torstai 19. tammikuuta 2012

Kuukauden kymmenen kuunnelluinta


Beauty of the Bestia kuuntelin joskus pari vuotta sitten erittäin ahkerasti ja nyt se on jälleen palannut soittolistalle. Sanat ovat kauniit ja kersi tarttuva. Tarja kuullostaa tässä kappaleessa aivan upealle. Tämä on minun mielestäni yksi hänelle parhaiten sopivista biiseistä.


Jälleen yksi nostalgiabiisi. Savin' me oli nimittäin viisitoistavuotiaana ehdoton lempibiisini. Saatoin kuunnella kappaleen vaikka ties kuinka monta kertaa uudestaan ja uudestaan, enkä koskaan kyllästynyt siihen varsinaisesti. Nyt olen taas kuunnellut biisiä enemmän. Miksi sitten? No ensinnäkin melodia on erittäin tarttuva ja toimiva. Sanat ovat tavallaan aika osuvat omalle kohdalleni. Minulle ratkaiseva tekijä tässä biisissä on kuitenkin tunnelma. Sitä on aika vaikea kuvailla. Kuullostaako aivan oudolta jos sanoisin sen olevan haikea ja toiveikas samaan aikaan? Äh, nevermind, tässä on kuitenkin sellainen rotkon reunalla seisomisen fiilis, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Harmi, ettei Nickelbackilta ole tullut tämän veroisia biisejä enää...


Nemossa viehättää sen käsittelemät aiheet. Kuulumattomuus mihinkään, yksinäisyys ja tietämättömyys siitä, kuka oikeastaan on. Lisäksi tässä biisissä viehättää melodia ja soitinkokoonpano, eikä saa unohtaa myöskään Tarjan jälleen upeasti onnistunutta laulusuoritusta. Voisin jaaritella Nemosta ties kuinka kauan, mutta taidan nyt kuitenkin jättää tämän selityksen lyhyemmäksi. Tämä on kuitenkin vain kuukauden kuunnelluimmat lista, johon en ajatellut hirveitä ajalyysejä kirjoittaa. Ehkä voisin joku toinen kerta tehdä "Puhuttelevimmat kappaleet" - listan.


The Regret on ollut tuttu biisi jo kauan, mutta kovempaan kulutukseen se on tullut vasta äskettäin. Tykkään sanoista ja kertsin energisyydestä. Tätä olen myös laulellut paljon, koska biisi nyt sattuu sopimaan aika hyvin äänelleni. Ainut vaikeus on toinen säkeistö, jossa meinaa henki loppua kesken. Joka tapauksessa, biisi on loistava ja kiva laulaa!


Tässä kappaleessa on jotenkin kehtolaulumainen tunnelma aluksi, mutta loppua kohden tuo fiilis karisee. Se ei ole mielestäni kuitenkaan yhtään huono juttu. Loppu on tässä biisissä se tarttuva kohta, jota sitten laulelee itsekseen kotona huomaamattaankin. Olisin voinut kuunnella tätä kappaletta pidempäänkin, mutta toisaalta biisin lyhyydessä piilee osa sen viehätysvoimasta. Rauhallisen kaunis kappale.

Tämä ei tosiaan taida olla paras merkintä ihmisille, jotka eivät kestä folk rockia. Varmaan puolet tämän merkinnän biiseistä ovat sitä. :D Mutta joo, itse biisiin. Soitinkokoonpano on mielenkiintoinen, kuten Lyrielille on tyypillistä. Melodia on tarttuva ja biisin tarina minun makuuni. Ihanan sadunomainen.


Ancient Bards on minulle aivan uusi tuttavuus, mutta tykästyin The Birth of Eviliin saman tien sen kuultuani. Sanat eivät ole kummalliset, vaan aika perinteinen fantasiatarina, eikä sitäkään ole kovin perusteellisesti kerrottu. Tässä on kuitenkin tosi kiva tunnelma. Lisäksi biisi on erittäin tarttuva.

Black Veil on ihan kiva, aggressiivinen kappale. En ole tähän mitenkään ihastunut, mutta ihan hyvä biisi joka tapauksessa. En tiedä, kuullostaako hyvältä vai huonolta, että laulaja vetää oikein karskia screamoa, mutta normaali ääni on hyvinkin peruspoppimainen. Ihan jännä yhdistelmä sinänsä, mutta kuullostaa kieltämättä vähän oudolta minun korvaani.

Olen aina pitänyt Swan Lakesta ihan kokonaisuutena. Tämä kappale on erittäin kiva versio finalesta.
P.S. Ihan tällein btw, tuolla The Agonistin Alissalla on ihana tyyli ja onhan tuo aika kauniskin. Pitäisiköhän tässä olla vähän kateellinen... :D

Jos joku olisi kuvaillut minulle Firewingisiä kappaleena ennen ensimmäistä kuuntelukertaani, en varmaankaan olisi koskaan kuunnellut sitä. Minulle tulee mieleen laulajan äänestä hieman vanha rock, enkä yleensä välitä tuollaisista äänistä. Tämä kuitenkin iski kivan ja valoisan tunnelman puolesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti