torstai 13. lokakuuta 2011

Ei enää pakkopullaa tänne, kiitos

Varoitan jo etukäteen, ettei tämä merkintä tule sisältämään mitään erityistä ajatusta. Tämä on lähinnä terapeuttista liirumlaarumia. Sattuu nyt tuntumaan hyvältä selittää kaikenlaista mietteistään. Etenkin, kun tuntuu olevan jotenkin rauhaton olo. Yritän auttaa sitä klassisella musiikilla. Tällä hetkellä soi Swan Lakesta The Dance of Queen Swan. Usein klassinen toimii minulla lähinnä taustamusiikkina, mutta tämä nimenomainen kappale ja muutama muu vetoavat suoraan tunteisiini. Ehkä tämä siis ei ole paras valinta levottomaan olooni, mutta tuntuu silti, että juuri tätä minun täytyy kuunnella.

Huomaan löytäväni yhä useammin itseni ajattelemasta asioita, joita minun täytyisi tehdä. Täytyisi liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, tehdä koulujuttuja ahkerammin ja välttää lusmuilua. Mutta miten voisin olla vaatimatta itseltäni kaikkea tuota, kun tiedän pystyväni vaatimiini asioihin jos vain oikeasti yritän? Etenkin kun tiedän, että saamattomuus voi tuoda mukanaan ikäviä seuraamuksia.

Tänään laiskuus vei kyllä voiton. En ole liikkunut pientä jumppailua lukuunottamatta ja koulukin on jäänyt erittäin vähälle huomiolle. Lusmuilua on tullut harrastettua jonkin verran. Terveellinen ruokavaliokin on ollut vähän niin ja näin.

Voi kun vain saisin itseäni niskasta kiinni. Mutta minkäs teet, kun voimia vain ei löydy. Olen niin lopen kyllästynyt tähän puurtamiseen. Joinakin päivinä sitä vain haluaisi jäädä peiton alle haaveilemaan mahdottomia. (Ei niin, etteikö niin olisi koskaan käynyt.) Todellisuus osaa toisinaan olla turhan julma. On niin monia asioita elämässäni, jotka haluaisin muuttaa. Mutta niin, pahemminkin voisi kyllä olla. Ehkä ryven kurjuudessani aivan turhaan, ken tietää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti