maanantai 30. tammikuuta 2012

Minä taiteilijana + muutamia kuvia päivän asusta

Minun elämässäni taide on ollut aina voimakkaasti esillä, muodossa tai toisessa. Ensimmäinen hätkähdyttävä kokemukseni siitä liittyy varmastikin niihin kertoihin, kun mummoni luki minulle Suomalaisten satujen helmiä - kirjaa. Se oli minusta todella ihmeellinen teos kymmenine satumaailmoineen. Erittäin kaunis niin tarinoiltaan kuin kuvitukseltaankin. Muistan, kun sairaana ollessani pyysin mummon lukemaan aina vain uuden sadun edellisen perään. Minä rakastin niitä. Rakastin niissä elämistä, sillä mielessäni aina jatkoin noita kertomuksia, lisäsin niihin uusia henkilöitä tai juonenkäänteitä.

Pienenä omat päänsisäiset tarinani eivät kuitenkaan olleet vielä kenenkään muun tavoitettavissa. Sen sijaan minä lauloin erittäin paljon, sillä pidin siitä, kuinka kaikki hiljentyivät kuuntelemaan kappaleen tarinaa ja minun ääntäni. Vielä en kuitenkaan ollut löytänyt laulamisen koko merkitystä itselleni. Lapsena lauloin aika paljon lastenlauluja ja kouluikäisenä sitten mainstream-musiikkia. Kaikkea mahdollista, mitä radiosta nyt sattui tulemaan.

Myös kirjoittaminen astui mukaan kuvioihin kouluikäisenä. Ensimmäinen kirjoittamani tarina taisi olla kertomus avaruuslentäjästä. Eihän se mikään kauhean kummoinen juttu ollut, mutta nosti hymyn huulilleni löydettyäni tuon tarinan kaapin pohjalta monta vuotta jälkeenpäin.

Minä myös piirtelin ala-asteella. Olin pari kertaa jopa erilaisilla kuvataidekursseilla. Eihän töihini tuolloin mitään maailmaa mullistavia ajatuksia liittynyt, mutta minä pidin tekemisestä kovasti. Enimmäkseen minä varmaankin taiteilin prinsessoja ja kukkia. Aika tavanomaisia pikkutyttöjen juttuja.

Yläasteella ymmärrykseni asioista kasvoi jonkin verran. Aloin vuodattaa teoksiini myös henkilökohtaisia tunteitani. Etenkin noihin piirroksiin ja laulamiseen. Kirjoittaminen oli tosin vielä lähinnä teiniromaanien ja angstirunojen tasolla. Niiden, joita kukaan ei tule koskaan näkemään. Piirrokseni sen sijaan taisivat tuolloin keskittyä erilaisiin mystiikka-aiheisiin. Aika paljon muistan piirrelleeni enkeleitä, demoneita ja muuta vastaavaa. Lauluharrastukseni alkoi taas kehittyä uudenlaiseen suuntaan musiikkimakuni muuttuessa. Tuohon aikaan se oli lähinnä rockia. Laulussa suurempi tavoitteeni oli kuitenkin onnistua koskettamaan ihmisiä. Halusin tuoda tarinan entistä voimakkaammin esille ja pyrkiä tukemaan sitä ääneni avuin. Tuohon aikaan turhautti eniten se, että ääneni ei ollut tarpeeksi vahva biiseihin, joita tahdoin laulaa. Usein ne menivät myös liian korkealle. Laulunopettajien vähäisyyden takia olin aika neuvoton. Pelkäsin musiikkiopistoon hakemista, enkä oikein ollut perillä siitä, mitä kaikkea siellä opiskeluun sisältyisi.

Kävin jossain äänenmuodostuksen ryhmässä yläasteaikoinani, mutta vasta peruskoulun jälkeen, uskallettuani pyrkiä musiikkiopistoon ja päästessäni sinne, alkoi ääneni kehittyä kovempaa vauhtia. Noihin aikoihin, lukion kynnyksellä, koen muuttuneeni hyvin paljon. Voisin sanoa, että taiteellinen minäni puhkesi tuolloin kukkaan aivan uudella tapaa. Monet elämänasenteeni muokkaantuivat ja näin maailman täysin uusin silmin. Toki tämä vaikutti myöskin harrastuksiini - joista oikeastaan tuli ennemminkin elämäntapa.

Lauluharrastuksessani alkoi näkyä jälleen uusi tyyli - metalli. Valitettavasti myös biisien vaativuustaso nousi. Kuuntelemieni bändien, muun muassa Within Temptationin ja Nightwishin, biisit kun eivät ole mitenkään kamalan helppoja. Kova harjoittelu palkittiin kuitenkin tässäkin asiassa - nykyään pystyn laulamaan paljon vaikeampia biisejä kuin pari vuotta sitten. Niin hengitystekniikka, äänen vahvuus kuin äänialakin ovat kehittyneet. Nykyään pystyn laulamaan itseäni paljon voimakkaammin koskettavaa musiikkia. Onnistumisen riemu on saanut minut harjoittelemaan entistä innokkaammin. Ties miten vaikeisiin biiseihin minä vielä yllän!

Kirjoittamisen suhteen kaikki muuttui vielä radikaalimmin. Aloin kirjoittamaan minulle henkilökohtaisesti entistä tärkeämpiä tekstejä. Lisäksi minulle avautui aivan uusia näkökulmia, kun toisinaan yritin esimerkiksi mennä kaverini pään sisään ja kirjoittaa tekstin hänen kannaltaan. Aloin hyödyntämään erilaisia rooleja, jotka sitten tykkäsin välillä kääntää aivan ylösalaisin. Näihin aikoihin hyödynsin paljon fanfictionia, mutta myös novellinpoikasia tuli kirjoiteltua. Myös runoissa muutokset olivat erittäin suuria. Sanavarastoni laajeni ja teksteihin alkoi kätkeytyä enemmän ideaa. Ne eivät olleet enää jonkun säälittävän ihastuksen perään itkemistä, vaan alkoivat sisältää monenlaisia teemoja, sekä enemmän syvyyttä. Myös kirjaideat alkoivat pyöriä mielessäni aktiivisemmin. Tässä vaiheessa löin lukkoon ainakin esikoiskirjani genren, joka oli mikäs muukaan kuin fantasia. Viimeisten parin vuoden aikana olen myös tavoittanut oman tyylini kirjoittajana. Ennen harhailin aika paljon erilaisissa genreissä, jotka eivät välttämättä olleet minun juttuni. Kirjoitin jopa ällöttävän yli-imeliä juttuja, jollaista en nykyään voisi kuvitellakaan raapustelevani. Tajusin, että minun vahvin alani on synkähkö fantasia, kauhu ja romantiikka. Minun tekstini eivät myöskään ole sieltä kevyimmästä päästä, eivätkä sovellu hömppäkirjallisuudesta nauttiville, järkyttäviä teemoja kavahtaville henkilöille.

Nyt fantasiakirjanikin on saanut raamit. Minulla on vihdoinkin idea, joka tuntuu todella omalta. Aikaisemmin nuo ovat olleet hieman vieraita, eivät huonoja, mutteivät minua. Tämä nykyinen ideani sen sijaan on jotain aivan muuta. Tämä on se lopullinen, jotenkin sen vain tietää.

Piirtämiseen olen löytänyt uuden palon aivan lähiviikkoina. Minä suorastaan pursuan ideoita, ainut vain, että olen vähän samassa vaiheessa kuin laulun suhteen yläasteella. Tekniikkani ei ole vielä hioutunut tarpeeksi hyväksi toteuttaakseni niitä. En kuitenkaan vajoa epätoivoon, sillä olen oppinut, että harjoittelu todella tekee mestarin.

Joskus olin kauhean masentunut, sillä olin aivan varma, ettei minusta tule mitään, enkä ole tarpeeksi hyvä missään. Ajattelin, että minulla on kyllä lahjoja, mutta niin on helvetti miljoonalla muullakin. Nyt olen kuitenkin saanut enemmän itseluottamusta. Olen löytänyt itseni ja tiedän päämääräni. Eniten haluan koskettaa ihmisiä ja tuoda oman taiteellisen minäni nähtäväksi, kuultavaksi ja luettavaksi. Tahdon tuoda satumaailmani kirjan sivuille, tunteeni musiikkiin ja sielunmaisemani paperille.

***

(bolero, toppi ja housut Gina Tricotista, korsetti Back Streetiltä, kengät K-Kengästä, vyön sain poikaystävältä ja koru on äiskän antama.)

Voi että olen rakastunut näihin biiseihin, kuunnelkaa ihmeessä!



P.S. Idea "Minä taiteilijana" on osittain lainattu Storyteller-blogista, jonka kirjoittaja Yas oli loihtunut kivan merkinnän omasta historiastaan kirjoittajana. Kyseinen blogi on muutenkin erittäin mielenkiintoinen ja suosittelen sitä kaikille taiteilijanelämästä ja ylipäänsä taiteesta kiinnostuneille.

2 kommenttia:

  1. Hei kiitoksia tästä tekstistä, tää oli hieno kuvaus siitä miten sä olet kehittynyt taiteilijana. Tulikin mieleen että voisit tehdä joskus samantyyppisen tekstin kuvineen siitä miten tyylisi (vaatteissa jne. siis) on kehittynyt :)

    Mutta hei, hyvää työtä. Sulla on hieno blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Sofia! Niin ja tuo postausideasi on loistava. Voisinkin toteuttaa sen tässä lähipäivinä. :)

      Poista