torstai 22. huhtikuuta 2010

Lahtireissu

Käytiin siis koulun kanssa Lahdessa katsomassa modernisoitu versio Anton Tsehovin Kolmesta sisaresta. Alkuperäinen näytelmä kuullostaa kiinnostavalta, mutta tämä moderni versio ei ollut minun makuuni. En ehkä muutenkaan ole modernin taiteen ystävä, mutta tästä näytelmästä en todella tajunnut paljoakaan. Juoni oli sekava ja keskittyi lähinnä sisarien Moskovaan haikailun ympärille. Tämän lisäksi näytelmässä kiljuttiin korviasärkevästi, hypittiin ympäriinsä, roikuttiin katosta ja muuta vastaavaa. Ei siis minun makuuni, vaikka näyttelijät olivatkin ihan taitavia sen perusteella mitä minä heidän työstään irti sain.

Mutta me kävimme myös shoppailemassa ostoskeskus Triossa. Ei sielläkään mitään kovin kummoista ollut, lähinnä samat kaupat ja vaatteet kuin Mikkelissäkin. Ostin kuitenkin uuden mekon Gina Tricotista, (jonka olen jo jonkin aikaa suunnitellut ostavani)sekä ihana kengät Dinskosta.



No joo, näissä kuvissa mekko näyttää enemmän pitkältä topilta, mutta keväällä on hieman hankalaa alkaa käyttää sen kanssa ohuita sukkahousuja. Pakko se siis kai on käyttää sitä paksujen leggienssien kanssa enemmänkin toppina.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Suloinen korallimekko Beethovenilla

Löysin Vero Modasta ihanan mekon, enkä millään voinut olla ostamatta sitä. Napsaisinpa muutaman kuvankin tuosta ihanuudesta, jonka laitan tänä iltana kaverini synttäreille.


Okei, nuo sukkahousut eivät ole parhaan mahdollisen väriset noihin kenkiin, mutta olin laiska enkä jaksanut vaihtaa. :D



Kukkakoriste H&M, sukkahousut Lindex, kengät muinaismuisto :D

Kuuntelin myös kaikenlaista ihanaa musiikkia, joista listaan tähän nyt top 5.

1. Mendelssohn - Wedding March
2. Beethoven - Moonlight Sonana
3. Nox Arcana - Labyrinth of Dreams
4. Chopin - Nocturne
5. Hans Zimmer - Kraken

torstai 15. huhtikuuta 2010

Harmaa - trendivärimme

Kourallinen kuivattuja, harmaansävyisiä lehtiä ja aamusumua, teelusikallinen kuraa, sekä muutama silmäluvultaan tylsä noppa – siinä ainekset ankeaan päivään.

Auringonvalo tulvii sisälle luokkaan kirjoittaessani näitä sanoja niinkin tylsällä välineellä kuin tietokoneen näppäimistöllä. Aika mielikuvituksetonta, eikö? Sulkakynä voisi olla hieman kiintoisampi tai veitsi hieman melankolisen kaikuinen. Mutta tänään on harmaa päivä, tänään on vain jo vanhuuttaan kellertävä näppäimistö.

Turhuuttakin turhempaa ovat koruni helmiäiset, kukka hiuksissani tai tunikani maalaisromanttinen. Piristys on kaukana tästä päivästä, kun käytävillä kulkevat varjohaamut masentavat omankin mieleni. Auringonpaiste, maalaisromanttisuus tai helmiäiset eivät tätä päivää pelasta, sillä harmaa on nyt uusi musta.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

On se fanfiction kiva juttu

Sain jälleen luovuuteni kukkimaan, mutta valitettavasti se suuntautui väärään kohteeseen - jälleen uuteen jatkoficciin, vaikka vanhojakin on vielä yllin kyllin kesken. Tämä tapaus ei kuitenkaan vie paljoakaan aikaa, sillä se koostuu vain päiväkirjamerkinnöistä. Ajattelin nyt laittaa tähän ensimmäisen osan ficistäni Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, joka on siis HP fanfictionia ja kertoo Astoria Malfoyn (Greengrass) nuoruudesta kaikkine seurapiireineen, rakkaushuolineen, angstinpurkauksineen ja muineen.

Nimi: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoittaja: Belsissa
Genre: Drama
Paritukset: Astoria/Draco hieman Astoria/Blaisea, sekä joitakin sivuparituksia
Ikäraja: K-13
Vastuuvapaus: Hahmot ja paikat eivät valitettavasti kuulu minulle vaan Rowille.
Summary: Seurapiirejä, kateutta, rakkaushuolia, vahvoja ja vähemmän vahvoja naisia, komeita miehiä, luovaa ja vähemmän luovaa angstia, sekä muuta vastaavaa tarjolla! Bon appétit!


Part 1

03.04.1998

Ulkona paistaa aurinko. Linnut laulavat.

En oikein tiedä, miten aloittaa tämä ensimmäinen päiväkirjamerkintäni. En oikeastaan tiedä, mitä ylipäänsä kertoisin tähän. Äitini osti tämän kirjasen minulle sitä varten, että kirjaisin ylös ikimuistoisia hetkiäni ja Daphne taas sanoi, että minun kuuluisi kirjoittaa näille sivuille tunteistani. Miten vain, jos noudatan sisareni neuvoa, minun täytyy sanoa, etten voi ottaa äidin vinkistä vaaria. Minun tunteeni ja kokemukseni eivät ole erityisen valoisia, vaan lähinnä verrattavissa mustaakin mustempaan avaruuteen. Siellä täällä näkyy kyllä satunnaisia, pieniä valopilkkuja mutta kadottaessani ne en enää löydä niitä uudelleen.

Tänään Pansy ja muut taas katsoivat minua sillä tavalla. Tiedäthän, ”mene pois, sinua ei kaivata täällä” – katseella. Viesti oli niin ilmiselvä, ettei edes hieman hidasälyinen Millicent olisi voinut jättää sitä huomaamatta. Minun täytyi kuitenkin selvitäkseni näytellä äärimmäisen typerää ja liittyä noiden tyttöjen seuraan hymyillen typerää sitruunahapolta maistuvaa aurinkohymyä. Tietenkin heidän täyttyi leikkiä mukana, eihän heidän sovi eristää joukostaan hyvästä perheestä tullutta puhdasveristä tyttöä. Daphne on minulle mukava, mutta muita ei selvästikään kiinnosta minkäänlainen vuorovaikutus kanssani. Se ei kuitenkaan juuri haittaa minua, sillä on pääasia, että näyttää siltä kuin minulla olisi ystäviä. Eihän Astoria Greengrass voi olla syrjitty hylkiö, ei millään.

Jos ficci rupesi kiinnostamaan, jatkoa ilmestyy tänne.