lauantai 28. toukokuuta 2011

There's no place like home

Enkä puhu nyt kohtuullisen tylsästä omakotitalostamme Mikkelin Rantakylässä, vaan upeasta unelmakodista, jonka jonakin päivänä vielä itselleni nappaan. Tämän merkinnän ajattelin tehdä tulevasta kodistani - osa haaveista on realistisia ja toinen puoli sitten vähän vähemmän.

Minun mikä-mikä-maani



Vaihtoehto yksi olisi kolkohko, mutta sitäkin ylväämpi linna. Tällaisia löytyy enimmäkseen Brittein saarilta, mutta eihän sitä ikinä tiedä minne sattuu eksymään. Voi tosin olla, ettei kirjallijan & jonkun muun kirjallisuusnörtin palkalla saa upeita linnoja. (Ellei minusta sitten tule seuraavaa Rowlingia.) Tällaisen upeuden kunnostaminen vaatisi lisäksi runsaasti aikaa, eikä se välttämättä olisi kaikista käytännöllisin vaihtoehto asua.

Tämä barokkityylinen palatsi kelpaisi varmasti kelle vain. Suomasta tällaisiakin on tosin mahdoton löytää, joten pitäisi varmasti matkustaa ulkomaille löytääkseen vastaavaa luksusta. Hinnat olisivat toki valtavat ja kunnostusongelma nousisi tästäkin. Barokkipalatsit eivät mielestäni muutenkaan ole siitä kodikkaimmasta päästä, joten loppujen lopuksi sellainen ei ehkä kuitenkaan olisi ykkösvaihtoehtoni asumuksekseni.

Rakastuin Tertin kartanoon jo ensimmäisen kerran siellä käydessäni. Upeus on valitettavasti ranvintolakäytössä, mutta eihän sitä ikinä tiedä, vaikka se tulisi myyntiin sitten kuin olen upporikas. (En varmaan huijaa ketään?) Tertin ympäristö on hyvin kaunis peltoineen, puutarhoineen ja muineen. Itse kartanoki oli oikein viihtyisä. Kerrassaan suloinen asumus.

Neljäs vaihtoehto on lapsuudenkotini ja isäni nykyinen koti. Lapsuuden leikit metsissä, ja kalliolla, uskomukset siitä, että läheisellä kukkaniityllä asui keijuja ja kastepisarat aamunurmella tulevat ensimmäiseksi mieleeni kotia ajatellessani. Ehkä tämä olisi minulle kuitenkin se kaikista mieluisin asumus.

Muutama sana sisustuksesta
En ole vielä varma, miten tahdon tulevan asuntoni sisustaa. Se varmaankin riippuu pitkälti siitä, millainen se muuten on. Sen tiedän, etten halua mitään modernia hökötystä, vaan vanhanaikaista luksusta. Mutta miltä ajalta? Se on vielä täysi mysteeri.
Tämän kuvan ohesta löytyi myös hyödyllinen infopaketti barokkityylistä. Huonekalut miellyttävät silmääni kovin, vaikkeivät tapetit ehkä olekaan minun mieleeni.
Tällainen tuoli minun on saatava unelmakotiini!
Syötävän suloista rokokoota! Kelpaisi kyllä minulle!

Tyylikkäitä tuoleja viktoriaaniselta ajalta. Nämä tuolit löytyivät muitakin upeita kalusteita esittelevästä rarevictorian.comista
Haluttaisiinkohan Versaillesista lainata minulle kuningattaren makuuhuoneen kalusteita?
Rokokoo-ruokasali.

Pidän hirveästi erilaisista koriste-esineistä ja musiikista. Ehkäpä siksi soittorasiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Ensimmäisen, muumiaiheisen, sain ollessani aivan pieni. Tuolloin se tuntui ehkäpä maailman upeimmalta esineeltä, mutta nykyään makuni on hieman muuttunut noista päivistä.

Muuta tärkeää

Järvissä ja merissä on mielestäni aina ollut jotain kovin kiehtovaa, mutta myös kodikasta. Siksi tahtoisinkin kodin veden ääreltä.

Tertin kartanon upeita, kultaisia peltoja.
You can tell the sun in his jealous sky, when we walked in fields of gold.


Viimeiseksi täytyy vielä sanoa, ettei minun pöytäni saa koskaan olla tyhjä. Olen nimittäin varsin perso makealle. Tämän vuoksi minun täytyykin varmaan hankkia kaiken päälle vielä kokonainen kuntosali, että saan pidettyä mittani hyvinä.

2 kommenttia:

  1. Niinpä, vanhanaikaista kalustuksen ja sisustuksen pitää olla - ainakin ottanut paljon vaikutteita vanhanaikaisuudesta. Toki asujan oman persoonan täytyy kuultaa jollain tapaa sisustuksesta, jottei kokonaisilme ole muiden saneleman näköinen. Kuvasi olivat aivan liian ihania. <3

    VastaaPoista