tiistai 27. syyskuuta 2011

Viimeinen naula Facebookin arkkuun - ainakin mitä tulee minun käyttäjätiliini

Päivittämisen myötä Facebookista tulee lähinnä vakoilupalvelu. Koulutoveritkin voivat saada nyt toisistaan selville enemmän kuin koskaan - pahimmillaan stalkattavansa jokaisen liikkeen.

Facebook on koko ajan kulkenut huonompaan suuntaan siitä hetkestä, kun sen tein. Aluksi meno vaikutti ihan mukiinmenevältä, vaikka ihmiset kirjoittivatkin turhaakin turhempia tilapäivityksiä ja chat ei aina oikein ottanut toimiakseen. Sitten tulivat kysymykset, jotka täyttivät etusivun. Ei siinä muuten mitään, mutta kun nämä kyselyt olivat usein turhaakin turhempia. Myönnän itsekin vastanneeni muutamaan tarpeettomaan, mutta se vaihe meni nopeasti ohi. Lähiaikoina olen vastaillut vain mielenkiintoisiin kysymyksiin. Kaikki muut eivät valitettavasti ole toimineet yhtä järkevästi, vaan yhäkin typeriä kymyksiä pomppi etusivulle, josta niitä on ärsyttävä ruksia pois.

Kysymyksistä en jaksanut marista, mutta sitten tuli vanhoja tilapäivityksiä kirkuva sivupalkki. Joo, kyllähän se muistuttaa kivoistakin asioista, mutta joukossa voi olla myös huonoja muistoja. Toki on aivan oma vika, jos tiloihinsa on mennyt henkilökohtaisuuksia valittamaan, mutten nyt aja takaa aivan sitä. Jokin pikkuinenkin juttu tai vain ajankohta saattaa muistuttaa huonoista muistoista. Tilat voi kyllä aina poistaa, mutta jaksaako niitä kaikkia sitten kukaan selata läpi poistaakseen muutaman epämieluisan. Ei todellakaan.

Myös uutispalkki on häiritsevä. Minua ei todellakaan kiinnosta kuka tykkää kenenkin kuvasta tai mitä tilaa joku luokkalaiseni kommentoi. Lähinnä se vain ärsyttää tuossa palkissa. Mitä hyötyä mokomasta edes oli? Tuossa tulee vain liikaa turhia päivityksiä näkyville. Kiinnostavien ihmisten tilat voi käydä katsomassa heidän profiileistaan.

Seuraava Facebookin uudistus onkin varsinaisen riemuvastaanoton saanut käyttäjän yksityisyydensuojan rikkominen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sivusto voi seurata mitä sivuja selailet myös silloin, kun et ole kirjautuneena sisään. Uudistuksen myötä kavereitakaan ei voi poistella yhtä anonyymisti kuin ennen: muutamalla klikilla näkee listan lisätyistä kavereista ja henkilöiden nimien kohdalla näkyy myös, löytyykö käyttäjä yhä listalta. Eikö nyt mennä liian pitkälle?

Minä en ainakaan jää Facebookiin. Huomenna on vuorossa tunnuksen poisto mokomalta vakoilusivustolta. Facebookin ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että siirtäisin tunnukseni sen pahimman kilpailijan, Google+:ssan huomaan. Kävin katsamassa kyllä tuonkin palvelun, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se ollut yhtään parempi. Minulla on kyllä muitakin keinoja pitää yhteyttä tuttaviini kuin tällaiset stalkkauspalvelut. Miksei FB lisää saman tien i-kirjainta nimensä perään, kun meno alkaa olla jo sen mukaista?

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Bloggailukriisi

Gremlinssiä ei saatu, mutta Saiturin joulu löydettiin Makuunista. En todellakaan kadu sen vuokraamista, sillä pidin Dickensin tarinan toteutuksesta erittäin paljon. Niin tarina kuin visuaalinenkin puoli oli aivan nappiin. Tuosta elokuvasta jäi erittäin hyvä olo.

Janin taiteilema ruusu.

(mekko Gina Tricot, paita Ranskasta, kengät Nelly.comista)

Ärsyttää, kun kamerani on niin surkea. Valaistus pitää olla juuri oikea tai kuvista tulee pelkkää pikselimössöä - kuten näkyy. Äiti kaavaili jossain vaiheessa järkkärin ostamista ja toivoin, että hän oli oikeasti tosissaan. Tuota nykyistä ihan ärsyttää käyttää. Kuvistakaan ei voi saada mitään ihmeellisiä, kun pitää ottaa aina samassa paikassa...

Minulla on taas kamala vaatekriisi. Haluaisin kauheasti kaikkea kivaa uutta, mutta kun makuni on niin vaativa. Joko on jotakin liikaa tai liian vähän. Gina Tricotin vaatteet eivät innosta, mutta toisaalta Blackgroupillakaan ei oikein ollut mitään kivaa. Minua ärsyttää myös, etten saa mitään fiksua postausta aikaiseksi. Viimeisimmät ovat olleet tylsiä naamakuvia tai jotain muuta vastaa loppujen lopuksi turhaa. Olisi ihanaa, jos inspiraatio mielipideteksteihin ja uusiin kuviin lähtisi kukkimaan. Tällä hetkelle olo tuntuu hyödyttömältä, eikä se ole hyvä, kun pitäisi alkaa kirjoittamaan puhetta bloggaamisesta.

Pintaraapaisuja pilvilinnoista

Minun kohdallani ei ole mitenkään yllättävää, että lauantain koulupäivä jäi väliin. Minulle riittää ne 5 päivää viikossa, enempää en jaksa. On sitä muutakin tekemistä.

Sain eilen idean kihartaa hiukseni. Vaaleisiin kiharat eivät mielestäni sopineet kovin hyvin. Näytin pikkutytöltä. Tummat hiukseni kuitenkin näyttivät yllättävän hyviltä kiharoilla. Kaiken lisäksi sain ne jopa pysymään. Yleensä kun hiukseni eivät oikein suostu pysymään kiharoilla, vaan suoristuvat saman tien. Siitä saan varmaankin kiittää uutta lakkaani.

Siinä on pari kuvaa. Toivottavasti noista nyt erottaa jotakin.

Kävimme Janin kanssa hieman ajelemassa ja vietimme rauhallista koti-iltaa baarireissun sijaan. Kharmaan menemme ehkä ensi viikonloppuna. Who knows. Tänään olisi varmaankin edessä vastaavanlainen päivä. Suunnitelmissa olisi leffailta. Ainakin katsomme hauskan Gremlins 2:sen. Yritän myös suostutella Janin katsomaan kanssani Saiturin joulun.

Eipä tässä kai enää muuta. Paitsi, että löysin sittenkin yhden syntymäpäiviltäni otetun kuvan minusta ja Janista:


P.s. Onpas outoa katsella kuvia vaaleasta itsestäni. Olen jo niin tottunut näihin tummiin!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Stressinkaikuja YO-kirjoituksista

Historian YO-koe oli sangen vaativa. Aiheet eivät todellakaan olleet sieltä tavallisimmasta päästä ja jokerikysymykset olivat pitkälti yhteiskuntaoppia. Olenhan minä sitäkin lueskellut, joten olisi varmaan pitänyt osata vastata niihinkin. Niin siinä kuitenkin kävi, ettei koe vastannut ollenkaan normaalia tasoani. Parhaiten osasin käsittääkseni kertoa löytyöretkistä ja intiaaneista, vaikka luulin selittäneeni jälkimmäisistä aivan puuta heinää. YTL:n vastausten mukaan olin nähtävästi kuitenkin pärjännyt ihan hyvin siinä kohdin. En usko, että saamani arvosana on kovin huono, mutta minulle ei kelpaa E:tä alempi, joten uusiksihan tuo taitaa mennä.

Nyt pitäisi sitten jaksaa käydä läpi vielä terveystieto ja englanti. Sen jälkeen on taas vähän taukoa. Englannin kuuntelusta sain onnekseni 69 pistettä, joka on parempi kuin normaali suoritukseni. Ennen olen päässyt kuuntelusta hädin tuskin läpi, mutta kirjallisesta on tullut 8-9 luokkaa. Jos nyt sitten onnistuisin saamaan kirjallisesta normaalia tasoa vastaavat pisteet niin voisin saada kenties hyvätkin arvosanat.

Terveystiedon en usko olevan vaikea. Kunhan luen vielä kertaalleen biologiaa sivuavat asiat, käsitteet ja kirjoittelen vaikka muutaman harjoitusesseen niin hyvin se menee.

Keväällä sitten olisi vuorossa ainakin äidinkieli, historian uusinta ja ruotsi. Sitten täytyisi vielä miettiä, kirjoitanko filosofian ja yhteiskuntaopin vai vaan toisen ja kenties uskonnon päälle. Yhteiskuntaoppi on hyvin laaja ja vaativa aine, jonka kirjoituksia varten täytyy seurata uutisiakin tarkasti, joten filosofia voisi olla sen puoleen parempi.

No, onneksi noita kokeita voi aina tehdä uudestaan jos menee penkin alle. Nyt lukuvire ei ole parhaimmillaan, mutta yritän silti suoriutua kokeista kunnialla.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kahdeksantoista ikävuoden paremmalla puolella

No nyt sitä ollaan sitten täysi-ikäisiä. Onpas kummallinen olo. Ei, en tunne itseäni mitenkään aikuisemmaksi kuin aikaisemminkaan, mutta tuntuu kuin olisin vasta ollut 15 ja odottanut tätä aikaa! Oli kyllä syytäkin odottaa, sillä elämäni on nyt paljon rikkaampaa kuin sillon. En tietenkään ollut löytänyt itseäni silloin eikä elämässäni ollut minulle muutamaa hyvin tärkeää ihmistä. Olihan siellä baarissakin ihan mukavaa ainakin osan ajasta.

Iltahan alkoi kotona Janin kanssa muutamalla Åttå Drinkerolla ja skumppalasillisilla. Hän myös antoi minulle maailman ihanimman synttärilahjan. Pusukuvamme kehystettynä ja itse paperista taittelemansa kukan, jonka sisältä löytyi ihana koru! Mielialakin sitten nousi alun hermostuneesta jonkin verran, jonka jälkeen lähdimme Sannan järkkäämään kämppään jatkamaan aloittelua. Siellä oli sitten muutama muukin kaveri ja muuta porukkaa. Meno oli kuitenkin aika laimea ennen baariin lähtöä. Suuntana oli siis perhetuttavamme omistama Kharma, jonne olin saanut kivan, pikkuisen V.I.P - tilan ja ilmaisen skumpan. (Kiitokset JP-ravintoloille siitä!) Siinähän sitten oltiin tietenkin aivan fiiliksissä, kaverini jopa enemmän kuin minä. (Ainakin Anni, joka oli jopa vuodattanut kyyneleen ajatellessaan, että "hänen pienensä" täyttää kahdeksantoista ja Rosa, jonka kiljumisesta Kharman V.I.P -tiloissa saattoi päätellä jotain!)

Drinkkejä tuli tilattua vain kaksi kappaletta, Sex on the Snow ja Optikko Laitinen. Kummatkin olivat oikein hyviä. Ihan hyvä kuitenkin, etten tullut maistelleeksi enempää. Join sopivasti ja ilta meni hyvin, vaikka loppuillasta tunnelma hieman latistuikin. Vähän kyllä hävetti jättää Kharman porukan siivottavaksi V.I.P-pöydän lattia, johon joku hutilo porukastamme oli kaatanut jäitä, sipsejä ja ties mitä muuta.

Noh, nyt ei valitettavasti tullut otettua kuvia. Kaikilta jäi kamera kotiin. Mutta pyrin ottamaan sellaisen mukaan seuraavalla kerralla, joka on todennäköisesti ensi viikon lauantaina. (Baarivaatteeni ovat muuten samat kuin edellisen merkinnän kuvissa.)

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kellonlyöntejä






(Mekko & karva Gina Tricot, kengät Nelly.com, koru Glitter?, vyö muinaisjäänne.)

torstai 15. syyskuuta 2011

Uusi väri päässä



tiistai 6. syyskuuta 2011

Yksin & yhdessä

Janilla on valokuvauskurssilla otsikolla nimetty projekti, johon olimme toissapäivänä ottamassa kuvia. Paikkana oli Mikkelinpuisto, jossa otimme myös muutaman muun otoksen. Tässä hieman satoa reissulta:


(Vaatteeni: Hame/mekko Vero Modasta, toppi Gina Tricotista, kengät Nelly.comista ja rusettikoru irroitettu Blackgroupin paidasta.)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Kultahippuja harmaudessa

Olen kirjoittanut moneen kertaan siitä, mitkä asiat minua ärsyttävät ja masentavat. Tämän blogin perusteella olen hyvin katkera ja alakuloinen ihminen, joka varmasti on suurilta osin tottakin. Nimenomaan siksi haluankin kirjoittaa vaiheeksi merkinnän, jossa kerron asioita, joista tulen hyvälle mielelle. Antaa siis palaa:

- Kiireettömyys eli mahdollisuus jäädä aamulla sänkyyn makaamaan sänkyyn useammaksikin tunniksi jos haluaa.
- Stressitön olotila eli viisikymmentä sivua historiaa luettuina päivän loputtua.
- Rakkaudentunnustus siltä oikealta henkilöltä eli kolme sanaa, katse, suudelma tai pienen pieni ele.
- Ajatus vapaudesta eli suunnitelma omasta pienestä asunnosta mieleiseksi sisustettuna.
- Uusi, mieleinen vaate eli pala persoonaa vartalolla.
- Täyskäännös eli peilistä tuijottava, kerrankin tuttu henkilö.
- Aistinautinnot eli pala suklaakakkua kermavaahdolla.
- Pieni pala hajonnutta itsetuntoa liimattuna takaisin eli kiitosta vaivannäöstä tai lahjoista.
- Tunne lentämisestä eli avoimesta auton ikkunasta tulviva tuuli hiuksissa.
- Sielun rauha eli kävely hautausmaalla kesäiltana.
- Vieraalla maalla eleleminen eli suurkaupungin mahdollisuuksien odotelleminen.
- Inspiraatio kukassa eli mahdollisuus toteuttaa itseään.
- Älykkyytensä havaitseminen eli päättelytehtävän vastauksen keksiminen.
- Naiseus eli huulipunaa ja korkokengät.
- Minä osana luontoa eli korkokengät nurkassa ja juokseminen märällä nurmikolla.
- Rajojen rikkominen eli pellolle kirmaaminen rakkaan perässä vaikka nilkat oolisivat nyrjähtää.
- Yhteenkuuluvuus eli toisen huppari päällä nukkuessa.
- Keskustelu eli loputtoman tiedon keruu.
- Laulaminen eli tuntemuksien alitajuntainen purku.
- Aito välittäminen eli anteeksi antaminen.
- Lepo eli hiljaisuus rakkaan kainalossa.
- Lahjakkuus eli ainutlaatuisuus, tarpeellisuus ja merkityksellisyys.
- Kauneus eli paloja paratiisista.