maanantai 29. elokuuta 2011

Vaupauden rajoista

Äidinkielen kurssilla minun täytyi valita Ylioppilastekstejä - kirjasta itselleni sopiva aihe ja kirjoittaa siitä essee. Otin aiheekseni vapauden rajat ja tulos oli mielestäni ihan kelvollinen. Pelkään, että tekstini rönsyilee hieman ja menee paikoittain pikkuisen aiheen vierestä, mutta tässähän vasta harjoitellaan. Pidän tekstiäni kuitenkin sen verran hyvänä, että sen kehtaa julkaista.

***

Väitetään, että yksi ihmisen onnen edellytyksistä vapaus. Taiteilija voi kokea olevansa vapaa maalatessaan ateljeessaan unelmiensa paratiisista eli toteuttaessaan itseään. Toinen taas kokee olevansa samaa, kun kylpee rahassa. Kolmannelle maallinen mammona ei merkitse mitään vaan läheisten ihmisten seura luo tunteen kahleettomasta olotilasta. Mutta onko todellista vapautta? Taiteilija ei voi luoda kuin jäljennöksen unelmastaan, sillä luonnonlait rajoittavat häntä. Toisen henkilön rahat voivat olla kiinni yrityksessä, joka voi milloin tahansa kaatua. Pelko menetyksestä siis nakertaa vapauden tunnetta. Läheisten ihmisten seuraa kaipaava taas joutuu olemaan erossa rakkaistaan työajalla, joka estää jatkuvan vapauden tunteen.

Päädymme tulokseen, että meidän jokaisen vapautta rajoitetaan monilla tavoilla. Jotkut rajoitukset liittyvät luonnonlakeihin, toiset meihin itseemme, kun taas jotkut sosiaaliseen ympäristöömme. Luonnonlakeihin liittyy esimerkiksi painovoima, joka estää meitä lentämästä. Voimme vaikuttaa asiaan rakentamalla lentokoneen ja kumoamalla esteen. Emme kuitenkaan voi edelleenkään omana itsenämme lentää, vaan käytämme apuvälinettä. Niinpä oikeastaan me itse emme lennä vaan tuo apuväline tekee sen puolestamme. Täten emme voi edelleenkään kumota kyseistä luonnonlakia ja vapautemme on yhä vajavainen.

Sosiaalinen ympäristömme rajoittaa meitä monilla tavoin. YK takaa meille sekä vapauksia että rajoituksia ihmisoikeuksillaan. Meillä on vapaus kommentoida maailman menoa kuten haluamme, mutta toisaalta emme saa tappaa toista ihmistä. Tätä tosin katsotaan välillä läpi sormien itsepuolustustilanteissa. Sellaisessa tapauksessa voimme kuitenkin ajatella, että hyökkääjä on itse kumonnut tuon rajoitteen karatessaan uhrinsa kimppuun. Hän luopuu myös oikeuksistaan rikkoessaan rajoitetta. Toki emme ole tällöinkään täysin vapaita tappamaan, koska toisen rikkomus voi olla sen verran harmiton, että surmaaminen ei olisi sille sopiva vastapaino vaan kohtuuton vääryys. Täten siitä tullaan yhä rankaisemaan.

Valtio rajoittaa meitä laeilla. Voimme toki rikkoa lakeja, mutta rangaistuksena joudumme vankilaan, jolloin vapautemme on entistä rajoittuneempaa. Saatamme myös joutua maksamaan sakkoja, joka voi myös vaikuttaa vapauteen. Esimerkiksi vapaus uuden veneen ostoon voi mennä, kun siihen säästetyt rahat menevätkin vahingonkorvaukseksi. Yhteisössä on myös muita sääntöjä kuin lakeja. Ne voivat olla esimerkiksi koulun järjestyssääntöjä. Niitä voi rikkoa kiusaamalla oppilastoveria, mutta tämän jälkeen saattaa joutua jälki-istuntoon, jolloin ei ole enää vapautta päättää siitä mitä tekee koulun jälkeen.

Myös kirjoittamattomat säännöt rajoittavat vapautta. Esimerkiksi kutsuilla oletetaan syötävän kohtuudella, eikä ahmittavan kaikkia tarjottavia. Näin siis voi rajoittua vapaus syödä itsensä kylläiseksi. Monet valitsevat säännön noudattamisen, sillä haluavat näyttää hyvältä muiden silmissä. Jos valitsee toisin voi pahimmillaan menettää vapautensa luoda uusia ihmiskontakteja kyseisissä juhlissa toisten ajatellessa syöjän käyttäytyvän sopimattomasti.

Kirjoittamattomia sääntöjä ovat myös monet ihmissuhteissa vallitsevat normit. Seurustelusuhteen aloittaessa saa vapauden olla intiimissä kontaktissa toisen osapuolen kanssa, mutta joutuu usein luopumaan mahdollisuudesta tapailla muita. Jos silti tekee näin voi menettää kumppaninsa ja näin luopua saamastaan vapaudesta. Myös ystävän tai perheenjäsenen voi menettää esimerkiksi rikkomalla rajoitusta, joka kieltää kertomasta heidän salaisuuksiaan eteenpäin. Toisaalta vaikka et rikkoisikaan mitään rajoituksia niin voit menettää vapauden tavata henkilöä jos tämä kuolee.

Edellinen esimerkki osoittaa, ettei kaikkiin vapauden rajoituksiin voi vaikuttaa itse, vaikka valitsisikin luopua jostakin saadakseen toisenlaisen vapauden. Tällaisia rajoitteita on myös oman päämme sisässä. Voimme luoda itse esteitä ajatuksemme vapaudelle joskus jopa itse sitä huomaamatta. Ajatuksiemme vapautta voi rajoittaa esimerkiksi koettu trauma, jolloin mieli voi kieltää itseään käsittelemästä asiaa. Se rajoittaa myös käyttäytymistämme. Moraalimme ja arvomme sanelevat toimintaamme ja omatuntomme alkaa soimaamaan jos toimimme niiden vastaisesti. Harva haluaa itselleen pahaa oloa, joka usein saa noudattamaan moraalia. Näin emme voi toimia täysin vapaasti.

Nämä kolme vapauden ulottuvuutta rajoitteineen kytkeytyvät usein yhteen. Moraali on persoonamme osa, mutta sitäkään emme ole valinneet itse täysin. Sosiaalinen ympäristömme on vaikuttanut monin paikoin siihen, mitä ajattelemme mistäkin. Esimerkiksi vanhemmat kertovat lapsilleen mikä on oikein ja mikä on väärin. Kloonaus taas on tehty fyysisesti mahdolliseksi, mutta monet eivät siltikään hyväksy sitä arvojensa takia.

Tulemme tulokseen, että olemme aina jollain tavalla rajoitettuja. Emme koskaan varsinaisesti vapaita. Jos onnistumme pääsemään yhdestä rajoitteesta, tulee tilalle usein toinen. On siis valittava rajoitteista ne, jotka itse hyväksyy parhaiten ja oikeuksista kaikista tärkeimmät. Aina niistäkään ei voi päättää itse, mutta tärkeimpiä vapauksia voi päästä lähemmäksi luopumalla toisarvoisista. Hyviä valintoja tehneet ihmiset eivät ole olleet koskaan täysin vapaita, mutta he ovat kuitenkin olleet onnellisia. Sellistäkin voi tehdä itselleen palatsin, jos sen sisustaa oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti