torstai 18. marraskuuta 2010

Rosalind Laker - Kuningas kutsuu tanssiin

Olen siis palannut pitkän tauon jälkeen ja aikomuksenani olisi aloittaa kirja-arvostelulla. Lukemani teos on tosiaan Lakerin Kuningas kutsuu tanssiin, joka imaisi mukaansa jo aivan ensimmäisillä sivuilla. Seuraavaksi selostamani juonikuvio saattaa kuullostaa hieman sekavalta, sillä en halua paljastaa mehukkaimpia kohtia.

Teos keskittyy neljän sukupolven naisiin - Margueriteen, Jasminiin, Violetteen ja Roseen. Naisia yhdistää kukkaisnimiensä lisäksi myös vahva ja persoonallinen luonne,joka saa kunkin selviämään tielleen tulleista hankaluuksista.

Oma suosikkini on Margueriten tarina, joka alkaa muurarin ja viuhkantekijän tyttärenä. Tytön syntessä perheen mökkiin on majoittautunut muutama kuninkaan muskettisoturi, sillä Versaillesin kylän majapaikat ovat totaalisen täynnä. Humalapäissään yksi miehistä, Augustin Roussier, antaa lupauksen Margueriten äidille, että tulee vielä jonakin päivänä ottamaan kauniin lapsen vaimokseen.

Kaikenlaisten ikävienkin sattumusten (ja osittain Margueriten kunnianhimoisen äidin) kautta käy kuitenkin juuri niin, että Augustin ja Marguerite tapaavat tytön kasvettua nuoreksi naiseksi ja lopulta mies ottaa tämän rakastajattarekseen.

Elämän heitellessä Margueritea suuntaan jos toiseen saa tämä lapsen, jonka nimeää Jasminiksi. Tytär onnistuu pääsemään nuoren Ludvig XV:n suosioon, mutta hovijuonitteluiden vuoksi naitetaan irstaalle ja väkivaltaiselle herttua de Valverdelle, jota ollaan karkoittamassa hovissa. Kuinka käy Jasminelle, joka joutuu muuttamaan eristyksiin herttuan vanhaan linnaan - se selviää vain lukemalla.

Jasminin tytär Violette joutuu asumaan lapsuutensa aivan tavallisessa maalaistalossa. Tyttö on katkera äidilleen, joka kertoo hänelle Versaillesin loistosta, muttei yritäkään auttaa Violettea hovielämän pariin. Lopulta nuori nainen saa tarpeekseen ja karkaa onnistuen monien sattumuksien kautta pääsemään kuninkaan Kauristarhaan.

On odotettavissa, että Violette tulee raskaaksi kuninkaalle ja synnyttää tytärensä Rosen, joka varttuessaan joutuu kamppailemaan Ranskan vallankumouksen aikana hengestään ja samalla pelkäämään kaikkien rakkaimpiensa puolesta.

Vaikka Kuningas kutsuu tanssiin ei välttämättä ole teos kaikista relistisimmasta päästä, pidin siitä silti. Itseäni kauhistutti aluksi ajatus muurarin tytöstä, jonka jälkikasvu talsisi aurinkohovissa. Rosalind Laker oli kuitenkin onnistunut toteuttamaan ideansa vallan hyvin, eikä juoni tuntunutkaan enää hyvin kaukaa haetulta prinsessasadulta.

Pelkäsin hieman, että päähenkilöt tulevat vahvoina naisina muistuttamaan toisiaan liikaa. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, sillä esimerkiksi Jasminin ja Violeten välillä huomasin huikean eron. Hahmojen suhteen minulla oli muutenkin pelkoja, kun tajusin ketä todella eläneitäkin henkilöitä kirjassa tultaisiin käsittelemään. Valitettavasti Athénais de Montespan ja Madame de Maintenon jätettiin suhteellisen etäisiksi hahmoiksi. Heitä tunnuttiin kuvattavan lähinnä kuninkaasta tappelevina typerinä kanoina.

Tällaisen kuvauksen jälkeen olin hyvin yllättynyt, kun Mademe de Pompadourista kerrottiinkin sydämillisenä henkilönä, jolle kuninkaan viihtyvyys on kaikki kaikessa. Kaikenlisäksi hän oli melkein yhtä läheinen Jasminille kuin Rose Marie Antoinetelle - eli käytännössä yksi parhaista ystävistä. Olin positiivisesti yllättynyt saadessani lukea hieman lisää myös Axel von Fersenistä, jonka elämästä Herman Linqvistin teos on minua valaissut.

Kaiken kaikkiaan teos kuvaa kiitettävästi hovia ja siihen kuuluvia henkilöitä. Niin kuninkaista kuin useista muistakin hovilaisista oli luotu kiinnostavia persoonia, joista oli ilo lukea. Kirjailija ei myöskään ollut sortunut käsittelemään hahmojaan liian hellällä kädellä, johon olen erittäin tyytyväinen.

Kiitos ja kumarrus, tämä kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen.
****½

2 kommenttia:

  1. Luit sitten tämän kaksiniteisen teoksen. :P Voin vaan arvailla mitä suosittelemiani teoksia olet ehtinyt kahlaamaan. Pidit esittelyn perusteella kirjasta enemmän kuin minä. Kirja ei ollut barokkia ja rokokoota kuvatessaan hullumpi ollen samalla arjesta irrottavaa lukemista, muttei yltänyt Angelique-sarjan kahden ensimmäisen kirjan tasolle.

    Kirjaesittelyä oli mielenkiintoista lukea ja odotankin jo innolla millaisia esittelylä ja arvosteluja on luvassa jatkossa. =) (Tässä innostui itsekin suunnittelemaan kirjaesittelyä hyvistä lukukokemuksista, sillä minun on jo pidemmän aikaa pitänyt tehdä yhteisesittely Geishan muistelmat-kirjasta ja -elokuvasta...)

    VastaaPoista
  2. Itse en oikein tiedä. Minun mielestäni tämä saattoi olla jopa mielenkiintoisempi kuin Angeliquet, kun sai lukea monesta sukupolvesta. Tässä oli hienoa, kuinka jokainen suvun naisista oli tavallaan hyvin samanlainen, mutta silti hyvin erilainen. :)

    Angeliquessa juoni oli ehkä hieman rikkaampi, sillä tässä teoksessa se tuntui välillä hieman köyhtyvän...

    Seuraavaksi arvostelen varmaankin pari lukemaani Herman Linqvistin kirjoittamaa historiallista teosta, jotka luin tässä jokin aika sitten. :)

    Jään odottamaan arvosteluasi! :)

    VastaaPoista