tiistai 2. elokuuta 2011

Heikkoja masennuskaikuja talvesta

"Miltäköhän tuntuisi omistaa siivet?" mietin katsellessani hämärää maisemaa, johon katulamput toivat oranssia valoaan. Sitä se yksi kaverikin mietti yläasteella, kun halusi pois täältä. Mutta en minä mitään sellaisia, tahtoisin vain olla vapaa. Lentäisin noiden puiden yllä ja olisin vihdoinkin etäällä kaikista kahleenomaisista rutiineista.

"Montakohan lämmintä päivää on vielä jäljellä?" Anni kysyy surumielisyys äänessään.
"Onhan niitä vielä. Viime Jurassickin oli vielä ihan lämmin."
"Mä en kyllä muista."
"No se nyt ei sinänsä ole ihme", naurahdan ilottomasti.

Annin kysymykseen kuitenkin kätkeytyi se tosiasia, että kesä on taas kohta ohi. Aivan liian nopeasti. Kohta tulee jälleen talvi ja tuo mukanaan jäätävät vastoinkäymisensä. Opiskelun ja sen mukana stressin. Olokin vain pahenee mokoman vuodenajan myötä. Mustaa, mustaa ja mustaa. Valkoista on vain lumi, mutta sekin on hemmetin kylmää ja märkää. No, ainakin saan tekstiä aikaiseksi jos en muuta. Saan taas yhden tilaisuuden tunnelmoida tragikoomista taiteilijanelämääni. Ehkä. No ihan sama, turha sitä nyt on miettiä. Päätä särkee.

"Että mä vihaan sitä biisiä: vielä on kesää jäljellä jne jne", tumma tyttö tuhahtaa.

Joo niin minäkin. Kuten kaikkea muutakin tekopirteää paskaa.

2 kommenttia:

  1. Lapsena en uskonut sitä, ettei ihminen v o i lentää. Ajattelin nousevani lentoon huitomalla kokoajan käsiä ja ottamalla vauhtia juoksemalla alas kellarinkattoa. Osaan lentää vain unissa. Lyhyitä matkoja kuten fasaani tai pidempiä.

    Kidutushelteiden myötä toivotan talven tervetulleeksi, vaikka kiroan kasvoja piiskaavia lumituiskuja ja pakkasia, jotka jäädyttävät kädet särkeviksi. Kotona on silloin hyvä olla.

    VastaaPoista
  2. Jep, näinhän minäkin ajattelin ja varmasti aika moni. :D

    Mutta siis niin, minuakaan eivät innosta liian kuumat kelit, mutten pidä talvestakaan. Harvaan keliin olen tyytyväinen. :D

    VastaaPoista