maanantai 30. tammikuuta 2012

Minä taiteilijana + muutamia kuvia päivän asusta

Minun elämässäni taide on ollut aina voimakkaasti esillä, muodossa tai toisessa. Ensimmäinen hätkähdyttävä kokemukseni siitä liittyy varmastikin niihin kertoihin, kun mummoni luki minulle Suomalaisten satujen helmiä - kirjaa. Se oli minusta todella ihmeellinen teos kymmenine satumaailmoineen. Erittäin kaunis niin tarinoiltaan kuin kuvitukseltaankin. Muistan, kun sairaana ollessani pyysin mummon lukemaan aina vain uuden sadun edellisen perään. Minä rakastin niitä. Rakastin niissä elämistä, sillä mielessäni aina jatkoin noita kertomuksia, lisäsin niihin uusia henkilöitä tai juonenkäänteitä.

Pienenä omat päänsisäiset tarinani eivät kuitenkaan olleet vielä kenenkään muun tavoitettavissa. Sen sijaan minä lauloin erittäin paljon, sillä pidin siitä, kuinka kaikki hiljentyivät kuuntelemaan kappaleen tarinaa ja minun ääntäni. Vielä en kuitenkaan ollut löytänyt laulamisen koko merkitystä itselleni. Lapsena lauloin aika paljon lastenlauluja ja kouluikäisenä sitten mainstream-musiikkia. Kaikkea mahdollista, mitä radiosta nyt sattui tulemaan.

Myös kirjoittaminen astui mukaan kuvioihin kouluikäisenä. Ensimmäinen kirjoittamani tarina taisi olla kertomus avaruuslentäjästä. Eihän se mikään kauhean kummoinen juttu ollut, mutta nosti hymyn huulilleni löydettyäni tuon tarinan kaapin pohjalta monta vuotta jälkeenpäin.

Minä myös piirtelin ala-asteella. Olin pari kertaa jopa erilaisilla kuvataidekursseilla. Eihän töihini tuolloin mitään maailmaa mullistavia ajatuksia liittynyt, mutta minä pidin tekemisestä kovasti. Enimmäkseen minä varmaankin taiteilin prinsessoja ja kukkia. Aika tavanomaisia pikkutyttöjen juttuja.

Yläasteella ymmärrykseni asioista kasvoi jonkin verran. Aloin vuodattaa teoksiini myös henkilökohtaisia tunteitani. Etenkin noihin piirroksiin ja laulamiseen. Kirjoittaminen oli tosin vielä lähinnä teiniromaanien ja angstirunojen tasolla. Niiden, joita kukaan ei tule koskaan näkemään. Piirrokseni sen sijaan taisivat tuolloin keskittyä erilaisiin mystiikka-aiheisiin. Aika paljon muistan piirrelleeni enkeleitä, demoneita ja muuta vastaavaa. Lauluharrastukseni alkoi taas kehittyä uudenlaiseen suuntaan musiikkimakuni muuttuessa. Tuohon aikaan se oli lähinnä rockia. Laulussa suurempi tavoitteeni oli kuitenkin onnistua koskettamaan ihmisiä. Halusin tuoda tarinan entistä voimakkaammin esille ja pyrkiä tukemaan sitä ääneni avuin. Tuohon aikaan turhautti eniten se, että ääneni ei ollut tarpeeksi vahva biiseihin, joita tahdoin laulaa. Usein ne menivät myös liian korkealle. Laulunopettajien vähäisyyden takia olin aika neuvoton. Pelkäsin musiikkiopistoon hakemista, enkä oikein ollut perillä siitä, mitä kaikkea siellä opiskeluun sisältyisi.

Kävin jossain äänenmuodostuksen ryhmässä yläasteaikoinani, mutta vasta peruskoulun jälkeen, uskallettuani pyrkiä musiikkiopistoon ja päästessäni sinne, alkoi ääneni kehittyä kovempaa vauhtia. Noihin aikoihin, lukion kynnyksellä, koen muuttuneeni hyvin paljon. Voisin sanoa, että taiteellinen minäni puhkesi tuolloin kukkaan aivan uudella tapaa. Monet elämänasenteeni muokkaantuivat ja näin maailman täysin uusin silmin. Toki tämä vaikutti myöskin harrastuksiini - joista oikeastaan tuli ennemminkin elämäntapa.

Lauluharrastuksessani alkoi näkyä jälleen uusi tyyli - metalli. Valitettavasti myös biisien vaativuustaso nousi. Kuuntelemieni bändien, muun muassa Within Temptationin ja Nightwishin, biisit kun eivät ole mitenkään kamalan helppoja. Kova harjoittelu palkittiin kuitenkin tässäkin asiassa - nykyään pystyn laulamaan paljon vaikeampia biisejä kuin pari vuotta sitten. Niin hengitystekniikka, äänen vahvuus kuin äänialakin ovat kehittyneet. Nykyään pystyn laulamaan itseäni paljon voimakkaammin koskettavaa musiikkia. Onnistumisen riemu on saanut minut harjoittelemaan entistä innokkaammin. Ties miten vaikeisiin biiseihin minä vielä yllän!

Kirjoittamisen suhteen kaikki muuttui vielä radikaalimmin. Aloin kirjoittamaan minulle henkilökohtaisesti entistä tärkeämpiä tekstejä. Lisäksi minulle avautui aivan uusia näkökulmia, kun toisinaan yritin esimerkiksi mennä kaverini pään sisään ja kirjoittaa tekstin hänen kannaltaan. Aloin hyödyntämään erilaisia rooleja, jotka sitten tykkäsin välillä kääntää aivan ylösalaisin. Näihin aikoihin hyödynsin paljon fanfictionia, mutta myös novellinpoikasia tuli kirjoiteltua. Myös runoissa muutokset olivat erittäin suuria. Sanavarastoni laajeni ja teksteihin alkoi kätkeytyä enemmän ideaa. Ne eivät olleet enää jonkun säälittävän ihastuksen perään itkemistä, vaan alkoivat sisältää monenlaisia teemoja, sekä enemmän syvyyttä. Myös kirjaideat alkoivat pyöriä mielessäni aktiivisemmin. Tässä vaiheessa löin lukkoon ainakin esikoiskirjani genren, joka oli mikäs muukaan kuin fantasia. Viimeisten parin vuoden aikana olen myös tavoittanut oman tyylini kirjoittajana. Ennen harhailin aika paljon erilaisissa genreissä, jotka eivät välttämättä olleet minun juttuni. Kirjoitin jopa ällöttävän yli-imeliä juttuja, jollaista en nykyään voisi kuvitellakaan raapustelevani. Tajusin, että minun vahvin alani on synkähkö fantasia, kauhu ja romantiikka. Minun tekstini eivät myöskään ole sieltä kevyimmästä päästä, eivätkä sovellu hömppäkirjallisuudesta nauttiville, järkyttäviä teemoja kavahtaville henkilöille.

Nyt fantasiakirjanikin on saanut raamit. Minulla on vihdoinkin idea, joka tuntuu todella omalta. Aikaisemmin nuo ovat olleet hieman vieraita, eivät huonoja, mutteivät minua. Tämä nykyinen ideani sen sijaan on jotain aivan muuta. Tämä on se lopullinen, jotenkin sen vain tietää.

Piirtämiseen olen löytänyt uuden palon aivan lähiviikkoina. Minä suorastaan pursuan ideoita, ainut vain, että olen vähän samassa vaiheessa kuin laulun suhteen yläasteella. Tekniikkani ei ole vielä hioutunut tarpeeksi hyväksi toteuttaakseni niitä. En kuitenkaan vajoa epätoivoon, sillä olen oppinut, että harjoittelu todella tekee mestarin.

Joskus olin kauhean masentunut, sillä olin aivan varma, ettei minusta tule mitään, enkä ole tarpeeksi hyvä missään. Ajattelin, että minulla on kyllä lahjoja, mutta niin on helvetti miljoonalla muullakin. Nyt olen kuitenkin saanut enemmän itseluottamusta. Olen löytänyt itseni ja tiedän päämääräni. Eniten haluan koskettaa ihmisiä ja tuoda oman taiteellisen minäni nähtäväksi, kuultavaksi ja luettavaksi. Tahdon tuoda satumaailmani kirjan sivuille, tunteeni musiikkiin ja sielunmaisemani paperille.

***

(bolero, toppi ja housut Gina Tricotista, korsetti Back Streetiltä, kengät K-Kengästä, vyön sain poikaystävältä ja koru on äiskän antama.)

Voi että olen rakastunut näihin biiseihin, kuunnelkaa ihmeessä!



P.S. Idea "Minä taiteilijana" on osittain lainattu Storyteller-blogista, jonka kirjoittaja Yas oli loihtunut kivan merkinnän omasta historiastaan kirjoittajana. Kyseinen blogi on muutenkin erittäin mielenkiintoinen ja suosittelen sitä kaikille taiteilijanelämästä ja ylipäänsä taiteesta kiinnostuneille.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kauan kaivattu ostos

Ostinpa Backstreetiltä ihan tavallisen mustan korsetin. Vihdoinkin. Olen sitä mieltä, että ennen kuin ostin yhtään koristeellista tai värillistä korsettia, minun olisi pitänyt tehdä tämä hankinta. Sopii aika lailla kaikkien vaatteiden kanssa nimittäin. Esimerkiksi tuo violettini kun ei mene kovin monen värin kanssa...

Mutta joo, tässä vähän kuvia uudesta korsetista ja eilisen päivän asusta yleensä:

Korsetti ja paita Backstreetiltä, hame H&M:ltä, koru irroitettava osa Blackgroupin paidasta.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Blogin uudistamisesta

Minun tekisi hirveästi mieli pistää koko blogi uuteen uskoon. Tämä ulkoasu tuntuu jo pikkuisen tylsältä, eikä varsinaisesti minulle sopivalta. Värit pysyisivät yhä mustavalkoisena, mutta haluaisin uuden mallin. Pitäisi kai alkaa selailemaan netistä vaihtoehtoja. (Jos tiedätte jonkun sivun, josta löytyisi kivoja, niin saa toki linkata!)

Olen myös miettinyt blogin nimen vaihtamista. Hauraita sirpaleita utopiasta ei oikein kuvaa tätä enää. Kuvasi ehkä pari vuotta sitten, mutta niin blogi kuin minä itsekin olemme muuttuneet tässä matkan varrella. Olen pyöritellyt joitakin nimiä mielessäni, mutten oikein ole ollut tyytyväinen mihinkään. Teetän varmaankin kyselyn asiasta sitten kun olen muutamia sopivia väsäillyt.

Sitten on iänikuinen ongelma, nimittäin tuo boksit tuossa alanurkassa. Nuo, mistä voi valita, oliko merkintä inspiroiva, tylsä, yms. Pari päivää sitten nuo olivat vielä "ihastuin" ja "vihastuin", mutten kokenut loppujen lopuksi saavani niistä mitään. Mieluummin olisin saanut kommentin, jossa olisi kerrottu, mikä tekstissä oli hyvää ja mikä ei. Siksipä vaihdoin ne, mutten oikeastaan vieläkään ole tyytyväinen. Nyt kun joku klikkaa vaikkapa, että merkintä on turha, alan miettiä, että miksi se on turha. Kaipaisin perusteluja. Palautetta on kiva saada, mutta muutama ruksi noissa ruuduissa ei tunnu kertovan minulle tarpeeksi. Siksi olen miettinyt jopa noiden poistamista. Etenkin, kun ne ovat aivan loistava tapa anonyymeille mollata ihan vain omaksi huvikseen - ei siksi, että merkinnässä olisi varsinaisesti vikaa. Varmaan viikko sitten, kun minulla oli vielä "ihastuin" ja "vihastuin" - ruksit, huomasin että yhtäkkiä monen sivun pituudelta jokaiseen merkintään oli tullut "vihastuin" - kohtaan yksi klikkaus lisään. Aloin miettiä, että onko koko hommassa järkeä, kun jotkut vain käyttävät sitä päästäkseen jotenkin ilmoittamaan, että blogini on heidän mielestään täyttä paskaa.(Ihmettelen suuresti, että joku jaksaa ihan huvikseen selata blogiani niin pitkälle, jos ei siitä pidä.) Tai sitten kyse on jostain henkilökohtaisesta, vaikea sanoa. Mutta niin, pointti on nyt se, että haluaisin perusteltua palautetta. Etenkin jos se on negatiivista, sillä silloin voisin ehkä jotenkin parantaa tätä blogia. Pääasiassahan minä kirjoitan tätä itselleni, mutta kritiikin kautta huomaisin mahdollisesti itsekin sellaiset puutteet, joita en muuten ehkä tajuaisi. Mutta joo, pitää nyt katsoa miten painikkeiden kanssa käy. Ehkä ne jäävät, ehkä eivät, aika näyttää.

Viimeinen juttu on nuo kuvat, jotka jäävät kauhean pieniksi ja huonolaatuisiksi, kiitos tuon bloggerin lataussysteemin. Tietääkö kukaan mitään kikkaa, jolla ne saisi parempilaatuisina ja isompina ladatuksi blogiin? Joku jo mainitsi minulle, että kuvasivustojen (mm. photobucket) kautta onnistuu, mutten haluaisi jaella kuviani muualle nettiin enää.

Kertokaa ihmeessä, jos teillä on ideoita blogin kehittämiseen näiden teemojen ulkopuoleltakin (postausideoita yms.). Ties vaikka inspiroituisin niistä tai vaikka niin ei kävisikään, niin otan jokaisen ehdotuksen lämmöllä vastaan.

torstai 19. tammikuuta 2012

Kuukauden kymmenen kuunnelluinta


Beauty of the Bestia kuuntelin joskus pari vuotta sitten erittäin ahkerasti ja nyt se on jälleen palannut soittolistalle. Sanat ovat kauniit ja kersi tarttuva. Tarja kuullostaa tässä kappaleessa aivan upealle. Tämä on minun mielestäni yksi hänelle parhaiten sopivista biiseistä.


Jälleen yksi nostalgiabiisi. Savin' me oli nimittäin viisitoistavuotiaana ehdoton lempibiisini. Saatoin kuunnella kappaleen vaikka ties kuinka monta kertaa uudestaan ja uudestaan, enkä koskaan kyllästynyt siihen varsinaisesti. Nyt olen taas kuunnellut biisiä enemmän. Miksi sitten? No ensinnäkin melodia on erittäin tarttuva ja toimiva. Sanat ovat tavallaan aika osuvat omalle kohdalleni. Minulle ratkaiseva tekijä tässä biisissä on kuitenkin tunnelma. Sitä on aika vaikea kuvailla. Kuullostaako aivan oudolta jos sanoisin sen olevan haikea ja toiveikas samaan aikaan? Äh, nevermind, tässä on kuitenkin sellainen rotkon reunalla seisomisen fiilis, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Harmi, ettei Nickelbackilta ole tullut tämän veroisia biisejä enää...


Nemossa viehättää sen käsittelemät aiheet. Kuulumattomuus mihinkään, yksinäisyys ja tietämättömyys siitä, kuka oikeastaan on. Lisäksi tässä biisissä viehättää melodia ja soitinkokoonpano, eikä saa unohtaa myöskään Tarjan jälleen upeasti onnistunutta laulusuoritusta. Voisin jaaritella Nemosta ties kuinka kauan, mutta taidan nyt kuitenkin jättää tämän selityksen lyhyemmäksi. Tämä on kuitenkin vain kuukauden kuunnelluimmat lista, johon en ajatellut hirveitä ajalyysejä kirjoittaa. Ehkä voisin joku toinen kerta tehdä "Puhuttelevimmat kappaleet" - listan.


The Regret on ollut tuttu biisi jo kauan, mutta kovempaan kulutukseen se on tullut vasta äskettäin. Tykkään sanoista ja kertsin energisyydestä. Tätä olen myös laulellut paljon, koska biisi nyt sattuu sopimaan aika hyvin äänelleni. Ainut vaikeus on toinen säkeistö, jossa meinaa henki loppua kesken. Joka tapauksessa, biisi on loistava ja kiva laulaa!


Tässä kappaleessa on jotenkin kehtolaulumainen tunnelma aluksi, mutta loppua kohden tuo fiilis karisee. Se ei ole mielestäni kuitenkaan yhtään huono juttu. Loppu on tässä biisissä se tarttuva kohta, jota sitten laulelee itsekseen kotona huomaamattaankin. Olisin voinut kuunnella tätä kappaletta pidempäänkin, mutta toisaalta biisin lyhyydessä piilee osa sen viehätysvoimasta. Rauhallisen kaunis kappale.

Tämä ei tosiaan taida olla paras merkintä ihmisille, jotka eivät kestä folk rockia. Varmaan puolet tämän merkinnän biiseistä ovat sitä. :D Mutta joo, itse biisiin. Soitinkokoonpano on mielenkiintoinen, kuten Lyrielille on tyypillistä. Melodia on tarttuva ja biisin tarina minun makuuni. Ihanan sadunomainen.


Ancient Bards on minulle aivan uusi tuttavuus, mutta tykästyin The Birth of Eviliin saman tien sen kuultuani. Sanat eivät ole kummalliset, vaan aika perinteinen fantasiatarina, eikä sitäkään ole kovin perusteellisesti kerrottu. Tässä on kuitenkin tosi kiva tunnelma. Lisäksi biisi on erittäin tarttuva.

Black Veil on ihan kiva, aggressiivinen kappale. En ole tähän mitenkään ihastunut, mutta ihan hyvä biisi joka tapauksessa. En tiedä, kuullostaako hyvältä vai huonolta, että laulaja vetää oikein karskia screamoa, mutta normaali ääni on hyvinkin peruspoppimainen. Ihan jännä yhdistelmä sinänsä, mutta kuullostaa kieltämättä vähän oudolta minun korvaani.

Olen aina pitänyt Swan Lakesta ihan kokonaisuutena. Tämä kappale on erittäin kiva versio finalesta.
P.S. Ihan tällein btw, tuolla The Agonistin Alissalla on ihana tyyli ja onhan tuo aika kauniskin. Pitäisiköhän tässä olla vähän kateellinen... :D

Jos joku olisi kuvaillut minulle Firewingisiä kappaleena ennen ensimmäistä kuuntelukertaani, en varmaankaan olisi koskaan kuunnellut sitä. Minulle tulee mieleen laulajan äänestä hieman vanha rock, enkä yleensä välitä tuollaisista äänistä. Tämä kuitenkin iski kivan ja valoisan tunnelman puolesta.

torstai 12. tammikuuta 2012

Taidepostaus

Eli jälleen muutamia töitäni. Näitä alkaa jo olla sen verran, että voisi miettiä uutta blogia piirrustuksilleni. Tämän blogin tarkoituksena ei kuitenkaan ole esitellä pelkästään vain piirrustustaitojani, vaan elämäntyyliäni ja kiinnostuksenkohteitani. Mitä olette mieltä asiasta?

***

For my foreing readers: There are lots of my works in my blog and that's why I have started to think if I started a new blog for them. Do you think it's a good idea?

***

Dragon Age Origins - Zevran

Lilith

Random tyttö. Älkää kiltit katsoko sitä kaulaa ja rintakehää, mokasin ne. Alunperin tarkoitukseni oli jättää ne paljaaksi, mutta violettia levisi sen verran, että oli pakko tehdä tytölle paita. Syy miksi se on noin tönkkö on, että epätoivoisten korjausyritysteni aikana paperi kului sen verran, että työstä olisi tullut reikäinen, jos olisin yhtään enempää kuluttanut kaulan aluetta.

Oman fantasiakirjani päähenkilön, Aravelin, suunnittelua.

Oman fantasiakirjani keskeisen hahmon, Oscarin, suunnittelua.

Yön lapset
Tämä on ensimmäinen eläintyöni sitten... yläasteen..? Ala-asteen? Muistan kyllä välttäneeni koulussa aina eläintöitä, koska en mielestäni osannut eläimiä piirtää. Nyt päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja alkaa harjoittelemaan. Lopputulos ei ollut niin kamala kuin kuvittelin aluksi.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Penkkariasuja

Alkaa nuo penkkarit (ja kirjoitukset, apua!) lähestyä vähitellen, joten olisi äkkiä keksittävä jostakin sopiva asu. Vaihtoehtoja minulla on monia. Niistä pitäisi vain osata päättää. Haluaisitteko rakkaat lukiani kertoa mielipiteenne asuvaihtoehdoistani?

1. Jääkuningatar
Hahmona jää- tai lumikuningatar, miksi häntä tahtookin kutsua on aina kiehtonut minua. Siitä asti oikeastaan, kun pienenä näin Andersenin satuun perustuvan piirretyn hänestä. En kuitenkaan olisi nimenomaan Andersenin Lumikuningatar, sillä haluaisin tehdä hahmosta omani. Onhan mytologioissakin vastaavia hahmoja. Ei minun tarvitse olla välttämättä juuri kyseisen satusedän hahmo.
+ Asusta on helppo tehdä näyttävä ja vaikuttava.
+ Rakastan satuteemaa.
+ Helppo tehdä yksilölliseksi.
- Mistä hankin valkoisia vaatteita/asusteita?

2. Oopperan kummitus
Rakastan The Phantom of the Operaa sekä elokuvana että kirjana, (musikaali on valitettavasti näkemättä) jonka vuoksi tämä vaihtoehto. Naisellisuus on kuitenkin minulle tärkeää, joten muuttaisin kummituksen naispuoliseksi. Joku voisi kysyä, miksen pukeudu sitten Christineksi, mutta hän ei inspiroi minua samalla tavalla kuin itse kummitus.
+ Helppo toteuttaa.
+ Näyttävä asu.
- Hahmossa ei suuremmin mitään omaa.

3. Haltija
Haltijat ovat kiehtoneet minua siitä lähtien kun luin Taru Sormusten Herrasta - kirjan. En tietenkään olisi mikään randomhaltija, vaan keksisin itselleni tarinan ja persoonallisuuden. (Rakastan hahmojen luontia!)
+ Satuhahmot on aina kivoja.
+ Mahdollisuus luoda hahmo täysin itse.
- Korvien yms. penkominen netistä vaivalloista.
- Ilman korvia asusta saattaa jäädä epäselväksi mikä olen.

4. Demoni
Lilith, succubus vai oma keksintö? Tästä riittää monenlaiseen asuun. Demonit kiehtovat suuresti salaperäisen synkkyytensä vuoksi, eikä olisi ollenkaan mahdottomuus, että itsekin esiintyisin penkkareissa sellaisena.
+ Monipuolinen.
- Vaara muuttua kliseiseksi.

4. Erzebet Bathory
Nuoruutensa säilyttääkseen nuorten neitsyiden veressä kylpenyt 1500-luvulla elänyt aristokraatti. (Ihmisenä vai henkiolentona, se on vielä auki.) Erittäin inspiroiva henkilö, hänestä saa muutenkin paljon irti vaikka millä taiteen alalla.
+ Suhteellisen helppo toteuttaa.
+ Moni tietää hahmon ja vaikkei tietäisikään niin asu ei vaikuta päättömältä.
+ Asusta voi tulla turhan tavanomainen.
Pakko muuten linkittää vielä yksi aiheeseen liittyvä kappale:


Siinä ne olikin. Sanokaa ihmeessä mielipiteenne asuista/mikä on paras! Saa myös ehdottaa jotakin muuta. Olisin myös kiinnostunut kuulemaan millaisia asuja teillä lukijoilla on ollut/tulee olemaan!