen.

Osa 28 – Ikävöin
- Kesää ja tällä hetkellä myös inspiraatiotani.

Osa 29 – Tähän pyrin
- Kehittymään ihmisenä niin paljon kuin suinkin voin.

Osa 30 – Soittolistallani
Deathlike Silence - Moonlight Shadow
Abney Park - Dear Ophelia
Emilie Autumn - What If
Mary Magdalan - The Dark Passenger
+ Nox Arcanan Winter's Eve - levyn kappaleet

Osa 31 – Viimeinen hetki josta haluan tässä kertoa
- Hmm?

***

Muutamia kuvia markkinoilta:






lauantai 10. maaliskuuta 2012

That's where you live, that's where you breathe.



Kutakuinkin tuolta näytän tänään ja täytyy sanoa että olen varsinainen tyytyväinen näihin kuviin, sen jälkeen kun olen katsellut jotain vuoden takaisia. Huhhuh. Nyt näytän kyllä paljon enemmän itseltäni. Mutta enpä nyt jaarittele enää tyylistäni tämän enempää, kun olen sitä tässä aika paljon tehnyt. Ei minulla oikein ole siihen liittyen mitään uutta sanottavaa. Kuvista vaan sen verran, että pahoittelen laatua. Mulla on täällä isäni luona vaan aikaisempaakin huonompi kamera käytössä...

Mutta voisin kirjoittaa vähän lauluprojekteistani. Laulutunnilla sain laulettavakseni Adelea, jota inhoan ihan tosissani. Sitä ette joudu täällä kuulemaan, vaan ajattelin lauleskella jotain ihan muuta. Puhuin aikaisemmin Breaking Benjaminin So Coldista, mutta saa nyt nähdä miten sen kanssa käy. Ei jotenkin enää inspaa. Sen sijaan Apocalyptican ja Cristina Scabbian S.O.S. (Anything But Love) olisi oikein herkullinen biisi. Se sopii äänelleni, pidän melodiasta ja lisäksi sanat ovat mielenkiintoiset. Voisin oikeastaan kirjoittaa tuon biisin pohjalta tekstinkin. Sitäkin pitää kuitenkin harkita. Riippuu ihan inspiraationi tilasta.

Seuraavassa postauksessa onkin varmaan jo luvassa jokin lauluvideo. Katsoo nyt, mikä biisi valmistuu ensimmäisenä. Joku päivä laitan tänne myös minun ja ystäväni Annin ottamia kuvia. Ne ovat osa hänen koulutyötään, jossa hänen täytyi kuvata eri tunnetiloja. Toistaiseksi Anni on ottanut minusta vain "ylpeys" - teemaisia kuvia, mutta hän sanoi haluavansa minut malliksi myös joihinkin muihin tunteisiin. (Muun muassa ahneuteen. Kertookohan nuo jotain minusta? :D)

Tästä tuli nyt tällainen pikapostaus ihan jo senkin vuoksi, että voin hieman huonosti eikä pääkään oikein pelaa.

torstai 8. maaliskuuta 2012

One Lovely Blog Award

Sainpa minäkin tämän imartelevan tunnustuksen sitten - jopa kahdelta bloggaajalta - vaikka en kyllä olisi ikinä osannut arvata. Suuret kiitokset paria aivan upeaa blogia pitävälle Nizurethille ja ihan älyttömän mielenkiintoista Satiinitaivasta pitävälle Suville!

1. Kerro linkin kera, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä tunnustus eteenpäin 15 blogille/bloggaajalle.

1. Haluan joku päivä ottaa jonkun suhteellisen pienen, mutta paljon merkitsevän tatuoinnin. Jotain omasta sielunmaisemastani todennäköisesti.
2. Rakastan kauhua kaikissa muodoissaan, mutta ainoastaan onnistunutta sellaista. Yleensä en ihmeemmin pelkää tuollaisia, mutta Lovecraft kyllä saa ihon kananlihalle. Poinsit siitä hänelle.
3. Olen historiafriikki. Keskiaika, barokki, rokokoo ja viktoriaaninen aika ovat lähellä sydäntä.
4. Olen kärkäs mielipiteissäni ja usein olen joutunut niiden takia pattitilanteisiin.
5. Suurimpia esikuviani ovat Edgar Allan Poe, Emilie Autumn ja Tuomas Holopainen.
6. Taide kaikissa muodoissaan on yksi elämäni tärkeimpiä asioita.
7. Päälle päin vaikutan kuulemani mukaan vihaiselta ja toisinaan jopa ylimieliseltä, mutta oikeasti olen ihan järjettömän herkkä ja jopa ylitunteellinen ihminen.

Tämä on varmaan jo laitettu ihan älyttömän monelle, mutta tuskin kukaan pahastuu useammasta tunnustuksesta. En kyllä viittätoistaa rupea metsästämään, mutta laitan nyt, mitkä mieleen tulevat:

Storyteller
Nette's Mysterial World
Life of Papercuts
Buduaari
Minttupastilleja ★
VivalaPinja
FORGOTTEN TEARS & FADED SMILES
Under the Thundercloud
My Dark World


Harmaasta arjeesta pakenemista

Minun naistenpäiväni on ollut sen verran arkinen, että nyt tekee mieli unelmoida jostain vähemmän tavallisesta. (Yhyy, Jani muisti minua vain hätäisellä hyvän naistenpäivän toivotuksella ja "mä en usko tuollaiseen hölynpölyyn" - toteamuksella. Olen ikuisesti katkera! No ei, kyllähän se kuskasi miua vaikka minne.:)) Tosi asiassahan minun pitäisi lukea ahkerana kirjoituksiin, mutten oikeen saa motivaatiota mistään. Pitäisi vain ajatella sitä opiskelupaikkaa, mutta tuon välivuoden takia mokoma tuntuu vielä aika kaukaiselta. No, jos minä nyt kuitenkin saisin tsempattua, koska haluan oikeasti päästä johonkin mukavaan yliopistoon. Jotain haluaisin tehdä kirjallisuuden ja taiteen parissa. Jyväskylän yliopistossa olisi niitä kumpaakin käsittelevä koulutus. Jostain syystä Jyväskylä ei kuitenkaan nappaa. Kaupunki on ihan kiva, mutta en halua muuttaa sinne. En halua myöskään Helsinkiin, koska se on vaan liian Helsinki. Eli jäljelle jäävät oikeastaan vain Turku ja Tampere. Turussa en ole hirveästi edes pyörinyt, lähinnä vain laivamatkojen yhteydessä, mutta se on mielestäni kaunis kaupunki. Tamperekin on kaupunkina kaunis ja lisäksi myös kaverini ovat suunnitelleet sinne suuntaamista. Joskus se oli minullekin ehdoton ykkönen, mutta näitä vaihtoehtoja on sen verran, että pitää nyt miettiä tarkkaan mitä tekee.

Opiskelupaikan valinta on yksi syy, miksi haluaisin kiertää Suomen kaupunkeja ensi kesänä. Listalle ei varmaan mahdu kuin joku pari tai kolme, koska rahoituskin pitää järjestää jostain. Porukoilta en viitsi kauheita summia pyytää, enkä mahdollisia kesätyötuloja halua käyttää pelkästään matkoihin. Yritin viime kesänä jankuttaa kavereille Turusta, mutta pitkä matka kaatoi suunnitelmat. Savonlinnaankin piti lähteä, mutta ulkomaanmatkat ja työt sattuivat sopivasti niin, ettei sattunut viikonloppua, jolloin koko porukka olisi ollut kasassa. Jos tänä vuonna olisi parempi tuuri.

Kesätöihinkin pitäisi mennä. Haluaisin ihan hirveästi kirjastoon, vaikka palkka nyt ei ole kaupungilla kummoinen. Se ei minua hirveästi haittaisi. Kirjastossa olisi mukavan rauhallista ja löytäisin varmasti hyviä kirjoja luettavaksi samalla. Idioottibimbojen naamojakaan ei tarvitsisi katsella, koska epäilen, ettei kirjasto ole heidän unelmapaikkansa viettää kesälomaa.

Viime kesäni oli oikeastaan aika kiva, vaikka siinäkin oli omat varjopuolensa. Koin kuitenkin aivan mahtavia hetkiä hyvässä seurassa, toisinaan heittäen aivot niin sanotusti narikkaan hauskaa pitäen ja usein myös filosofisia pohdiskellen. Mieleeni tulee erityisesti yksi kuuma päivä, jolloin olimme Rosan kanssa meillä, kuuntelimme klassista musiikkia ja pohdiskelimme elämän suuria kysymyksiä. Minulla on muutenkin kauhea ikävä kunnon keskusteluja, sellaisia oikeasti syviä ja filosofisia. Rosan kanssa tulee noiden lisäksi usein puhuttua myös kaikenlaisesta mystisestä ja yliluonnollisesta. Tiivistettynä monista lempipuheenaiheistani. Odotan myös kovasti kahdenkeskeisiä hetkisiä Janin kanssa ja kaveriporukalla pyörimistä. Muistan viime kesältä erään päivän, jolloin olimme rannassamme uimassa Sannan ja Rosan kanssa. Se oli myös yksi parhaista hetkistäni ja tuolloin sain varmaan myös yhdet elämäni parhaimmista nauruista. Oli vähällä etten hukkuneet siihen paikkaan. Janin kanssa mieleen tulevat etenkin hautausmaakävelyt. Rakastan kävellä hieman synkässä ja melankolisessa ympäristössä, joka huolimatta keskustan läheisyydestä, on myös rauhallinen paikka.

Kliseisesti sanottuna kesällä tuntuu kaikki olevan paremmin. Inspiraationikin voi aina paremmin kesäisin kuin jo pelkkä luonto ruokkii sitä. Toki talvikin on kaunista aikaa, mutta kesässä on minulle kuitenkin aivan omanlaisensa taika. Voisin vain yksinkertaisesti istua runokirjani kanssa jonkun lämpimän kesäpäivän. Mieluiten yksin. Se on sangen terapeuttista ja tulen samalla avartaaneeksi ajatusmaailmaani jonkin verran. On muuten paljon parempi keino oppia omista toimintatavoistaan, luonteestaan tai ihmisistä yleensä kuin toisinaan ahdistavillakin psykologian tunneilla istuminen. Tänäänkin käsiteltäessä pelkoja ja fobioita, opettaja näytti meille videon, jossa hämähäkki kipitti ruutuun ihan äkkiarvaamatta. Very nice, en meinannutkaan kuin saada sydänkohtauksen.

Toki on myös tapahtumia, joissa haluan käydä. Kuten lukijoilleni on varmaan jo käynyt hyvin selväksi, taide ja kirjallisuus ovat lähellä sydäntäni, joten niihin liittyvät tapahtumat toki kiinnostavat. Näitä saa muuten heitellä mulle kommenteilla. Tai ihan mitä tahansa teistä kiinnostavia tapahtumia. Niin ja haluan myös ehdottomasti käydä keskiaikamarkkinoilla, eivätkä festaritkaan ole poissuljettuja. (Jurassic nyt on aika must, kun se sattuu kotikaupungissa olemaan.)

Niin ja ehkä nyt vihdoinkin pääsisin käymään tuossa Tertin kartanossa pitkästä aikaa. Aivan ihana paikka nimittäin. Jos Mikkeliin satutte jostain syystä vahingossa eksymään kesäaikaan, niin suosittelen. 

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on?

P.S. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka jaksoi lukea koko postauksen.










keskiviikko 7. maaliskuuta 2012