maanantai 20. helmikuuta 2012

Penkkareista ja abiristeilystä

Nyt ovat kauan odotetut penkkarit ja abiristeily ohitse. Tuntuu jotenkin kummalliselta. Odotin noita tapahtumia kauheasti, eivätkä ne nyt olleetkaan niin ihmeellisiä kuin ajattelin. No, välillä oli kuitenkin ihan huippuhauskojakin hetkiä, etenkin penkkareissa.

Heräsin torstaina aamuviideltä tekemään meikkiä. Olin tuskaillut ties miten kauan millaisen maskeerauksen teen, sillä hahmoni oli kyllä fantasiahahmo, mutta sen oli kuitenkin tarkoitus näyttää jonkin verran ihmiseltä. Jos joku ei muista miksi olin pukeutunut tai ole lukenut aikaisempia penkkareihin liittyviä postauksiani, niin kyseessähän on siis oman kirjani hahmo Phoenix. Valitsin nimenomaan tuon hahmon, koska penkkareita pohtiessa häntä oli helppo syventää ja varmistuin niiden kautta monista Phoenixin ulkonäköpiirteistäkin. Voisin sanoa, että hahmo on nyt melkeinpä valmis. Linkitän tähän nyt vielä jo kerran linkittämäni tekstini Kuolemanvalot, joka on pieni avaus hahmoon, jos jotakin nyt sattuu kiinnostamaan.

Minähän olin siis Janin luona yötä, lähinnä auttaakseni poikaystävääni maskeerauksessa, mutta hän sai sen loppujen lopuksi hoidettua vallan hyvin itsekin. Minulla oli ehkä omassani isommat ongelmat, kun korvat täytyi liimata ja tuo kyseinen liima nyt sattui olemaan erittäin sottaavaa. Lopuksi sormeni olivatkin kauttaaltaan kasvoväristä valkoiseksi värjäytyneessä liimassa. Onneksi kuitenkin selvisin niin tuosta kuin muistakin kriiseistäni asuni suhteen ja pääsimme lähtemään potkijaisiin.

Omasta mielestäni potkijaiset olivat aika tylsät. En kuitenkaan syytä siitä järjestäjiä, sillä en yleensäkään tykkää tuollaisista tilaisuuksista ihmeemmin. Niinpä en menettänyt paljoa, kun jouduin lähtemään salista hetkeksi huilimaan pahan olon takia. Ohjelmaanhan kuului lähinnä pukukisa, Mikkelin lukion Idols (joka oli kyllä aika hauska! :D) ja muita vastaavia kilpailuja. Toki sitten myös stipendien jako, jossa nyt ei suurempia yllätyksiä ilmaantunut. Monet noista saattoi arvata jo ennen kuin stipendin saajaa oli nimetty. Noita olisi kyllä voinut olla enemmän. Ei siitä kai mitään ihmeemmin voittanut, joten miksei toimikunta nyt olisi voinut nähdä pikkuisen vaivaa muutaman nimikkeen eteen?

Mutta joo, sitten lähdettiinkin jo heittelemään karkkia. Täytyy sanoa, että lapset osaavat olla nykyään todella röhkeitä. Itse en todellakaan uskaltanut mennä pienenä repimään abeja vaatteista ja karkkipusseista, vaan odotin kiltisti, että he heittivät karkkia. Nyt lapset kiljuivat sitä, saartoivat rinkiin, yrittivät varastaa pusseja ja kuulin jopa, että erään pojan asua oltiin revitty rikki. Tuli vain sellainen olo, että äkkiä karkuun. Rekasta oli huomattavasti kivempi heitellä karkkeja, kun ei ollut ketään repimässä vaatteista. Kovaäänistä puuhaa sekin kyllä oli, kun kaikki huusivat, mutta sehän nyt vain kuuluu asiaan. Itsekin kiljuin ihan pokkana "Aamuja nolla" ja "Koulu on loppu", vaikka tosi asiassa teen vielä muutaman kurssin pitäessäni välivuotta. Ei tuossa tilanteessa vaan oikein voinut olla huutamatta, etenkään kun en ole mikään hiljainen persoona muutenkaan. Luokkanikin yllätti positiivisesti. Meidän luokkahenkemme on ollut aina vähän hajanainen, mutta rekassa se oli yllättävän yhtenäinen. Mukava juttu, sillä tuo ajelu oli viimeinen kerta sillä porukalla yhtään missään. Pakko myöntää, että on pikkuisen haikea olo.

Ajelun jälkeen lähdin vielä hetkeksi Janille ennen kuin menin Outille, jossa minun oli tarkoitus valmistautua iltaan. En kuitenkaan kerjennyt olla Outilla kauhean pitkään, sillä suunnitelmat muuttuivat sen verran, että ennen baaria suunnistinkin vielä Sannalle. Tyttöjen kanssa otettiin vähän kuvia, korkattiin juomia, kuunneltiin musiikkia ja juorutuiltiin. Niin ja minähän tapani mukaan halusin jossain vaiheessa välttämättä laulaa. Täytyy myöntää, ettei tuo hiprakkavetoni ehkä ollut parhaimpiani.

Illan baari ei ollut tällä kertaa teinihelvettinäkin tunnettettu Kharma vaan Wilhelm. Täytyy sanoa, että tuosta paikasta yllätyin positiivisesti. Kharmassa ihmiset vaan hinkkaavat itseään toisiinsa ja juovat ihan liikaa. Wilhelmissä voi keskustellakin, sillä tanssilattia on sen verran erillään muista tiloista. Musiikki ei jumputa koko ajan korvan juuressa. Onhan Kharmassakin alakerta, mutta siellä ei ole koskaan ketään ja tunnelma on vähän liian kahvilamainen. Wilhelmissä oli koko ajan hauskaa, juttelimme, toisinaan tanssimme ja lauloimme karaokea. Tapasin monipuolisesti ihmisiä ja vietin aikaa niin ihanien ystävien, tuttujen kuin kultanikin kanssa. Ilta oli aika täydellinen, mutta tunnelma alkoi muuttua hitusen huvittavaksi jossain vaiheessa, kun vanhempaa porukkaa alkoi tulla sisään ja känniset, melkein keski-ikäiset miehet yrittivät iskeä abityttöjä. Tuossa vaiheessa ruvettiin tilailemaan taksia takaisin Janille.

Oli varsin helpottavaa päästä nukkumaan. Aamulla kunto ei ollut kamala, muttei olo mikään hyväkään ollut. Päästiin kuitenkin lähtemään bussille ja lievä krapulointi jatkui sitten siellä. Syöminen onneksi helpotti oloa ja pian olikin aika jo ruveta vähän naukkailemaan juomia risteilyä varten.

Terminaalissa alkoi meno jo olla ihan kohtuullisen korkealla. Ainakin meillä mikkeliläisillä. Alkoi nimittäin perinteinen sotahuuto, joka siis koostui vain siitä, että kaikki mikkeliläiset kiljuivat yhteen ääneen kotikaupunkinsa nimeä. Paikkakuntalaisemme kun ovat jo vuosien ajan kiusanneet muita abeja tämäntyyppisellä huutamisella. Tilannetta ei mitenkään parantanut se, että oltiin kuulemma suurin koulu tuolla. Olihan tuo huutaminen ehkä typerää, mutta ainakin oli hauskaa. Joillakin muiden kaupunkien abeilla kyllä kiehui ja kiehuu edelleen, ainakin mitä olne kuullut Facebook-tapahtumassa keskusteltavan. Toiset taas vain lähtivät innoissaan mukaan huutoon, eikä meitä todellakaan voi syyttää kaikesta kiljumisesta. Mutta joo, kyllä me muutakin tehtiin kuin vain huudettiin. Kierreltiin vähän baareja, pidettiin hauskaa siellä ja toki buffetissa. Ruoan laatu oli vaihtelevaa. Äyriäiset ja jälkiruoat olivat hirveitä, mutta lihaleike ja kermaperunat olivat oikein hyviä. Viini oli pahaa ja kalja maistui yllättävän hyvältä sen jälkeen. Seuraavana päivänä ei ollut ylttäen yhtään paha olo, vaan lähdettiin Janin ja tyttöjen kanssa ihan kohtuullisen pirteinä ostamaan suklaa- ja karkkivuoria, juomia, sekä Glamour-tupakkaa, jota itse tosin vien vaan kavereilleni Outille ja Annille, kun en itse polta. Minun oli myös aivan pakko ostaa ihana kissapehmolelu, sillä en hennonnut jättää sitä kauppaan. Kaikkea sitä tarttuukin matkaan. Bussimatkasta Mikkeliin on parempi olla sanomatta mitään. Sen verran jänniä tapahtumia siellä joutui seurailemaan.
(Penkkariasu: Hattu, miekka, korvat ja ripset sekalaisesti eri naamiaisasukaupoista, korsetti ja hame Back Streetiltä, paita ikivanha, ei mitään hajua mistä se on, pitkävartiset kengät Sannan. Abiristeily: Korsetti Back Streetistä, toppi Gina Tricotista, koru Cybershopista, kengät Nellyltä ja hame Morticiasta.)

4 kommenttia: