perjantai 9. huhtikuuta 2010

On se fanfiction kiva juttu

Sain jälleen luovuuteni kukkimaan, mutta valitettavasti se suuntautui väärään kohteeseen - jälleen uuteen jatkoficciin, vaikka vanhojakin on vielä yllin kyllin kesken. Tämä tapaus ei kuitenkaan vie paljoakaan aikaa, sillä se koostuu vain päiväkirjamerkinnöistä. Ajattelin nyt laittaa tähän ensimmäisen osan ficistäni Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, joka on siis HP fanfictionia ja kertoo Astoria Malfoyn (Greengrass) nuoruudesta kaikkine seurapiireineen, rakkaushuolineen, angstinpurkauksineen ja muineen.

Nimi: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoittaja: Belsissa
Genre: Drama
Paritukset: Astoria/Draco hieman Astoria/Blaisea, sekä joitakin sivuparituksia
Ikäraja: K-13
Vastuuvapaus: Hahmot ja paikat eivät valitettavasti kuulu minulle vaan Rowille.
Summary: Seurapiirejä, kateutta, rakkaushuolia, vahvoja ja vähemmän vahvoja naisia, komeita miehiä, luovaa ja vähemmän luovaa angstia, sekä muuta vastaavaa tarjolla! Bon appétit!


Part 1

03.04.1998

Ulkona paistaa aurinko. Linnut laulavat.

En oikein tiedä, miten aloittaa tämä ensimmäinen päiväkirjamerkintäni. En oikeastaan tiedä, mitä ylipäänsä kertoisin tähän. Äitini osti tämän kirjasen minulle sitä varten, että kirjaisin ylös ikimuistoisia hetkiäni ja Daphne taas sanoi, että minun kuuluisi kirjoittaa näille sivuille tunteistani. Miten vain, jos noudatan sisareni neuvoa, minun täytyy sanoa, etten voi ottaa äidin vinkistä vaaria. Minun tunteeni ja kokemukseni eivät ole erityisen valoisia, vaan lähinnä verrattavissa mustaakin mustempaan avaruuteen. Siellä täällä näkyy kyllä satunnaisia, pieniä valopilkkuja mutta kadottaessani ne en enää löydä niitä uudelleen.

Tänään Pansy ja muut taas katsoivat minua sillä tavalla. Tiedäthän, ”mene pois, sinua ei kaivata täällä” – katseella. Viesti oli niin ilmiselvä, ettei edes hieman hidasälyinen Millicent olisi voinut jättää sitä huomaamatta. Minun täytyi kuitenkin selvitäkseni näytellä äärimmäisen typerää ja liittyä noiden tyttöjen seuraan hymyillen typerää sitruunahapolta maistuvaa aurinkohymyä. Tietenkin heidän täyttyi leikkiä mukana, eihän heidän sovi eristää joukostaan hyvästä perheestä tullutta puhdasveristä tyttöä. Daphne on minulle mukava, mutta muita ei selvästikään kiinnosta minkäänlainen vuorovaikutus kanssani. Se ei kuitenkaan juuri haittaa minua, sillä on pääasia, että näyttää siltä kuin minulla olisi ystäviä. Eihän Astoria Greengrass voi olla syrjitty hylkiö, ei millään.

Jos ficci rupesi kiinnostamaan, jatkoa ilmestyy tänne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti