maanantai 29. elokuuta 2011

Vaupauden rajoista

Äidinkielen kurssilla minun täytyi valita Ylioppilastekstejä - kirjasta itselleni sopiva aihe ja kirjoittaa siitä essee. Otin aiheekseni vapauden rajat ja tulos oli mielestäni ihan kelvollinen. Pelkään, että tekstini rönsyilee hieman ja menee paikoittain pikkuisen aiheen vierestä, mutta tässähän vasta harjoitellaan. Pidän tekstiäni kuitenkin sen verran hyvänä, että sen kehtaa julkaista.

***

Väitetään, että yksi ihmisen onnen edellytyksistä vapaus. Taiteilija voi kokea olevansa vapaa maalatessaan ateljeessaan unelmiensa paratiisista eli toteuttaessaan itseään. Toinen taas kokee olevansa samaa, kun kylpee rahassa. Kolmannelle maallinen mammona ei merkitse mitään vaan läheisten ihmisten seura luo tunteen kahleettomasta olotilasta. Mutta onko todellista vapautta? Taiteilija ei voi luoda kuin jäljennöksen unelmastaan, sillä luonnonlait rajoittavat häntä. Toisen henkilön rahat voivat olla kiinni yrityksessä, joka voi milloin tahansa kaatua. Pelko menetyksestä siis nakertaa vapauden tunnetta. Läheisten ihmisten seuraa kaipaava taas joutuu olemaan erossa rakkaistaan työajalla, joka estää jatkuvan vapauden tunteen.

Päädymme tulokseen, että meidän jokaisen vapautta rajoitetaan monilla tavoilla. Jotkut rajoitukset liittyvät luonnonlakeihin, toiset meihin itseemme, kun taas jotkut sosiaaliseen ympäristöömme. Luonnonlakeihin liittyy esimerkiksi painovoima, joka estää meitä lentämästä. Voimme vaikuttaa asiaan rakentamalla lentokoneen ja kumoamalla esteen. Emme kuitenkaan voi edelleenkään omana itsenämme lentää, vaan käytämme apuvälinettä. Niinpä oikeastaan me itse emme lennä vaan tuo apuväline tekee sen puolestamme. Täten emme voi edelleenkään kumota kyseistä luonnonlakia ja vapautemme on yhä vajavainen.

Sosiaalinen ympäristömme rajoittaa meitä monilla tavoin. YK takaa meille sekä vapauksia että rajoituksia ihmisoikeuksillaan. Meillä on vapaus kommentoida maailman menoa kuten haluamme, mutta toisaalta emme saa tappaa toista ihmistä. Tätä tosin katsotaan välillä läpi sormien itsepuolustustilanteissa. Sellaisessa tapauksessa voimme kuitenkin ajatella, että hyökkääjä on itse kumonnut tuon rajoitteen karatessaan uhrinsa kimppuun. Hän luopuu myös oikeuksistaan rikkoessaan rajoitetta. Toki emme ole tällöinkään täysin vapaita tappamaan, koska toisen rikkomus voi olla sen verran harmiton, että surmaaminen ei olisi sille sopiva vastapaino vaan kohtuuton vääryys. Täten siitä tullaan yhä rankaisemaan.

Valtio rajoittaa meitä laeilla. Voimme toki rikkoa lakeja, mutta rangaistuksena joudumme vankilaan, jolloin vapautemme on entistä rajoittuneempaa. Saatamme myös joutua maksamaan sakkoja, joka voi myös vaikuttaa vapauteen. Esimerkiksi vapaus uuden veneen ostoon voi mennä, kun siihen säästetyt rahat menevätkin vahingonkorvaukseksi. Yhteisössä on myös muita sääntöjä kuin lakeja. Ne voivat olla esimerkiksi koulun järjestyssääntöjä. Niitä voi rikkoa kiusaamalla oppilastoveria, mutta tämän jälkeen saattaa joutua jälki-istuntoon, jolloin ei ole enää vapautta päättää siitä mitä tekee koulun jälkeen.

Myös kirjoittamattomat säännöt rajoittavat vapautta. Esimerkiksi kutsuilla oletetaan syötävän kohtuudella, eikä ahmittavan kaikkia tarjottavia. Näin siis voi rajoittua vapaus syödä itsensä kylläiseksi. Monet valitsevat säännön noudattamisen, sillä haluavat näyttää hyvältä muiden silmissä. Jos valitsee toisin voi pahimmillaan menettää vapautensa luoda uusia ihmiskontakteja kyseisissä juhlissa toisten ajatellessa syöjän käyttäytyvän sopimattomasti.

Kirjoittamattomia sääntöjä ovat myös monet ihmissuhteissa vallitsevat normit. Seurustelusuhteen aloittaessa saa vapauden olla intiimissä kontaktissa toisen osapuolen kanssa, mutta joutuu usein luopumaan mahdollisuudesta tapailla muita. Jos silti tekee näin voi menettää kumppaninsa ja näin luopua saamastaan vapaudesta. Myös ystävän tai perheenjäsenen voi menettää esimerkiksi rikkomalla rajoitusta, joka kieltää kertomasta heidän salaisuuksiaan eteenpäin. Toisaalta vaikka et rikkoisikaan mitään rajoituksia niin voit menettää vapauden tavata henkilöä jos tämä kuolee.

Edellinen esimerkki osoittaa, ettei kaikkiin vapauden rajoituksiin voi vaikuttaa itse, vaikka valitsisikin luopua jostakin saadakseen toisenlaisen vapauden. Tällaisia rajoitteita on myös oman päämme sisässä. Voimme luoda itse esteitä ajatuksemme vapaudelle joskus jopa itse sitä huomaamatta. Ajatuksiemme vapautta voi rajoittaa esimerkiksi koettu trauma, jolloin mieli voi kieltää itseään käsittelemästä asiaa. Se rajoittaa myös käyttäytymistämme. Moraalimme ja arvomme sanelevat toimintaamme ja omatuntomme alkaa soimaamaan jos toimimme niiden vastaisesti. Harva haluaa itselleen pahaa oloa, joka usein saa noudattamaan moraalia. Näin emme voi toimia täysin vapaasti.

Nämä kolme vapauden ulottuvuutta rajoitteineen kytkeytyvät usein yhteen. Moraali on persoonamme osa, mutta sitäkään emme ole valinneet itse täysin. Sosiaalinen ympäristömme on vaikuttanut monin paikoin siihen, mitä ajattelemme mistäkin. Esimerkiksi vanhemmat kertovat lapsilleen mikä on oikein ja mikä on väärin. Kloonaus taas on tehty fyysisesti mahdolliseksi, mutta monet eivät siltikään hyväksy sitä arvojensa takia.

Tulemme tulokseen, että olemme aina jollain tavalla rajoitettuja. Emme koskaan varsinaisesti vapaita. Jos onnistumme pääsemään yhdestä rajoitteesta, tulee tilalle usein toinen. On siis valittava rajoitteista ne, jotka itse hyväksyy parhaiten ja oikeuksista kaikista tärkeimmät. Aina niistäkään ei voi päättää itse, mutta tärkeimpiä vapauksia voi päästä lähemmäksi luopumalla toisarvoisista. Hyviä valintoja tehneet ihmiset eivät ole olleet koskaan täysin vapaita, mutta he ovat kuitenkin olleet onnellisia. Sellistäkin voi tehdä itselleen palatsin, jos sen sisustaa oikein.

maanantai 22. elokuuta 2011

Jurassic Rock - day 2

Oma kamera on kätevä festareilla - muuten voi käydä niin kuin minulle eli että blogipostaus tulee viikon myöhässä. En tiedä, onko tämä yhtä hyvä kuin jos olisin kirjoittanut viime viikolla, mutta toivon, että tästä saa jotain irti.

Päivä kaksi alkoi jalat rakkuloilla ja korsetti puristaen. Aamulla ei ollut suuremmin ruoka- eikä juomahalua. Halusin kuitenkin pitää hauskaa ystävien kanssa pienessä maistissa, joten korsetti lensi alkuillasta kaverin telttaan, että sain kumottua lonkeroni kurkusta alas.

Kävimme Janin kanssa vilkaisemassa Stam1nan. Bändi kuitenkin jäi aika vähälle huomiolle, kun hän alkoi piirtelemään käteeni. Sain molemmat kädet täyteen itse valitsemiani tekstejä, jotka humalassa ja kaukaa katsottuna näyttivät oikeasti tatuoinneilta. Käsiini oli kirjoitettu "Second Hand Faith", "Nymphetamine" ja "Drink the Cyanide". Kaikki nuo ovat lempiartistien kappaleita, mutta ensimmäiselle löytyy syvempikin merkitys. Harkitsin joskus ottavani sen huomaamattomana tatuointina, mutten enää oikein ole mieltynyt ideaan, vaikka se kuvaakin hyvin vasenkätisyyttäni, sekä vääriä valintojani, taitoa antaa anteeksi ja koittaa korjata ne. Täytyy kyllä kiittää Jania hienoista teksteistä näin julkisesti. Ne olivat upeita, vaikka olivatkin tuherrettu humalassa. Eihän muuten porukka olisi suunnilleen jonottanut hänen luokseen tekstin tai kuvan perässä.

Päivän odotetuimmat artistit olivat Apulanta ja Floggin Molly, joihin oli kuitenkin reilusti aikaa. Niinpä päädyimme taas leirintäalueelle jutustelemaan ja hulluttelemaan. Tulipa sitten kosittua Jania limsapullon korkin osalla! Mieleni teki vain kosia häntä, joten virittelimme kaverin limsapullon korkista sormuksen. Kaikkea sitä humalassa keksiikin. Ele oli ihan suloinen ja siitä on videokin, mutten ehkä kuitenkaan viitsi laittaa sitä näkyville tänne. Muistona se kuitenkin säilyy, kuten surkea sormuksenikin Janin kätköissä.

Kihlautumisen jälkeen lähdimme ostamaan minulle ruokaa. Tämän kertainen ateria oli yllättävän hyvä, combolautanen, jossa oli ranskalaisia, nugetteja, hot wingssejä, mustekala- ja sipulirenkaita, sekä salaattia. Yllättävän hyvä annos festarikojusta ostetuksi. Maittavan lounaan jälkeen oli vuorossa Apulanta, joka esiintyi kiitettävästi. Kiljuin, lauloin ja pompin, kun yläasteen lempibändini esitti tunnetuimpia kappaleitaan. Aivan mahtava show! Erityisesti Armo iski.

Apulannan jälkeen jatkui fiilistely leirintäalueella. "Hei beibi anna mulle piiskaa" kaikui edelleenkin useammasta suunnasta. Täytyy sanoa, että meno oli mahtava. Loppuillasta olo alkoi vaihtua hieman alakuloiseksi, kun humala alkoi laskea ja tajusi, mikä määrä roskaa ja saastaa ympärillä on. Piristyin kuitenkin huomattavasti, kun sain kaverin poikaystävän viinapullosta muutaman reilun huikan ja saadessamme nauraa erään hassun bimboblondin tempauksille. Sen jälkeen minulla, Janilla, Annilla, Anniinalla ja Rosalla oli hauskaa Annin teltassa huudellessamme megafoniin kaikkea idioottimaista ja suunnitellessamme, miten tuottaisimme vihaamillemme ihmisille kivuliaan kuoleman. (Älkää ihmiset ottako liian tosissanne!)

No, kävimme vielä katsastamassa Flogging Mollyn, mutta muihin bändeihin emme juuri kiinnittäneet huomiota, kun eivät suuremmin kiinnostaneet. Loppuillasta ei ehkä enää ollut niin hauskaa, mutta muuten päivä oli ollut aivan mahtava. Kiitos siis kaikille koko Jurassicista!


Nyt se kesä sitten on kai todellakin ohi. Onpas haikea olo. Oli nimittäin paras kesä, parhaiden ihmisten kanssa ikinä.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Jurassic Rock - day 1

Kirjoitan kummastakin festaripäivästäni erikseen merkinnän, koska en ole vielä saanut kakkospäivän kuvia. Ensimmäinen päivä kokonaisuudessaan sujui oikein hyvin. Aluksi minua jostain syystä jännitti kamalasti ja samanlaiset tuntemukset olivat myös ystävälläni Sannalla. Kumpikaan ei oikein osannut sanoa, mikä oikeastaan jännitti, mutta ainakin minun vatsani perhoset villiintyivät alueelle päästessä. Kaverit olivat varanneet hyvät telttapaikat, jonne sitten veimme tavaramme ja jäimme pariksi tunniksi istuskelemaan. Avasin tässä vaiheessa ensimmäiset Mojitoni ja sain pienen hiprakan päälle. Pian tunnelma oli jo korkealla, kun näki niitäkin kavereita, joita ei ollut pitkään aikaan nähnyt. Epämiellyttävimpiä ihmisiä taas ei näkynyt mailla halmeilla, joten saatoin rentoutua vailla ärtymystä.

Olimme suunnitelleet, että menisimme katsomaan jenkkiläisen räppärin Wiz Kalifan esiintymistä vain kuullaksemme Black and Yellow - klassikon. En ole räpin ystävä, mutta tuohon kappaleeseen kätkeytyy muutama vakiintunut insidevitsi joten ajattelin sen olevan näkemisen arvoinen. En kuitenkaan jaksanut katsoa esitystä puolella silmällä kuin parin ensimmäisen biisin verran, koska saattoi arvata, että joutuisin kuuntelemaan paskaa räppiä monta, monta kappaletta ennen kuin päästäisiin asiaan. Niinpä ajattelimme, että Black and Yellow'n kuulisi kyllä vallan hyvin leirintäalueeltakin. Kävellessämme kohti telttojamme kuulimme vielä räppärin huutavan englanniksi kuinka moni meistä on polttanut tänään ruohoa. Mikä idiootti.

Kävimme katsomassa myöhemmin myös Kotiteollisuutta, mutta mudassa uiminen ei innostanut enää, kun huomasi kenkien takertuvan siihen, joten päätimme lähteä taas kauemmaksi. Tässä vaiheessa kädessäni jo "komeili" Janin permanenttitussilla tuhertama hämähäkki. Hän on ihan totta oikein hyvä piirtäjä, mutta humalassa piirretty kahdeksanjalkainen oli kyllä kaikkea muuta kuin hieno. Myöhemmän parantelun jälkeen se onneksi näytti jo hieman paremmalta, vaikka ystäväni Anni naureskelikin sille vielä jälkeen päin.

Jenni Vartiaiselta en ollut odottanut kauhean paljoa, mutta nyt jälkeen päin sanoisin hänen olleen illan paras esiintyjä. Ainakin esitys oli koskettava. Etenkin "Missä muruseni on" - kappaleen aikana itse kukin lausui rakkaudentunnustuksia.

Olisikohan ollut Jenni Vartiaisen jälkeen, kun söimme Janin kanssa pahinta kebabia, mitä olen koskaan maistanut. Sitä oli olemattoman vähän ja sipulia oli tungettu taas aivan liikaa. Annoksella ei edes saanut itseään kylläiseksi.

Ilta "huipentui" Petri Nygårdin esitykseen, joka oli alusta asti aivan kamala. Harmi kun en tajunnut järkytykseltäni ottaa kuvaa. Lavallehan oli raahattu jättimäinen, pumpattava, alastonta ja rumaa naista esittävä jokin, jonka sukuelinten sisältä herra Nygård saapui Suomen kansallislaulun soidessa taustalla. Halventavaa ja järkyttävää. Lisäksi mukaan oli tungettu "Tarja Halosen" puhe, jossa presidentti kertoi olevansa iloinen, kun nuoriso harrastaa nykyään korkeakulttuuria. (Viittasi Petriin.) Jos Petristä on tosiaan tulossa kansallisartisti niin minä en enää halua olla suomalainen. Hävettää oikein mokoma. Hetken pystyimme Janin kanssa seuraamaan esitystä, jonka jälkeen "tissit esiin ja pillut paljaaks" - musiikki rupesi ärsyttämään sen verran, että päätimme mieluummin lähteä kotiin.

Senni, Jani, Roosa ja Sanna.
Roosa ja Sanna
Sanna, joka ei innostunut siitä, että kuvasin sitä.
Ilmeet kohdillaan.
Elina ja Anni.
Jani räpsi minusta oikein sarjan tällaisia vastaavia, ei kovin edustavia kuvia. Tämä oli niistä julkaisukelpoisin.
Mutta minäpä kostin!
Rosalla oli meno päällä.
...ja tässä on Anni elementissään.
Kuvia Kotiteollisuudesta
Vähemmän hehkeänä.
Roosa ja Sanna ihmeen nätteinä, kun ottaa tilanteen huomioon.
Edelliset kaksi meno päällä.
Suloinen kuva Iidasta ja Sannasta.
Jenni Vartiainen


Kiitos kaikille järjestäjille, esiintyjille ja ennen kaikkea parhaalle seuralle Jurassicin ensimmäisestä päivästä! Toisesta julkaisen juttua lähipäivinä.

perjantai 12. elokuuta 2011

Festariodotusta osa 2

No niin, nyt on kamat pakattu Jurassic Rockia varten. Varauduin koleaan säähän kaikenlaisilla lämmikkeillä - vaatteilla ja nestemmäisillä. Ihaniin festarikuteisiini olen enemmän kuin tyytyväinen. Onnistuin kuin onnistuinkin löytämään jotakin sekä käytännöllistä, että kivan näköistä. Ainut vain, että jos tulee kovin kylmä niin joudun laittamaan nahkatakin päälle, jolloin koko komeus peittyy.

Jouduin syömään roskaruokaa, kun kotona ei suuremmin ollut mitään, mistä olisi voinut tehdä laadukkaampaa sapuskaa. Laitauduin samalla kun söin, surffailin netissä ja lauleskelin. Ainakin minä osaan tehdä monta asiaa yhtä aikaa.
Tältä näytti pöytäni:

Mukaan tuli kaikenlaista. Repun ajattelin jättää kaverin telttaan, kun taas laukkuni pidän koko ajan mukana.

En yövy leirintäalueella, mutta säilytän siellä tavaroitani. Sehän ei oikeastaan olisi luvallista, mutta kyllä vaan suuri osa leirintälipun ostajista tekee minun laillani. Lippuni:

Olvin Mojito-lonkero on yksi harvoista alkoholijuomista, joita voin juoda enemmän kuin kaksi ilman, että se alkaa maistua pahalle.
Eväät:

Asuni ja ehostukseni:


Paitani on Mikkelin Stunmannilta, netistä löytyy Blackgroupin sivuilta, korsettini Morticiasta, housuni Gina Tricotista, niittivyö Fridakselta, mutta kengistä ei ole hajuakaan. Lainasin ne äidiltäni, sillä itselläni ei ollut asuuni sopivia, mutta myös käytännöllisiä kenkiä.

Festariodotusta

Huomenna on jälleen edessä vuosittainen Jurassic Rock, joka järjestetään kotipaikkakunnallani eli Mikkelissä. Festari on kaksipäiväinen ja siellä esiintyy artisteja laidasta laitaan. Itse asiassa tapahtumasta ollaan tuttavapiirissäni käytetty pilkkanimeä "Jurassic Rap", kun tämän vuoden esiintyjistä huomattava osa kuuluu kyseiseen genreen. Esiintyjälista ei hirveästi innosta, mutta kyllä sieltä muutamia ihan kuunneltavia bändejä onneksi löytyy. Listasta löytyy myös muutamia hieman omaperäisempiä esiintyjiä kuin viime vuonna. Esimerkiksi irkkulaista kansanmusiikkia ja rockia soittava Flogging Molly on ihan kiintoisa kokoonpano.

Tässä on varsin kuunneltava kappale kyseiseltä bändiltä. Tarttuva ja letkeä biisi.


Soilworkin musiikki on aika perusrockia, mutta ihan hyvä verrattuna festarin muuhun tarjontaan.


Yläasteella Apulanta oli lempibändini, mutta nykyään musiikki ei enää iske samalla tavalla. Menee tosin edelleen ja jotkut biisit luokittelen jopa hyviksi. On kyllä ihan mielenkiintoista nähdä vuosien takainen ihailun kohde.


Stam1nan musiikki on makuuni sopivan raskasta ja lisäksi monet heidän sanoituksistaan ovat mielenkiintoisia.


Inhokkiartisti. Selvä päivä menee vielä humalassa, mutta ei sitäkään voi sanoa miksikään musiikilliseksi mestariteokseksi. Lähinnä kappale, jota voi kuunnella läpällä. Näitä muita en kyllä pysty. Ihan kamalaa sovinistista paskaa.


Minua ei kuitenkaan kiinnosta eniten Jurassicissa musiikki vaan vallitseva tunnelma. Epämieluisat mikkeliläisetkin sekoittuvat sopivasti massaan. Uskon, että tämä Jurassic menee hyvin, sillä olosuhteet ovat nyt paremmat kuin viimeksi. Ei edellinenkään Dinorockki ollut epämiellyttävä kokonaan, mutta ihmissuhdedraamat vaivasivat. Tutustuin kuitenkin silloin Elinaan ja yleinen tunnelma oli erittäin miellyttävä.

Huomenna pistän asupostausta festarivaatteisiin liittyen, joihin kuuluu uusi t-paitani ja niitivyönikin.

lauantai 6. elokuuta 2011

Sielunpaloja

Tämä kuvapostaus pääsi vähän myöhästymään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



perjantai 5. elokuuta 2011

Koomaisen päivän tunnelmointia

Millaa vituttaa.
Milla katsoi Outin kanssa Sorority Rowin.
Se oli aika paska.
Millaa ärsyttää kaikki "Ihihhiiihhii tänään Mikkelin hoteimmat muijat lähtee bailaa" - tilapäivitykset Facebookissa.
Millalla on nälkä.
Milla stressaa synttäreitään.
Pitäisikö juhlat vai menisikö baariin (peräti Helsinkiin)?
Milla kuuntelee vanhaa rockia, kiitos Outin.
Millaa särkee päähän.
Milla on iloinen, että sai Janin synttärilahjan hoidettua pois alta.
Sitä paitsi se huulikoru tulee olemaan oikein hyvännäköinen kunhan turvotus laskee.
Millan pitäisi siivota.
Millan pitäisi lukea kirjoituksiin.
Milla tarvitsee raitista ilmaa.
Milla pohtii miten Jurassic Rock tulee menemään.
Ainakin kaveriporukka on hajanaisempi kuin viimeksi.
Tavallaan se on sääli...
... mutta ei niitä kaikkia ihmisiä toisaalta aina jaksakaan.
Millalla on tylsää.
Milla ei tiedä miksi kirjoittaa näin turhaa merkintää.
Millan pitäisi kuntoilla...
... ja kirjoittaa.
Jokin herättelevä kauhukertomus voisi olla hyvä idea.
Tosin siitä tulee kuitenkin paskempi kuin kuvittelen.
Milla ei osaa nyt oikein päättää odottaako Jurassicia.
No ainakin humalassa voi haistatella ärsyttäville ihmisille ilman minkäänlaisia estoja.
Milla tietää, että pitäisi mennä ulos, kun on tällainen olo, mutta ei jaksa.
Millaa vituttaa, kun kyyti myöhästyykin.
Millaa ärsyttää Facebooktenujen rumat naamat etusivulla.

tiistai 2. elokuuta 2011

Heikkoja masennuskaikuja talvesta

"Miltäköhän tuntuisi omistaa siivet?" mietin katsellessani hämärää maisemaa, johon katulamput toivat oranssia valoaan. Sitä se yksi kaverikin mietti yläasteella, kun halusi pois täältä. Mutta en minä mitään sellaisia, tahtoisin vain olla vapaa. Lentäisin noiden puiden yllä ja olisin vihdoinkin etäällä kaikista kahleenomaisista rutiineista.

"Montakohan lämmintä päivää on vielä jäljellä?" Anni kysyy surumielisyys äänessään.
"Onhan niitä vielä. Viime Jurassickin oli vielä ihan lämmin."
"Mä en kyllä muista."
"No se nyt ei sinänsä ole ihme", naurahdan ilottomasti.

Annin kysymykseen kuitenkin kätkeytyi se tosiasia, että kesä on taas kohta ohi. Aivan liian nopeasti. Kohta tulee jälleen talvi ja tuo mukanaan jäätävät vastoinkäymisensä. Opiskelun ja sen mukana stressin. Olokin vain pahenee mokoman vuodenajan myötä. Mustaa, mustaa ja mustaa. Valkoista on vain lumi, mutta sekin on hemmetin kylmää ja märkää. No, ainakin saan tekstiä aikaiseksi jos en muuta. Saan taas yhden tilaisuuden tunnelmoida tragikoomista taiteilijanelämääni. Ehkä. No ihan sama, turha sitä nyt on miettiä. Päätä särkee.

"Että mä vihaan sitä biisiä: vielä on kesää jäljellä jne jne", tumma tyttö tuhahtaa.

Joo niin minäkin. Kuten kaikkea muutakin tekopirteää paskaa.